Alkaa näin 38. viikolla jo synnytys jännittää ja kysymyksiä vilisee päässä. Olkaa siis kärsivällisiä tyhmästä kysymyksestä huolimatta.
Onko nyt niin, että vasta kivuliaat supistukset ennakoivat synnytystä? Maha kyllä leikkii rantapalloa päivittäin, mutta tämä valmentautuminen ei tunnu missään. Miten todennäköistä on, ettei kipeitä harjoitussupistuksia tule lainkaan ennen tositapahtumia? Onko kenellekään käynyt niin?
Tai miten nopeasti kivuliaista harjoitteluista ollaan siirrytty varsinaiseen synnytykseen? Viikon varoaika vai päivän ennakkovaroitus?
Suvun taustan tietäen sitä toivoisi, että olisin vihdoin itse poikkeus, eikä synnytystä tarvitsisi käynnistää. Siksi tällaisia mahdollisuuksia pohdiskelen...
Onko nyt niin, että vasta kivuliaat supistukset ennakoivat synnytystä? Maha kyllä leikkii rantapalloa päivittäin, mutta tämä valmentautuminen ei tunnu missään. Miten todennäköistä on, ettei kipeitä harjoitussupistuksia tule lainkaan ennen tositapahtumia? Onko kenellekään käynyt niin?
Tai miten nopeasti kivuliaista harjoitteluista ollaan siirrytty varsinaiseen synnytykseen? Viikon varoaika vai päivän ennakkovaroitus?
Suvun taustan tietäen sitä toivoisi, että olisin vihdoin itse poikkeus, eikä synnytystä tarvitsisi käynnistää. Siksi tällaisia mahdollisuuksia pohdiskelen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleensähän niin on että kohdunsuuta aukaisevat supistukset kipeytyvät,tulevat alle 5 min välein ,ja kestoltaankin ovat yli minuutin mittaisia .Yleensä kohdun suun aukeamisen merkkinä erittyy vereslimaista vuotoa.Eli kohdun suun aukeamiseen tarvitaan tarpeeksi pitkiä ja tiheitä supistuksia.Ja ensisynnyttäjillä kohdunsuun aukeamiseen voi mennä aikaa tunteja ja tunteja,siitä laskettuna kun supistukset tulevat alle viiden minuutin välein ja ovat napakoita eli siis kestoltaan jo yli minuutin.
Toisilla on kipeämpää ja nopeampaa kuin toisilla ,joten oikeaa kaavaa ei taida löytyä.Ja jokainen vielä kokee kivun eritavalla.Se neuvo minkä voin sinulle nyt antaa on että yrität rentoutua supistusten aikana,hengität syvään ,oikein tehostetusti,etsit mukavan asennon ja teet mielikuvarentoutusta.Ajattelet että kohdunsuu on kuin ruusunnuppu joka yrittää avautua,tai alat pyörittää supistusten aikana lanteitasi kuin hulahulatyttö,silmät kiinni.Oikein ajatuksen kanssa,kunnon rentoutuminen vie supistukselta "kärjen".Älä jännitä sitä hetkeä milloin on lähdettävä sairaalaan ,vaan ajattele niin että se tulee olemaan teidän elämässä erittäin ainutlaatuinen hetki kun pikkuinen on päättänyt sanoa irti vuokrasopimuksen.Se hetki tulee nimittäin juuri silloin kun et ole siihen varautunut.Ja se on jännittävä mutta sitten jälkeen päin ajateltuna ,mieleenjäävä loppuiäksi..
Itselläni kaksi lasta ja muistelen lämmöllä sitä tuiskuyötä kun pikkuiseni esikoiseni ilmoitti tulostaan,ja se kevätyö kun kuopus päätti että kesä on nähtävä omin silmin.Aivan ihanaa jatkoa teille!
Mulla alkoi hiukka kivuliaat supistukset rv41, niitä kesti päivän ja illalla muuttui oikeen kunnon kivuliaiksi, sairaalareissu ja vauva tuli maailmaan=9 Mulla ei ollut mitään kipuja ennekuin synnytys lähti käyntiin. harjoitussupistuksia oli vähän, niitä kun vatsaa kiristää, muttei varsinaisesti satu.
Minä olin mainitsemasi poikkeus=) Suvussa todella paljon käynnistyksiä, mulla esikoinen syntyi omilla supistuksilla itekseen rv41 4. Poikkeuksia on...
Tsemppiä sinulle!!!=)
Kiitän ja kumarran.
Tämä vastasi mieltä askarruttaneeseen kysymykseeni. =O)
Toivossa eletään, että käynnistykseltä vältyttäisiin. Harjoitussuppareita ainakin löytyy.
Hyvää jatkoa sinulle!
Mulla ei siis ollut ennakoivia supistuksia ollenkaan.
Itse asiassa kunnon supistukset alkoi (nekin hyvin siedettävissä) n.1h ennen synnytystä.
Vasta siinä vaiheessa kun tuli ponnistuksen tarve (luulin että pitää mennä vessaan kakkoselle) niin alko tuntua siltä, että vois kätilöltä jotain kipupiikkiä pyytääkkin...