Vihaan koko sydämestäni

Koko ikäni olen kuullut sitä, että olen sinulle paljon velkaa siitä, että olet minut synnyttänyt.

Koko ikäni olen katsellut vierestä, kun olet ostanut vaatteita veljilleni, harrastanut heidän kanssaan ja olette viettäneet aikaa yhdessä. Olen maksanut vaatteeni 12 vuotiaasta lähtien ja koskaan en ole teidän porukkaanne kelvannut.

Etkö olisi edes kerran voinut sanoa minun olevan kaunis tai hyvässä kunnossa sen sijaan, että aina haukuit minua miehen näköiseksi, rinnattomaksi tai läskiksi? Eikö äiti voi kannustaa lastaan edes rakkaudesta?

Et huomannut edes silloin olevasi puolueellinen, kun uusi miehesi kysyi matkalla ostaessanne tuliaisia, että eikö sille tytöllekin pitäisi viedä jotain.

Olet aina sanonut, että pärjään maailmassa siksi, että MINÄ olen kylmä, kunnianhimoinen ja todella vaikea ihminen. Miksi sitten minun mieheni ja lapseni ovat onnellisia, kun sinä et ole edes seurustellut yli 5 vuotta?

Olisinko todellakin pilannut sinun ja veljieni joulun, jos olisimme viettäneet joulua yhdessä? Eikö edes minun lapseni ole ansainnut mummia ja rakkauttasi?

Vihaatko minua todella näin paljon, vai onko se vain kateutta siitä, että minulla on kaikkea sitä, mitä sinä olet halunnut, mutta et ole koskaan saanut?

Olet pilannut elämästäni paljon, mutta et onneksi kuitenkaan kaikkea.
Vihaan sinua äitini.