Tämä nuori poika oli syöttötuolissa mutta toinen jalka oli sivureiästä ulkona, vaikka sen pitäisi olla tietenkin etureiästä. Hän koitti itsenäisestä vääntäytyä siten että saa jalkansa etureikään. Vaan ei siitä tullut mitään. Aikansa siinä itseään koitti taivuttaa. Vääntelehti ja kääntelehti.
Turhien ponnisteluiden uuvuttamana hän lösähti ja sanoi huokaisten:
"No voi saatanan perkele." :D
Samainen poika ei osannut sanoa ng-äännettä, mikä taas sai hauskoja lauseita aikaan:
"Veden alla ei voi hennittää"
"Jos mennään ulos niin pitää pistää kennät jalkaan"
Turhien ponnisteluiden uuvuttamana hän lösähti ja sanoi huokaisten:
"No voi saatanan perkele." :D
Samainen poika ei osannut sanoa ng-äännettä, mikä taas sai hauskoja lauseita aikaan:
"Veden alla ei voi hennittää"
"Jos mennään ulos niin pitää pistää kennät jalkaan"
Vastaukset 10
Vanhimmat
aivan järkyttävää,että noin pieni lapsi kiroilee kuin turjanlappalainen :( ei taida isä äiti muuta tehdä kuin kirota...? kotoahan se lähtee kasvatus..
ja sinulla vielä hymymerkki asian perässä...huh!
Hyväksy maailma sellaisena kuin se on, älä vääristele. KYLLÄ, KIROSANOJA ON OLEMASSA.
Meillä ei kotona kiroilla. Pahimmat sanat mitä minäkin käytän ovat muotoa himputti tai himpsutti. Yhtenä päivänä vaimoni haki poikamme tarhasta ja minä laittelin autoa kun poikani rupesi hokemaan:"Voi vittu minuu vituttaa". Monta kertaa hoki saman lauseen ja minä toruin poikaani ja kysyin että mistä se tuon lauseen on oppinut ja poikani kertoi että hoitotädeiltä. Poikani pelkäsi hoitoon menoa ja huomasin hänen käsivarsissaan mustelmat ja kun kysyin että mistä ne ovat tulleet niin poikani sanoi että hoitotädit antaa sylihoitoa. otimme poikamme pois hoidosta ja kehtasivat vielä ihmetellä että miksi me niin tehdään. Hoitopaikan johtaja sanoi vielä että kun poikamme menisi kouluun he ottaisivat yhteyttä sinne ja ehdottaisivat hänelle tarkkailuluokkaa. Pojaltani kiellettiin hoitopaikassa hiihtäminenkin kun hän kaatui suksilla ja kaikkien nauraessa poikani oli käynyt itkemään. Poikani on nyt 15, ei kiroile, eikä polta tupakkaa eikä käytä alkoholia ja keskiarvokin viimeksi 9,4. Emme kylläkään enää asu kaupungissa koska negatiiviset ympäristövaikutukset kasvatukseen halusimme eliminoida. On meillä pieniä tyttöjä mutta on täällä maallakin ongelmansa kun pihallamme vieraili vielä valoisan aikaan susi ja naapurin pikkupojan koiran tappoivat sudet päiväsaikaan heidän pihallaan.
Eivät sentään tappaneet naapurin pikkupoikaa!
Siinä vasta olisikin ollut oiva tarina TÄLLE PALSTALLE!!!
Ihanaa, kun teillä menee niin hyvin sen poikanne kanssa. Hän taitaa ollakin tosi fiksu. Ei muuta kuin hyvää jatkoa edelleenkin.
Jos lapsi, joka mahtuu syöttötuoliin; ei ole siis vielä kovin suuri "osaa" kiroilla noin, on jossakin kyllä pahasti vikaa. Ei sitä lasten kuullen tarvii kiroilla, ei. Voi olla sitten vähän vaikeampaa opettaa lapselle käytöstapoja yms, jos kiroileminen on kovin yleinen tapa kotona puhua.
ton ikänen lapsi vielä todellakaan varsinaisesti osaa kiroilla, ellei sitten oikeesti kotona kiroilla paljon lasten kuullen. Luultavasti on vaan kuullu jostain nuokin sanat ja ovat jääneet mieleen. Lapset kun imevät kaiken informaation ympäriltään hurjalla vauhdilla. Miten muuten ne kehittyisivät? Ja miten ne oppisivat ikinä tunnistamaan kirosanat pahoiksi sanoiksi, jos ei niitä mistään ole ikinä kuullut. Eiköhän kaikissa lapsiperheissä tällainen tilanne ole tullut vastaan, että lapsi sanoo pahan sanan, jonka on jostain kuullut ja sitten isin ja äidin tehtävä on selittää lapselle, ettei saa tuommoista kieltä käyttää. Lapsi kokeilee, oppii, erehtyy, kokeilee jotain muuta...jne
kiroileminen ei ole tosiaan mitään muuta kuin matkimista. Minä olin kuulema heti ensimmäisenä tarhapäivänä oppinut uuden kirosanan. Kotona lausuin perkelettä koko illan. Ja joka päivä sen jälkeen opin uuden kirosanan jota hoin sen päivän. Kunnes kirosanat loppuivat.
Äitini ei asiaan sen enempää puuttunut, vaikka jälkeenpäin kertookin että oli aluksi vähän kauhuissaan. Koko episodi meni kuitenkin pian ohi, kun siitä ei tehty liian isoa numeroa.
Tervettä maalaisjärkeä asioihin ihmiset!
kotonakin kiroiltaisiin... meinaan kokemusta on. itse kyllä kiroilen , paljonkin... olen yrittänyt vähentää...mutta ei lapsi siltikään kiroile yhtään vaikka itse kiroilenkin... on tullut miéleeni että mahtaakohan sillä olla enemmänkin vaikutusta että kun lapsi tietää ettei saa sanoa niin silloin ainakin sanoo ne kielletyt?? tämä on vain arvailua.... ja kiroiluahan tulee joka tuutista, ei pysty estämään.... jokainen meistähän kiroaa....
yksi pikkupoika hoitipäivän jälkeen hoki pärkäle pärkäle, äiti luuli että perkelettä se jälkikavu tarkoittaa, meni hoitopaikkaan, että siellä on oppinut kiroilemaan!! hoitotäti näki kärpäsen ja kysyi pikkupojalta että mikäs tossa on? PÄRKÄLE!!