Koiran Suomeen tuomisesta...

Kopioitu mmm:n sivulta:

Koirien ja kissojen tuonti EU:n ulkopuolisista maista Suomeen

Ekinokokkoosia koskevat vaatimukset (15.6.2002 alkaen)
1. eläimellä on oltava eläinlääkärin antama todistus, josta ilmenee, että eläimelle on enintään 30 päivää ennen sen saapumista annettu asianmukainen annos pratsikvanteelia sisältävää, asianomaiselle eläinlajille hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan;
2. kohdassa 1 tarkoitetusta todistuksesta on ilmettävä myös lääkkeen nimi, annostus ja antotapa;
3. eläimeltä ei vaadita kohdassa 1 tarkoitettua lääkitystä, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Sveitsistä tuotaviin alle 12 viikon ikäisiin eläimiin, eikä myöskään eläimiin, jotka tuodaan Suomeen enintään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ne on viety pois Suomesta.
4. Jos kohdassa 1 tarkoitettu asiakirja on puutteellinen siten, että tulliviranomainen ei voi sen perusteella sallia eläimen maahantuontia, tulliviranomainen voi määrätä eläimen lähetettäväksi maahantuojan kustannuksella maa- ja metsätalousministeriön hyväksymään karanteeniin. Ellei tämä ole mahdollista, tulliviranomainen voi ryhtyä muihin eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta annetun lain 16§:ssä säädettyihin toimenpiteisiin.

c) muista EU:n ulkopuolisista maista
Muista EU:n ulkopuolisista maista saadaan koiria ja kissoja tuoda edellyttäen, että eläimellä ei lähtöpäivänä ole tarttuvien tautien oireita. Eläimen mukana on lisäksi oltava rokotustodistus tai muu asiakirja, jossa on eläinlääkärin tekemä merkintä siitä, että eläin on rokotettu raivotaudin varalta liitteessä 1 mainitulla rokotteella vähintään 30 vuorokautta ja enintään 12 kuukautta ennen maahantuontia. Uusintarokotuksessa ei 30 vuorokauden odotusaikaa vaadita. Rokotus voidaan antaa aikaisintaan neljän viikon iässä.
Jos edellä mainituista todistuksista tai asiakirjoista puuttuu merkintä raivotautirokotuksesta, eläimen maahantuontia ei sallita ja eläin on välittömästi palautettava, tai mikäli tämä ei ole mahdollista, lopetettava rajaeläinlääkärin valvonnassa.

d) todistuksia ja muita asiakirjoja koskevat vaatimukset EU:n ulkopuolisista maista tuotaessa
Koirien ja kissojen maahantuonnissa EU:n ulkopuolisista maista Suomeen vaadittavien todistusten ja muiden asiakirjojen on oltava suomen-, ruotsin-, norjan-, tanskan-, englannin- tai saksankielisiä.

Todistuksista ja asiakirjoista on käytävä ilmi:
1. todistuksen antaneen tai asiakirjaan merkinnän tehneen eläinlääkärin nimi ja asema asianmukaisesti selvennettyinä;
2. päiväys ja antopaikka; sekä
3. käytetyn raivotautirokotteen nimi ja eränumero, silloin kun raivotautirokotus on määräysten mukaan maahantuonnin ehtona.
4. käytetyn heisimatolääkkeen nimi, annostus ja antotapa

Todistukset ja muut asiakirjat on maahantuonnin yhteydessä esitettävä tulliviranomaiselle.
Suosituksia eläinten tarttuvien tautien ennalta ehkäisemiseksi ulkomailla matkustettaessa
Maamme eläintautitilanne on poikkeuksellisen hyvä useisiin muihin maihin verrattuna niin tuotantoeläinten kuin lemmikkieläinten tarttuvien tautien osalta. Meillä ei esiinny yleisenä sellaisia koirien ja kissojen vakavia tarttuvia tauteja kuten tämän esitteen liitteessä 2 kuvatut taudit. Viimeinen raivotautitapaus Suomessa todettiin 1989 ja Suomi on tämän jälkeen ollut vapaa raivotaudista.

Kotiin palattaessa
Kotiinpalattaessa on suositeltavaa, että niin koirat kuin kissat pestään ulkoloisiin tehoavalla shampoolla sekä lääkitään sisäisesti laajakirjoisilla (sekä sukkulamatoihin että heisimatoihin) matolääkkeillä. Tarkempia tietoja sopivista valmisteista saa eläinlääkäreiltä ja apteekeista. Useimpia valmisteita saa apteekista ilman reseptiä.
Jos lemmikkisi kuitenkin sairastuu pian kotiinpaluun jälkeen, ota yhteyttä eläinlääkäriisi ja muista mainita, että olette matkustaneet ulkomailla. Näin eläinlääkäri osaa epäillä myös sellaisia tauteja, joita meillä Suomessa ei esiinnny.

Koirien ja kissojen vakavimmat tarttuvat taudit

Ekinokokkoosi (echinococcosis)
Ekinokokkoosi on heisimatoihin kuuluvien Echinococcus granulosus - ja Echinococcus multilocularis -loisten aiheuttama koirien ja eräiden muiden eläinten tarttuva tauti. Mato elää toukkavaiheensa nk. väli-isännässä, joina voivat toimia mm. lammas, nauta, sika, poro ja ihminen, ja aikuisvaiheensa nk. pääisännässä, joita ovat koira, susi ja kettu. Pääisännälle loinen ei välttämättä aiheuta mitään oireita, väli-isännässä toukat muodostavat sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamaisia muodostumia. E. granulosus on loisista tavallisempi, E multilocularis harvinaisempi, mutta ihmiselle vaarallisempi ja usein kuolemaanjohtava. Kumpaakin loista esiintyy Keski-Euroopassa.
Ekinokokkoosia tavataan erityisesti alueilla, joissa koiria käytetään lampaankasvatuksessa. Munia alkaa kehittyä koiran suolistossa 1-2 kk kuluttua tartunnan saamisesta.
Ihminen voi saada ekinokokkoosi-tartunnan infektoituneen koiran ulosteen saastuttamasta vedestä, ruuasta tai tahriintuneesta turkista. Pratsikvanteelia sisältäviä matolääkkeitä käytetään häädettäessä näitä matoja koirilta.

Leptospiroosi (leptospirosis)
Leptospiroosi on bakteerin aiheuttama tarttuva tauti, jota tavataan useilla eri eläinlajeilla. Koiralla leptospiroosi ilmenee munuaistulehduksina ja maksatulehduksina ja tautia aiheuttavat serotyypit ovat Leptospira canicola- ja Leptospira icterohaemorrhagiae. Tauti voi tarttua koirasta (ja muista eläimistä) myös ihmiseen. Tartunta saadaan tavallisimmin suun kautta tai sisäänhengitysilman välityksellä, infektoitunut virtsa levittää tautia tehokkaimmin. Munuaismuodossa oireina esiintyy kuumetta, väsymystä, lisääntynyttä juomista, suutulehduksia, oksentelua sekä vatsakipua. Munuaisten toiminta voi myös pysähtyä, jolloin virtsantuotanto loppuu ja eläin menehtyy. Maksatulehduksessa oireina esiintyy kuumetta, ihon ja limakalvojen keltaisuutta, oksentelua, janoisuutta, veriripulia, pistemäisiä verenvuotoja suun limakalvoilla ja silmän sidekalvoilla. Tämä muoto taudista etenee nopeasti ja kuolema voi seurata muutamassa tunnissa oireiden alkamisesta. Leptospiroosia hoidetaan antibiooteilla ja ennaltaehkäisyssä käytetään rokotteita.

Parvoripuli (parvovirus)
Parvoripuli on viruksen aiheuttama suolistotulehdus, joka tavallisimmin esiintyy pennuilla. Kuitenkin myös aikuiset koirat, erityisesti vanhat tai muuten huono-kuntoiset, voivat sairastua. Alkuoireina esiintyy väsymystä, syömättömyyttä ja voimakasta oksentelua. Yhden - kahden vrk:n kuluttua oireiden alkamisesta seuraa ripuli, joka voi olla veristä. Parvovirus voi aiheuttaa myös sydänlihastulehduksia, erityisesti muutaman viikon ikäisillä pennuilla, joiden emää ei ole rokotettu tautia vastaan.Taudinkuva vaihtelee vakavuudeltaan, mutta voi pahimmillaan aiheuttaa äkkikuolemia ilman ennakoivia oireita. Antibiootit eivät tehoa virukseen, mutta parvoripulia vastaan voidaan rokottaa.
Rokotussuositus kotimaassa:
Koirat suositellaan rokotettavan parvoripulia vastaan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden iässä ja toisen kerran neljän kuukauden iässä. Seuraava rokotus annetaan vuoden iässä. Tämän jälkeen rokotus uusitaan aina yhden-kahden vuoden välein.

Penikkatauti (distemper, hardpad disease)
Penikkatautivirus leviää tavallisimmin hengitysilman välityksellä erityisesti nuoriin, alle vuoden ikäisiin koiriin. Taudinkuva vaihtelee eri yksilöiden välillä, osa pennuista voi olla miltei oireettomia. Usein todetaan lyhytaikainen kuumeennousu n. viikon kuluttua tartunnasta. Tyypillisessä penikkataudissa muutaman viikon kuluttua tartunnasta kuume nousee uudestaan ja koiralla esiintyy silmien sidekalvojen tulehdusta, kirkasta sierainvuotoa, yskää ja/tai oksentelua. Myöhemmin sierain- ja silmävuoto muuttuvat märkämäisiksi ja koiralla voi esiintyä ripulia, keuhkokuumetta sekä erilaisia hermostollisia oireita, kuten lihasnykimisiä, halvaantumisia ja kouristuksia. Oireiden kesto vaihtelee n. viikosta jopa useisiin kuukausiin. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja/tai kirsun paksuuntumista. Osa koirista menehtyy sairauteen, osa toipuu. Antibiootit eivät tehoa virukseen, mutta penikkatautia vastaan voidaan rokottaa.
Rokotussuositus kotimaassa:
Koirat suositellaan rokotettavan penikkatautia vastaan ensimmäisen kerran kolmen kuukauden iässä ja toisen kerran neljän kuukauden iässä. Seuraava rokotus annetaan vuoden iässä ja tämän jälkeen aina kahden vuoden välein.

Raivotauti (vesikauhu, rabies)
Raivotauti on viruksen aiheuttama keskushermostosairaus. Raivotauti leviää ensisijaisesti pureman välityksellä sairaan eläimen syljestä terveen eläimen hermokudokseen, josta se kulkeutuu edelleen aivoihin. Sairastunut eläin voi levittää tautia eteenpäin jo joitakin päiviä ennen oireiden puhkeamista. Tauti voi ilmeisesti tarttua kaikkiin nisäkäslajeihin, herkimpiä ovat kuitenkin koira, kissa, lepakko ja lihaa syövät villieläimet, kuten ketut, sudet, supikoirat jne. Taudin itämisaika (aika tartunnan saamisesta oireiden puhkeamiseen) vaihtelee parista viikosta useisiin kuukausiin. Tartunta voidaan todeta vasta eläimen kuoleman jälkeen aivojen kudostutkimusten perusteella, ei elävältä eläimeltä.
Taudista erotetaan usein oireiltaan kaksi eri muotoa: agressiivinen raivotauti ja hiljainen, depressiivinen raivotauti. Taudin eri muodot voivat kuitenkin vaihdella myös samalla eläimellä. Agressiivisessa muodossa eläin on ärtynyt, levoton, hyökkäilee esineiden, eläinten tai ihmisten kimppuun purren niitä raivokkaasti. Käyttäytymisen muutokset voivat olla kohtauksittaisia. Hiljaisessa muodossa, joka on tavallisempi, oireet ovat vaikeammin havaittavissa, eläin muuttuu lähinnä syrjäänvetäytyväksi. Kummassakin muodossa taudin edetessä eläimellä ilmenee nielemisvaikeuksia, alaleuka ja silmäluomet roikkuvat ja lopulta eläin halvaantuu kokonaan. Oireiden puhjettua tauti johtaa niin eläimillä kuin ihmisillä aina kuolemaan, useimmiten muutamassa päivässä.
Suurimman riskin ihmisen kannalta muodostavat kontaktit tartunnan saaneisiin kulkukoiriin ja -kissoihin tai villieläimiin. Itä-Euroopan maissa, mm. Venäjällä ja Virossa raivotautia todetaan sekä kulkukoirissa- ja kissoissa että petoeläimissä ja Keski-Euroopassa luonnonvaraisissa ketuissa. Suomessa raivotautia on todettu viimeksi 1989. Maamme kaakkoisrajalla levitetään kuitenkin edelleen vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon tartunnan leviämisen estämiseksi naapurimaistamme Suomeen.
Rokotussuositus kotimaassa:
Koirat ja kissat suositellaan rokotettavan raivotautia vastaan ensimmäisen kerran neljän kuukauden iässä ja seuraavan kerran vuoden iässä. Tämän jälkeen rokotus uusitaan aina kahden vuoden välein.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös raivotaudin leviämisen ennaltaehkäisemisestä (148/50-89):
Metsästykseen käytettävien ja viranomaisten palvelukoirien on oltava rokotettuja raivotautia vastaan. Luolakoirametsästykseen käytettävät koirat on rokotettava raivotautia vastaan vuosittain, muut kahden vuoden välein.

Tarttuva maksatulehdus (infectious canine hepatitis)
Tarttuva maksatulehdus on viruksen aiheuttama tauti, joka tarttuu suoraan sairaasta koirasta terveeseen tai sitten suun kautta syljen, ulosteiden tai virtsan välityksellä. Itämisaika on 5-9 vrk. Oireina esiintyy kuumeilua, syömättömyyttä, lisääntynyttä juomista, vatsan arkuutta, oksentelua sekä anemiaa, josta ovat merkkinä kalpeat limakalvot. Loppuvaiheessa iho ja limakalvot muuttuvat keltaisiksi, verenvuotoja voi myös esiintyä. Taudinkuva vaihtelee miltei oireettomista vakaviin maksan toimintahäiriöhin. Toipuneet koirat voivat erittää virusta virtsassaan useita kuukausia paranemisen jälkeen ja siten levittää tautia eteenpäin. Jälkioireena eräillä koirilla todetaan " sininen silmä", jossa silmän sarveiskalvo on muuttunut himmeäksi. Osalla potilaista muutos on palautuva, osalle jää pysyviä vaurioita. Antibiootit eivät tehoa virukseen, mutta maksatulehdusta vastaan voidaan rokottaa. Kaikissa Suomessa käytössä olevissa penikkatautirokotteissa on mukana rokote myös tarttuvaa maksatulehdusta vastaan.