tää on ihan älytöntä vuoristorataa.. Joka toinen hetki on hyvä mieli siitä kuinka kukaan ei rajoita millään tavalla, toisena hetkenä kun yrität etsiä jotain jolle puhua, tajuatkin olevasi ihan yksin. Sydän huutaa rakkautta ja läheisyyttä, järki käskee odottamaan. Sitten on vielä tuo kolmas persoona, joka haluaa jotain muuta. Miten helvetissä sitä selviää, kun tuntuu aivan liian monimutkaiselta edes harkita suhteen aloittamista, kun se vaan on...arpapeliä, jota ei jaksaisi pelata ja aina pettyä. Onko tässä tuomittu olemaan yksin?
yksinpä hyvinkin
ehkäjoskusvieläkaksin
4696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
täällä näkyy olevan
paljon
joilla sitä ei ole
vaikka haluaisivat
Oletko vai joku muslimi, joka on täysin alistettu miehelleen?
Miten niin sinulla ei ole muka vapautta? Kyllähän jokainen voi lopettaa seurustelun, jos itsestä tuntuu siltä....
Tuo kuulostaa niin itsekehulta. Siltä, että sinä olisit itsenäinen etkä tarvitsisi mihinkään kumppaniasi, mutta sen sijaan seurustelukumppanisi tarvitsisi sinua ja LIIKAA!
Vai onko sinulla sitten kymmenen lasta, jotka vievät kaiken vapaa-aikasi? Mitä ihmettä tarkoitat tuolla kommentillasi??
Mitä järkeä seurustella, jos kaipaa vain vapautta? Ja mitä järkeä valittaa vapaudenpuutteesta, jos on päättänyt seurustella? (ja päättää tehdä niin edelleen)
Kuulostaa hyvinki tutulta. Välillä tuntee itsensä onnelliseksi ja vapaaksi, kun taas toisinaan yksinäisyyteen sidotuksi.