tää on kauheeta...mä oon kauheen mustis vaikka mieheni ei anna siihen mitään syytä,se ei oo tehny mitään semmosta että tarttisi olla mustasukkanen...mutta silti mä oon.mitä tehdä?miten mun luottamuskin kasvais?haluisin että mieheni sais tehä omat päätökset itse ilman että mä oon puuttumassa niihin...haluun antaa omaa aikaa sille ja aikaa tehä omia juttuja.tää ei oo kummallekkaan hyväksi...ahdistavaa ja stressaavaa,tässä jo joutuu epätoivoon.meidän suhde vaa menee pilalle tätä menoo että asialle pitäis tehä jotain,mutta mitä?me rakastetaan toisiimme ja halutaan olla yhdessä että ei me kumminkaa haluttais erota tämän takia,mutta pakko kai se on.auttaiskohan joku parisuhde terapia?onko kellään kokemuksia?haluan pelastaa tämän suhteen tosissani joten voittekko rakkaat immeiset antaa neuvoja ja kommentteja asiaan.-kiitos-
sairasta
linnea
3805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen pahoillani sanoessani tämän, mutta ennen pitkää miehesi pettää sinua, jos epäilet häntä turhaan. Minkä vuoksi miehesi kannattaa olla uskollinen, jos et joka tapauksessa luota häneen. Mielestäni syyttä suotta mustasukkaiset ihmiset ovat törkeitä: ikään kuin toisen voisi omistaa.
Kuuntele Aikakoneen Perhosten yö. Siinä biisi sun kaltaisille sadisteille.
jatkuva epäily saa tosiaan ihmisen todennäköisesti pettämään. Miksi olla uskollinen kun ei sitä kuitenkaan uskota!!
Itsekin yritin sitä melkein 20 vuotta, mutta ei riittänyt. No, kaipa sitten saapi hän nyt epäilyilleen vastinetta.
Mulla on ihan samalainen ongelma, mitä tulee kaikkiin parisuhteisiini ennen ja nyt. Olen pikkuhiljaa alkanut menettämään toivoni yleensä seurusteluun omalta kohdaltani, saatika avioliitoon.... huhhuh! Tämänhetkinen kumppani on kovin tuore, kuukausi ollaan vasta kunnolla seukattu, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä mustsukkaisemmaksi muutun. Alussa ei kiinnostanut pätkääkään että poitsun sängyn alus on täynnä mielenkiintoisia aikakausilehtiä (you know...) ja että exän kuvia on vielä kaksi hyllyllä kehyksissä, nyt vaivaan päätäni näillä jutuilla harva se päivä. Discossa oli ennen hauska käydä yhdessä, nyt vaan mietin etta sinne mennään kattelemaan kuitenkin vaan muijia minihameissa. Pikku kommentit esim. jonkun mun kaverin ulkonöstä jää päiviksi vaivaamaan. Tunteet on juuri näitä epätoivosia; en voi kuitenkaan jatkaa suhdetta pitkään kun ei tuu mittään, niin paljon ahdistaa aina. Hullua ja sairasta ja vika omassa päässä, mies niin kultainen ja kertakaikkisen rakastunut.