elämää jälkeen bulimian

lena

Täällä kun on lueskellut ihmisten kirjoituksia,on tullut elävästi mieleen omat helvetilliset hetket bulimia ajoilta.
Voi sitä järjetöntä sali-maniaa,oksentelua,masennusta,itsemurha ajatuksia...Nuo 3 vuotta mitä bulimian kanssa kamppailin oliva elämäni yksinäisimmät ja hirveimmät vuodet.Onneksi tulin n.vuosi sitten järkiini,ja ymmärsin että elämään kuuluu muutakin kuin ulkonäkö,ja ettei kukaan rakasta minua enempää laihempana.Jännä juttu suömishäiriöisillä usein on,että he kuvittelevat saavansa ystäviä ja olevansa suositumpia,mitä laihempia ovat,vaikka todellisuudessa tulevat yhä onnettomimmiksi ja eristäytyneimmiksi,mitä laihemmiksi tulevat.Ainakin näin minulla.
Nyt kun olen parantunut(eli karkkipussillisen jälkeen en koe pakottavaa tarvetta uida maailman ympäri,tai työntää päätä pönttöön "kunnes kaikki varmasti on tullut ulos")elämä on parempaa kuin koskaan.Vaikka välillä tuntuukin että hukkaan meni ne vuodet kulutetut naama kiinni peilissä ja WC:n pöntössä,ainakin kaikesta siitä helvetistä elävänä selviäminen tekee vahvemmaksi ihmisenä.
Tsemppiä kaikille bulimiasta kärsiville/kärsineille!

7

885

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • neitiX

      Sairastin bulimiaa yli seitseman vuotta. Plus tämä kolme vuotta, jonka olen yrittänyt parantua ja nyt vihdoin ja viimein lopulta kai parantunut. En ole koskaan päässyt siihen onnen tunteeseen, että ole tarpeeksi hyvä tällaisena kun olen - minulle parantuminen on ollut sitä, että yksinkertaisesti en voi jatkaa entistä, taistelua se on ollut. Ja sitäkin, että tässä maailmassa on yksi ihminen joka rakastaa minua tällaisena repaleisena; yksi jolle olen kaikkein tärkein. Häntä en halua satuttaa. Lisäksi sairastuin "ihan oikeasti", fyysisesti elämänpituiseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Jos olisin jatkanut oksentamista, olisin (tämän sairauden takia) painanut pian yli 100kg -eli ojasta allikkoon.

      Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että puoleen vuoteen en ole ahminut, enkä oksentanut. Muuta en uskalla luvata tai sanoa, mutta sen tiedän ettei paluuta entiseen ole -en halua enää sairastaa bulimiaa, haluan olla näin kuin nyt ja se on aika paljon :)

    • pumpuli

      ..että mäkin pystyn parantumaan ja voin viettää normaalia elämää. Kiusaus oksentaa on vaan niin suuri, jos on syönyt paljon. Ekaksi pitää saada ahminta loppumaan ja löytää kultainen keskitie syömisessä..

      • minä

        niin, mut miten löytäis sen kultaisen keskitien? Mä oon sairastanut bulimiaa jo 4v. Terapiaan en mene, mieheni ei tiedä ja yksin en parane. Auttakaa!


      • näin..
        minä kirjoitti:

        niin, mut miten löytäis sen kultaisen keskitien? Mä oon sairastanut bulimiaa jo 4v. Terapiaan en mene, mieheni ei tiedä ja yksin en parane. Auttakaa!

        Mä oon ollu nyt kuukauden oksentamatta. Ennen tätä oksentelin noin kerran kaksi päivässä, joskus useammin. Yhteensä kolme vuotta meni noin..Oksentanu oon ehkä viisi vuotta yhteensä. Mä aloitin parantumiseni vähän kuin sairastumisenkin. Eli päätin yks päivä että tänään en oksenna. Heti kun teki mieli ahmia keksin jotain muuta, siivosin, järjestin kaappeja tein läksyjä, tapasin kavereita. Ekat kolme-neljä päivää oli aivan kamalia. En syöny oikeastaan mitään kun pelkäsin että on pakko oksentaa. Olo kuitenkin parantu kun en oksennellu ja viikon jälkeen mulla oli jo hiukan helpompaa..Sitten tietty sorruin seuraavalla viikolla kun oltiin kaupassa. Sinne oli tullu jotain hemmetin uutuus-jätskiä jota ostin ja söin sen sitten kokonaan. Ja oksensin.
        Vitutti aivan sairaasti. Kaikki se "työ" mitä olin tehny sen eteen etten oksentais. Itkin varmaan kaksi tuntia suoraa huutoa. Silloin mä vaan päätin että tää ei voi jatkua. Se jäätelö ei edes ollu niin hyvää tai yleensäkään mikään ruoka ei oo koskaan niin hyvää että sen takia pitäisi pilata elämä. Niin mä aloitin uudestaan mun kampanjan. Alku oli oikeastaan tunti kerrallaan etenemistä. Ensin iltapäivä oksentamatta, sitten ilta..Viikko siinä meni ja tuntu ihan älyttömän raskaalta. Nyt on menny kk ja mä voin kyllä sanoa että oon taistellu. Tää on jokapäiväistä. Mutta en oo lihonu yhtään, oikeastaan olo tuntuu kevyemmältä, outoa.

        Ota päivä kerrallaan=) Tsemppiä


      • girl85

        haluan tosiaan parantua tästä ruualla leikkimisestä. ruumis ei kohta enään kestä tämmöstä. Toivon että me kaikki löydämme sen kultaisen keskitien ja pystyisimme nauttimaan elämästä!


      • girl85
        minä kirjoitti:

        niin, mut miten löytäis sen kultaisen keskitien? Mä oon sairastanut bulimiaa jo 4v. Terapiaan en mene, mieheni ei tiedä ja yksin en parane. Auttakaa!

        pistäkää mailia jos kiinnostaa asiasta puhuminen. Msn messenger osoitteita myös. Voimme auttaa toinen toistamme kun iskee se pakottava tarve ahmia ja oksentaa! me selviämme, elämä on liian lyhyt tällaiseen!


    • Keijukainen__87

      Mäkin käyn täällä silloin tällöin lueskelemassa vielä bulimiasta kärsivien kuulumisia...Mä ite oon ollu oksentamatta jo syyskuusta asti...Puoltoista vuotta oksensin useita useita kertoja päivässä ja vedin laksoja hulluna ja jumppasin mielipuolisesti ahmittuani järjettömiä määriä ruokaa...Kun kesällä tulin raskaaksi tajusin, ettei se voisi enää jatkua jos haluaisin lapseni syntyvän terveenä...Ekat 3kuukautta oksensin osaksi bulimian ja osaksi raskauden aiheuttaman pahoinvoinnin takia...Nyt olen ollut monta kuukautta oksentamatta ja vauva masussa voi hyvin...Ei ole edes tullut mitään kriisiä siitä että paino on noussut miltei 10kiloa vaikka alussa sitä pelkäsinkin...Onneksi on tukena aivan ihana kulta joka kyllä tukee jos bulimia nostaa päätään taas joskus...
      Voimia teille kaikille bulimian kanssa kamppaileville ja paljon halauksia...Kyllä siitä helvetistä pääsee kun vaan on syy jonka vuoksi taistella...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1935
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      850
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      845
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      728
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      710
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      677
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      671
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      644
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      642
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      635
    Aihe