hei
lopetin tupakanpolton, se oli paljon helpompaa kuin luulin. Aiemmin ihailin kaikkia jotka vaan lopetti, luulin etten pysty. Sanotaan että naisten elimistö olis riippuvaisempi vielä tupakasta. Paskapuhetta.
Tässä mun konsti:
omasta kokemukssta voin kertoa, että tupakoinnin lopetus on helppoa.
Lopetin kertaheitolla, kun minulle tuli suupohjaan kasvain. Oli ollut jo tupakkayskää sitä ennen.
Yritin ensin etsiä jotain terveyskeskuksen 'tupakoinninlopettamisryhmää'. Ei ollut.
Löysin vain pienen lehdykän asiasta. Siinä luki että "Nikotiinintarve elimistössä kestää kerrallaan noin 5 minuuttia". Ajattelin että tuon ajanhan sitä voin istua vaikka kädet pers..n alla.
Eli homma menee näin: Kun elimistö ei saa säännöllisin väliajoin nikotiinia, se ensimmäisen viikon aikana todella 'kaipaa' sitä. Tekee mieli polttaa. Mutta jos tuota mielitekoa ei toteuta, niin noin viiden minuutin päästä tuo nikotiinintarve häipyy. Ja viikon edetessä näitä 'tarvekohtauksia tai himokohtauksia' tulee yhä harvemmin.
Helpottaa jos voit palauttaa, minkälaisiin tilainteisiin tupakointi liittyy. Itselläni aina tiettyihin: Esim ruoan jälkeen. Funtsimistauko. Itsen 'palkitseminen' jonkun stressaavan tilanteen jälkeen - tai ennen sellaista. Postcoitaalinen savuke. Lohduttautuminen (vrt äidin tissin imemiseen - mutta tämän tarpeen voi tyydyttää vaikka purkalla). Maustetun ruoan jälkeen. Alkoholin kanssa (tähän ensialkuun keksin ratkaisun, että otan kapakkaan mukaan 2 savuketta. Niiden on pakko riittää koko ilta. Voin vaikka ottaa muutaman henkosen ja tumpata sitten. Yleensä vaan pyörittelin niitä siinä pöydällä.) Jne ym.
Minun lopettamistani kannusti se suun kasvain.
Jos sinua yhtään huolestuttaa syöpä tai keuhkoahtautuma jne, tupakoinnin lopettaminen heti kannattaa. Kyllä sinä pystyt siihen.
Enkä suosittele nikotiinipurkkaa. Se vaan siirtää tuon nikotiinintarpeen tyydyttämisen muuhun. Eli tupakkateollisuuden sijasta (?) rahasi saa apteekki ja olet yhtä riippuvainen kuin ennenkin.
tsemppiä
lopetin tupakanpolton, se oli paljon helpompaa kuin luulin. Aiemmin ihailin kaikkia jotka vaan lopetti, luulin etten pysty. Sanotaan että naisten elimistö olis riippuvaisempi vielä tupakasta. Paskapuhetta.
Tässä mun konsti:
omasta kokemukssta voin kertoa, että tupakoinnin lopetus on helppoa.
Lopetin kertaheitolla, kun minulle tuli suupohjaan kasvain. Oli ollut jo tupakkayskää sitä ennen.
Yritin ensin etsiä jotain terveyskeskuksen 'tupakoinninlopettamisryhmää'. Ei ollut.
Löysin vain pienen lehdykän asiasta. Siinä luki että "Nikotiinintarve elimistössä kestää kerrallaan noin 5 minuuttia". Ajattelin että tuon ajanhan sitä voin istua vaikka kädet pers..n alla.
Eli homma menee näin: Kun elimistö ei saa säännöllisin väliajoin nikotiinia, se ensimmäisen viikon aikana todella 'kaipaa' sitä. Tekee mieli polttaa. Mutta jos tuota mielitekoa ei toteuta, niin noin viiden minuutin päästä tuo nikotiinintarve häipyy. Ja viikon edetessä näitä 'tarvekohtauksia tai himokohtauksia' tulee yhä harvemmin.
Helpottaa jos voit palauttaa, minkälaisiin tilainteisiin tupakointi liittyy. Itselläni aina tiettyihin: Esim ruoan jälkeen. Funtsimistauko. Itsen 'palkitseminen' jonkun stressaavan tilanteen jälkeen - tai ennen sellaista. Postcoitaalinen savuke. Lohduttautuminen (vrt äidin tissin imemiseen - mutta tämän tarpeen voi tyydyttää vaikka purkalla). Maustetun ruoan jälkeen. Alkoholin kanssa (tähän ensialkuun keksin ratkaisun, että otan kapakkaan mukaan 2 savuketta. Niiden on pakko riittää koko ilta. Voin vaikka ottaa muutaman henkosen ja tumpata sitten. Yleensä vaan pyörittelin niitä siinä pöydällä.) Jne ym.
Minun lopettamistani kannusti se suun kasvain.
Jos sinua yhtään huolestuttaa syöpä tai keuhkoahtautuma jne, tupakoinnin lopettaminen heti kannattaa. Kyllä sinä pystyt siihen.
Enkä suosittele nikotiinipurkkaa. Se vaan siirtää tuon nikotiinintarpeen tyydyttämisen muuhun. Eli tupakkateollisuuden sijasta (?) rahasi saa apteekki ja olet yhtä riippuvainen kuin ennenkin.
tsemppiä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljonko sinulla meni silloin tupakkaa kun poltit ja kuinka säännöllistä tupakointisi oli ja aloititko aamun polttamalla ensiksi savukkeen?
Minulla on joskus ollut pitkäkin lakko ja luulin päässeeni tupakasta, mutta se alkaa niin helposti uudestaan.
Mulla meni kyllä silloin aski päivässä. Ei riittänytkään jos istui illalla kapakassa, siellä saattoi pahassa tapauksessa mennä melkein toiset 20 röökiä. Ja suussa maistui kuin olis tuhkakupin syönyt.
Kotona tuli ihan paniikki, jos tupakat loppui. Piti olla aina varalla piilossa jossain muutama.
Kerran lähdettiin lapinretkelle, muutama vuorokausi kämpässä. Päästiin autolta 4 km, huomasin että röökit autossa! Oli pakko mennä hakeen.
Tupakointini oli kyllä säännöllistä, sellaiset noin 20 vuotta. että tuntuu tyhmältä näin jälkeenpäin!
Aamulla heti en kyllä muistaakseni polttanut, koska mua silloin huimasi se tupakka. Mutta aika pian kuitenkin, aamupäivällä.
Lopetin 11 v sitten. Pari kuukautta lopettamisen jälkeen yritin polttaa yhden röökin, tuntui kuin olis vetäny muovia henkeen, tosi inhottavaa.
Siihen jäi enkä ikinä enää polta. Tupakka haiseekin inhottavalle nykyisin.
Yritä vaan pyristellä irti kiusauksesta aloittaa uudelleen, kun kerran niin hyvin olet onnistunut. Ehkä parempi on ajatella 'lopetin' kuin 'lakko'.
Aika hölmöltä tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna se, että leppoisana sunnuntaina sai kyllä loppua ruoka tai kahvi, mutta jos tupakka loppui, oli ihan pakko lähteä kävelemään myrskyn läpi kiskalle. Ei tietenkään ollut tupakan tarvis, vaan sanoin itselleni, että "pakko tuohon kahviin on lähteä maitoa hakemaan". Nyt hävettää. Enhän minä noita kahtakymmentä vuotta oikeasti edes polttanut...
Minkälaisia tilanteita ne on, joissa olet alkanut uudelleen polttamaan?
muistatko?
humalassa, kapakassa, vihaisena...
jne
yritetään miettiä miten ensi kerran voi välttää
ei sitä voi käsittää enää, miten sitä ei olis pärjänny edes muutamaa tuntia ilman. Eihän sitä nukkuessakaan polta!
Muistan sellaisiakin kertoja, että mies haki keskellä yötä huoltikselta röökiä, kun olin juonu viiniä ja tupakat loppui.
idioottimaista