pelkään läheisyyttä

kohtalon vanki

Minun on vaikeaa aloittaa suhdetta johonkin poikaan/mieheen. Tykkään flirttailusta, mutta siihen se saisi jäädäkkin. Heti kun pitäisi tavata poikaa useammin, pussailla halia..silloin tulee stoppi, haluan juosta karkuun. Mistä tämä johtuu. välillä tuntuu että joudun elämään elämäni yksin. Ja silti kaipaan läheisyyttä. En ole vielä ollut kenenkään kanssa sängyssä, enkä edes tiedä uskallanko. Eikä kyse ole siitä ettenkö haluaisi, sillä on minulla halut.
En pidä itseäni nättinä, ainakaan ilman meikkiä..se on yksi syy miksi pelkään aloittaa suhdetta, sillä pelkään että poika nähtyään minut emikittä, juoksee karkuun..

Uskon itse että tällä pelolla on tekemistä lapsuuteni kanssa. nimittäin olen joutunut hyväksikäytetyksi, mutta vain lievästi..tämä henkilö oli sukulainen. Mutta olen saanut puhuttua asiasta.
Tunnen myös syyllisyyttä siitä että hyvin pienenä tyydytin itseäni..enkä aina yksin vaan joskus oli mukana myös läheisiä. tiedän että olin lapsi, vain pieni. Mutta tunnen silti syyllisyyttä. Ja siksi mielestäni seksi on likaista..vaikka tiedän ettei se ole, mutta siltä tuntuu.

En ole voinut koskaan ennen tästä aiheesta edes kirjoittaa. Olen 18, tyttö. Ja pelkään etten koskaan pääse peloistani..Tahtoisin oppia olemaan pelkäämättä läheisyyttä.

Kiitos jos joku on jaksanut lukea tekstini.

Onko ketään joka ymmärtäisi minua?

5

1647

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yksinäinen susi

      Aivan kuin minun näppiksestäni - olen kohta 30 v. enkä ole kunnolla seurustellut vielä kertaakaan. Pari kokeilua oli 16-vuotiaana mutta ne jäivät pariin tapaamiseen kun alkoi ahdistaa. Yksi pitempi suhde oli 18-vuotiaana mutta heti kun huomasin että toinen oli tosissaan ja alkoi ehdotella läheisempää suhdetta, laitoin välit poikki.

      Mulla tämä johtuu varmasti lapsuudesta: vanhempani erosivat kun olin parivuotias enkä saanut ehjän parisuhteen mallia, lisäksi olin ainoa lapsi. 12-vuotiaana sain isäpuolen ja olin vähän aikaa onnellinen, mutta sitten syntyi pikkusisko ja isäpuoli unohti minut saman tien. Totesin siis että miehiin ei voi luottaa, ne jättävät aina, ja aina joku toinen on kiinnostavampi kuin minä.

      Minua myös kiusattiin koulussa ja aloin suorastaan vihata poikia. Kun sitten olisin halunnut kuitenkin kokeilla ovatko ne oikeasti niin hirveitä ja tavata miespuolisen kirjekaverini, äiti antoi sen sortin valistuksen että voisin yhtä hyvin lähteä luostariin. Hän teki kerta kaikkiaan selväksi että miehet ovat pahoja, haluavat vain seksiä, ja jos joku on musta kiinnostunut, siinä on jotain vikaa niin ettei se saa ketään muuta, tai sitten se haluaa tehdä mulle pahaa. Tapasin kuitenkin nämä kaksi miestä, mutta äidin opetus ja menneet kokemukset kaikuivat päässäni ja se siitä sitten.

      Tästä on jo toistakymmentä vuotta, mutta edelleenkään en kestä mitään läheisyyttä. Toisaalta ahdistaa ajatus että joudun elämään loppuikäni yksin, mutta sitoutuminen ahdistaa yhtä paljon. Olen tavannut pari mukavaa miestä mutta en uskaltanut antaa heille tilaisuutta - ja nyt toinen on kihloissa ja toinen naimisissa toisen kanssa. Tarvitsisin paljon aikaa ja omaa tilaa, mutta kukaan ei kuitenkaan jaksa odottaa niin kauan että uskallan alkaa luottaa ja tuntea jotain. Eräälle miehelle kerroin peloistani ja hän muka ymmärsi, mutta jo kahden tapaamisen jälkeen oli ehdottelemassa seksiä, mikä taas todisti äitini opetukset oikeiksi. Ehkä minua ei vain ole tarkoitettu lisääntymään.

    • ,,,

      Miehenä voin kertoa sen, että MEIKKI EI VAIKUTA ULKONÄKÖÖN KÄYTÄNNÖSSÄ YHTÄÄN :D

      Sillä ei siis voi pelastaa yhtikäs mitään, taino jos on ihossa jotain ihottumaa sitä voi peitellä mutta hyvin hyvin heikkoa on.

      Ulkonäkö siis hoidetaan punttisalilla, ei meikkipeilin ääressä.

      Itse ongelmaan en tiedä ratkaisua, mutta jos lapsi ei halua syödä jotain niin eikös siihen ole kaksi vaihtoehtoa: ajan kanssa tai pakolla :p

      Mutta ehkä kannattaa miettiä oletko missä mielessä kiinnostunut jostain pojasta/miehestä. Jos nimittäin on aidosti ihastunut/rakastunut johonkin, ei varovainen hali pitäisi tuottaa vaikeuksia. Mutta jos haluaa vain halia niin sitten tajuaa loppumetreillä, että sieltähän on tulossa koko äijä samassa paketissa, se voi pelästyttää.

      Oletkos sitä miettinyt, että jos yhdellä sormennäpäytyksellä voisit olla sängyssä pojan/miehen kanssa lähekkäin alasti, niin pelkäisitkö silloin. Siis pelottaako matka vai se määränpää?

      • minä hän se

        kiitos mies joka vastasit ongelmaani..kohensit itseluottamustani..kun sanoit että meikeillä ei saa mitään aikaiseksi =) Nyt voisi luulla että ne harvat miehet jotka ovat olleet kiinnostuneita..saattoivat olla aidosti, ei meikin vuoksi =) Huomaan nyt että pelkään matkaa..petiin..voisin tosiaankin sormia napsauttamalla mennä suoraan asiaan.
        Olen pari kertaa päässsytkin sänkyyn köllimään sen ihanan miehen kanssa..mutta silloin vain tuntui että ehkä mie ei ollut oikea..joten en pystynyt.

        kiitos myös sinulle nainen joka vastasit viestiini..on helpottavaa kuullla etten ole ainoa joka kärsii ongelmasta..Mutta toivon syvästi että pääset irti ongelmastasi ja että löytäisit miehen joka ymmärtäisi sinua.


    • vuotias

      Minä olen vielä neitsyt. en ole vielä ottanut mitään paineita, mutta tekisihän jo mieli, jos löytäisi vain oikean ihmisen. Mutta minulla on ehdottomasti samanlainen pelko liittyen miehiin. Ehdottelut ahdistavat, eikä minulla vielä ole kokemusta miehistä. Olen kyllä aina ollut ujo, veikkaan että se vaikuttaa suurelta osin kaikkeen. Toivottavasti te muutkin saatte päivä päivältä enemmän rohkeutta kohdata sisäiset demoninne, minulla ainakin tuntuu, että joka päivä saa hiukan enemmän itseluottamusta...mutta vaikeetahan tää on, täytyy myöntää

      • minä

        Ihanaa lukea, että jollakin muulla voi olla sama ongelma. Itse olen 19-vuotias tyttö, vielä neitsyt enkä oikeastaan ole koskaan edes suudellut kunnolla. Enkä seurustellut, jos nyt muutaman viikon "kokeilua" joskus nuorempana ei lasketa. Itselleni iskee myös aina ahdistus miesten kanssa, jos jotain vakavampaa alkaa tapahtua. Ahdistuneisuuteni todella häiritsee minua, ja olen myös aina ajatellut, että elän koko loppuelämäni yksin. Itsetuntoni on erittäin huono, enkä pidä itseäni kovinkaan hyvännäköisenä.
        Syitä tähän ongelmaani olen miettinyt, mutta en oikein ole mitään järkevää selitystä löytänyt. Sitä paitsi ratkaisu tähän ongelmaan olisi parempi löytää eikä syy. :)
        Minulla on ollut useampaan otteeseen juttua, siis ei seurustelua, mutta jotain, erään miespuolisen erittäin hyvän ystäväni kanssa, johon luotan täysin. Meillä siis on tällaista ollako vai eikö olla-juttua. Ongelmana on kuitenkin se, etten tiedä pystynkö hänenkään kanssaan aloittamaan mitään vakavaa. Kaikki vaan tuntuu jotenkin niin vaikealta...
        Tulipas kirjoitettua romaani, toivottavasti joku kuitenkin jaksaisi vaikka lukea ja ehkä jopa kommentoida. :)
        Ja tsemppiä kaikille muille saman ongelman kanssa painiville! :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1935
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      850
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      845
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      728
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      710
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      677
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      671
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      644
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      642
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      635
    Aihe