Puhutaan aiheesta

vietettiin eilen tututtuun tapaan Johtajan luxuskodissa. Tilaisuuden sanottiin kutsussa olevan coctail-juhla, mutta miten sitten oli todellisuudessa. Oli todella surkuhupaisaa nauttia Atrian lihapullia, paahtoleipää ja pikkunakkeja, joiden palanpainikkeeksi oli kossusta ja jostain ällöstä vihreästä limusta kehitelty booli. Todellinen coctailtilaisuus.

Ihmiset käyttäytyivät kuten aina ennennenkin. Ryystivät boolia ja humaltuivat, örisivät ja lopuksi jotkut oksentelivat.Rouva Mielitietty sulkeutui yhden makuuhuoneen oven taakse kaksin Johtajan kanssa ihan pokkana. Varmuudenvuoksi herra Johtajan "Kumileimasin" (vara TJ) asettui vahdiksi oven ulkopuolelle.

Jälleen kerran päätin, etten mokomaan coctailtilaisuuteen enää ikinä osallistu. Mutta ehkä siinäkin toistuu vanha kaava: vuodessa unohtuu tilaisuuden tökerön tunnelman ja osallistun jälleen kerran. Tulen saamaan kossuboolista koko viikon kestävän päänsäryn, vaikken ole edes humalassa ko. tilaisuudessa.

tilinpäätöskokkarit oli joka vuotinen kohokohta. Vielä 80-luvulla oli rahaa, millä mällätä. Niitä juhlia en unohda ikinä. Kymmenet pöydät olivat kukkuroillaan mitä ihanampia coctailpaloja, herkkuja, pikkusuolaisia ja ihanin pöytä kaikista oli se vähän erillään oleva, josta sai nauttia pipareita sinihomejuuston kanssa tai sitten se pöytä, jossa oli pieniä suolakurkkuja, joita dipattiin juoksevaan hunajaan.
Viinurit seisoskelivat pitkien pöytin takana lähes olkapää kiinni toisessaan, kullakin edessään mahtava arsenaali erilaisia viinaksia ja mixereitä. Hauskinta olikin, kun pankkineidit esittivät drinksutietämystään tilailemalla mitä mielikuvituksellisimpia coctaileja. Ja baarimestarit toteuttivat aina toiveen (neidit eivät tietäneet mitä joivat, mutta olivat tietävinään.) Paikalla oli aina elävää musiikkia, joku omista asiakasorkestereista viihdytti juhlakansaa. Juhlia todella odotettiin lähes vuosi. "Neidit" saattoivat törsätä koko kuukausipalkkansa mekkoon, siihen sointuvine asusteineen kampaajan ja kauneushoitolaan.

Mutta, mutta...Joidenkin kohdalla koko panostus kaikkeen hienouteen rapisi, kun humalatila lisääntyi, meikit valuivat silmien alle ja kampaukset keikahtivat nurin. Humalatila teetti joillekin kamalia itkunpuuskia, jotkut taas riehaantuivat haukkumaan esimiehiään ja toiset taas vikittelemään heitä ihan tosi mielessä. Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia: rahvaanomaisia ja öykkäreitä. Mutta suurinpia Öykkäreitä eivät suinkaan olleet Neidit, vaan ne Herrat, jotka käyttivät Neitien humalatilaa omiin tarkoitusperiinsä. Siinä kohtaa, kun näin 140 kg/ 160 cm, keltahampaisen piintyneen tupakoitsija-vanhapoika-tarkastajan taluttavan täysin sammumisen partaalla hoippuvaa vähän päälle 20-kymppistä konttorinsa harjoittelijatyttöä "johtajien kerrokseen", niin inhon puistatukset värisyttivät ruumistani. Olin siinä vaiheessa vielä sen verran selväjärkinen, että pyysin omalta johtajaltani taxisetelin, jonka turvin ajelin kotiin oman ukkoni kainaloon. "Happamia, sanoi Kettu Pihlajanmarjoista!" ajattelee nyt joku, mutta siitä ei todellakaan ollut kysymys. En moralisoi, mutta kuitenkin....

Vaan, jätän menemättä, on
muuta menoo silloin.. :)

Muille, toivotan Mukavii Pikkujoului.. ;)

porukalla konserttiin,ja varmaan on kivaa ,ei siis perinteistä.