Kirjailija vai taitelija

Tässä olisi tälläinen pohjustus, aiheena on tosiaankin kirjalija ja taitelija. Näen nämä erinäisinä kategorioina joista sitten kirjoita kunno n jutun kun ehdin. Mutta tässä tälläinen alustava ja järjetön pohjustus:

Taitelija vai kirjailija?

Minulla on näkemys. Jotkut voivat pitää sitä vain spekulointina, asiasta tietämättömän ja elämänkokemukseltaan vaatimattoman teinin sepustuksena. Siitä huolimatta esitän sen faktana, ihan niin kuin se olisi aina ollut ja aina näin havaittu olevan. Tämän näkemyksen oleellinen seikka on se, että on kahdenlaisia ihmisiä. Toiset ovat taitelijoita ja toiset kirjailijoita. Monen huomaavat edellisessä lauseessa epäkohdan, mutta minusta se on täyttä totta. No eivätkö sitten kirjailijat ole taitelijoita? Periaatteessa kyllä käytännössä ei. Jos tämä kuulosti liian ankaralta, niin hyvä, sillä olet päässyt jyvälle.

Ensin meidän täytyy määritellä taitelija. Taitelija toteuttaa itseään, jokaisessa työssään ja tekemisessään heijastuu hänen näkemyksensä ja on osa hänestä itsestään. Taiteilijalla on myös erinäinen ajattelutapa, hän eri ulottuvuudella siinä suhteessa. Hän ajattelee... no sanotaan näin aluksi taiteellisesti. Tällä tarkoitan sitä, että hän ajattelee muiden yläpuolella. Ei siten, että hän kuvittelisi olevansa muita parempi. Vaan hän ajattelee kuvainnollisesti hahmottaen kokonaisuuden, hän pohtii syntyjä syviä ja korostaa omia näkemyksiään.

Eikö kirjailija sitten täytä näitä määritelmiä? Ei. Kirjailija ajattelee tietyn kaavan mukaan, hän sidonnainen kaavoihinsa ja sääntöihin. Hän ei ole erossa ulkopuolisista tekijöistä kuten taitelija. Tästä kertoo jo se, että kirjailijalla on ne säännöt. Hänen teksteissään on tietyn kaltaiset kieliopilliset vaatimukset joita hän ei voi kumota. Tästä paras esimerkki on asia-aineen kirjoittaja, on tietyt kaavat miten virkkeuiden ja tekstin rakenteiden pitäisi muodostua, tämä rajoittaa hänen mielikuviksensa lentoa. Vieläkin radikaalimpi ero tulee ajatusmaailmasta, kirjailijat sotkeutuvat kaavoihinsa ja ovat ajatusmaailmaltaan rajoittuneempia kuin taiteilijat, jotka toteuttavat itseään täysin siemauksin ja ennen kaikkea estoitta.

Kirjallisuuteen perehtynyt henkilö ei väitettäni hyväksyisi, hänen sanat olivat varmaan tämän kaltaiset, ”Jos kirjailija osaa ylipäätänsä kirjoittaa niin silloin eivät nämä mainitsemasi ”rajoitteet” ole esteenä”. Jos hän näin sanoo niin hän on ohittanut kohdan jossa puhun ajatusmaailmasta, se ei ole itse sääntöjen perua vaan se on olemassa oleva fakta. Voi olla, että hän jätti sen tarkoituksella huomiotta ja tarttui epäkohtiin, tai hänen mielestään epäkohtiin. Tässä se taas tulee, ajatusmaailman erot. Hän ei huomio niitä hyviä puolia vaan hän tekee mitä? Niin hän ottaa ne epäkohdat esiin. Viittaako tämä sitten tietynkaltaiseen rajoittuneisuuteen vaiko siihen, että hän pitää kirjoitustani täysin mitäänsanomattomana? Minun kannaltani olisi varmasti hyväksi jos voisin sanoa, että hän on rajoittunut.

Huomaatte tekstissäni monia seikkoja jotka eivät sovi kirjallisuuteen, tarkoituksella. Haluan erottautua näistä kirjallisuuden kaavoista. Olenhan taitelija. Perusteeni olivat huonot, esitin asiani huonosti mutta mitä sitten? Ei yhtään mitään, lopetan tekstini tähän esitettyäni täysin perusteettoman jutun vailla rajoittuneisuutta, ilman mitään järkeä mutta täynnä sitä omaa näkemystäni.

-------------------------------------
Pahasti keskeneräinen kyseessä, epäkohtia löytyy ja kirjalijoista puhutaan vähän miten sattuu. Korjaantunee sitten lopullisessa ja pitemmässä jutussa.

Tarkoituksena kuitenkin säilyttää tuon kaltainen kirjoitustyyli.