Sain pari päivää sitten ensimmäisen poissaolokohtaukseni ja ikää 17 vuotta. Lääkäriin olen varmuuden vuoksi menossa. Haluaisin kuulla teidän kokemuksianne poissaolokohtauksista? Pelottaa vähän mennä minnekään kaupungille kirkkaasti valaistuihin liikkeisiin jne.
Ja sitten. Ajattelin kavereita hieman valaistaa. Mitä kaverin pitäisi tehdä jos ollaan vaikka kahdestaan jossain ja saan kohtauksen ja lähden harhailemaan? Pitää minut väkisin paikoillaan vai? Vinkkejä.
Poissaolokohtauksista
16
2420
Vastaukset
- sauvatar
14v. ja on fiksua kyllä kavereilleen ilmoittaa, jotta tietävät kuinka toimia kohtauksen sattuessa. Väkisin eivät voi sinusta kiinni pitää, joten voivat kuitenkin varovasti sinua ohjailla erisuuntaan mihin menet esim. ettet autotielle kävele tms... Mä sain yleensä poissaolokohtauksia niin, että istuin paikoillani ja pää rupesi nykimään ja itse en niistä ollut tietoinen vaan äitini kertoi, että taas oli sellainen kohtaus. Olen jo 24v. sairastanut ja pahemmaksi on mennyt, ikävä kyllä. Kannattaa sen lääkärisi kanssa jutella perusteellisesti ja kaikkeahan et kuitenkaan muista niin ota esitteitä mukaan sieltä ja niistä voit sitten kotona rauhassa lukea vanhepiesi kuin myös kavereidesi kanssa. Onneksi tänne kirjoitit ja toivottavasti pystymme myös tukemaan sinua. Käytän aika paljon aurinkolaseja, kun valot ottavat silmiin ja te nuoremmat lippis päähän niin hyvin suojaa ;)
- Amanda
Kiitos Sauvatar viestistä :>
Mutta onko normaalia että tuossa poissaolokohtauksessa (joka tapahtui ruokakaupassa) olen siinä tilanteessa ihan tajuissani, sekava vain? Siis tajuan että kävelen ympäriinsä (esim. siinä tilanteessa tajusin että pyörin koko ajan karkkiosastolla) ja sitten tajusin että mun silmät värisee. Mietin siinä tilanteessa, mitä mun pitäisi tehdä, mutta jotenkin vain jatkoin sellasta kävelemistä enkä tienny mihin piti mennä. Ja muistan vielä että joku kysyi multa että oonko OK ja vastasinkin siihen jotain "joo joo". Kun tilanne oli ohi, tuntui ihan että kyseessä olisi ollut vaan joku uni. Ei siis yhtään todelliselta.- sauvatar
mitenkään niitä estämään. Kuulin ääniä ja ymmärsin puhetta ympärilläni, mutten voinut niihin vastata mitään tai sit juuri noin vastaukseni oli joo,joo. Mikä ei välttämättä kuitenkaan niin ollut. Jotain tajusin, että kaikki ei ollut kuin oisi pitänyt olla, mutta aina en huomannut, että poissaolokohtaus oli ollut ennen kuin joku siitä jälkeenpäin kertoi.
Jos kirjoitan hiukan sekavia niin siitähän on jo vuosia, kun mulla noita oli ja kaikkea en niin tarkasti enään jaksa muistaa. Yritän kyllä parhaani. Nyt on noita isoja tajuttomuus kouristuskohtauksia ja mikään lääke ei kohtauksia pidä poissa. Nuorempana mullakin noi lääkkeet toimi paremmin, mut nyt ei, johtuuko sitten hormoneista vai mistä ?
- pappa
Pojallani 12 v todettiin n 1 vuosi sitten epilepsia. Hänellä oli noin 5-10 sekunttia kestäneistä poissaoloja, jolloin kaikki seisahtui.
Pää kääntyi, silmäripset värähtelivät ja katse oli lasimainen. Tätä tapahtui 2-4 krt /viikko.
Lääkäritutkimusten jälkeen hänelle määrättiin lääkitys. Aamu- ja iltapilleri. Kohtaukset loppuivat muutamassa kuukaudessa. Parin vuoden kuluttua koetetaan, mikäli kohtaukset eivät palaa, lääkkeen lopettamista. Lääkärin ennusteen mukaan noin kolmasosalla kohtaukset palaavat.
Näin tällä hetkellä.- HugoGrotius
Tilanne tuntui olevan kovin positiivinen. Toivottavasti kohtaukset eivät uusiudu lääkkeen lopettamisen johdosta ja mahdollisuus on nyt sitten, että voi elää aivan normaalia elämää ilman lääkkeitä, jos näin onnellisesti käy. Nyt on hieno mahdollisuus siihen. Onnea! Ja jos kohtaukset uusiutuvat, niin lääkitys vain takaisin päälle ja tilanne varmaan palaa taas kohtauksettomaksi, joten lienee ei mitään hävittävää ja tilannen on erinomainen kohdallanne!
Olipas kiva kuulla.
- Amanda
Onko mulla välttämättä epiä, jos tuo 1 kohtaus on ollut ainoa eikä mulla ole mitään valoherkkyyttä tai mitään? Ihan normaalilta tuntuu. Lääkäriin oon kyllä tällä viikolla menossa mutta silti.
- HugoGrotius
Yksi kohtaus ei yleensä koskaan aloita lääkitystä ja epileptikoillakin olo tuntuu kyllä varmaan suunilleen kaikilla kohtausten välillä olo normaalilta. Lääkärissä käynti varmaan paikallaan ja jos et tunne itseäsi vielä sairaaksi, luulen, että lääkärikään ei ala välttämättä lääkkeitä kirjoittamaan. Jos kohtauksia on useampia, niin varmaan on sitten hyvä aloittaa lääkitys. Tämä nyt on tätä perustietoa taasen. Ehkä ei auttanut yhtään.
- Mies29
Itse sairastan epilepsiaa.
Lapsena kohtaukset kestivät suunnilleen 6 vuotiaaseen asti. Sen jälkeen olin oireeton murrosikään, eli tuonne 13-vuotiaaksi asti, jolloin puhkesi uudellen. Lääkkeillä tuokin saatiin asettumaan. Näitä aikojan kun elettiin, kohtaukset olivat ihan kouristuskohtauksia, jotka alkoivat sellaisella "jännällä tunteella" rintakehässä. Ja tämä tunne kuuluu ns. ohimolohkoepilepsiaan. Eli tunne tulee päälle ja se menee kohtaukseen asti, jolloin tulee kouristuksia yms. Ja kun tuo tunne tulee, niin se on varmaan niitä epilepsiakohtauksiin kuuluvia poissaolotunteita, eli haluaa vaan keskittyä sen tunteen viemiseen loppuun asti, mikä ei yleensä kestä kuin hetken aikaa. Eli tunteen ollessa päällä, ennen kouristuksia, niin ei pysty noteeraamaan mitenkään järkevästi muiden ihmisten puheisiin, kuin korkeintaan sanomalla "joo joo" tms. ja motoriikka hidastuu samalla.
Tuo siis nuoruudessani.
Nyt sitten olen 29-vuotta ja oikeastaan parin viime vuoden ajan on tullut taas noita jänniä tunteita" rintakehään. Alussa, tosiaan varmaan sen pari vuotta sitten, tunteet olivat aivan heikkoja, eli ei mitenkään vahvoja. Ei tarvinnut sen kummemmin keskittyä tunteen viemiseen loppuun asti, eli pystyi tunteen ollessa päällä, niin keskustelemaan ihan järkevästi. Nyt kuitenkin se voimistui ajan myötä yhä enemmän ja enemmän. Ja väsymys tai väsynyt tunne tuli päälle aina tunteen loputtua. Vähitellen alkoi taas olla niitä, ettei pysty sanomaan, kuin sen "joo joo". Kouristusta tai muuta sellaista ei kuitenkaan ollut. Tai kukaan ei havainnut. Siinä vaiheessa menin lääkäriin ja alettiin tutkimaan. Mitään suurempaa ei löytynyt vielä. Tai siis eivät pystyneet diagnosoimaan. Sitten tosiaan tuteet voimistui ja voimistui. Ajoin jopa pienen kolarinkin!!! Se herätti itseni, että pakkohan tämä on pystyä diagnosoimaan. Itse siis tiesin jo hyvinkin, että epilepsia on taas puhjennut. Menin sitten yksityiselle lääkärille ja otettiin 24h seuranta. Yritin itse aiheuttaa vielä kohtausta valvomalla ja sitten jotain jännittämällä, eli vedonlyöntiä yms.. Ja saatiinhan sitä tulosta aikaiseksi. Tunne tuli päälle ja videot & eeg tallensi kaiken. Sieltähän se sitten löytyi diagnoosi, että epilepsiaa se oli. Näin jopa itse videolta, miten reagoin. Tein jopa pienen kouristuksen! Tämä todettiin toukokuussa.
Näin sitä siis taas ollaan epilepsian ja lääkityksen kourissa. Lääkkeet eivät ainakaan vielä ole auttaneet. Lääkkeeni on Trileptal. Mutta lääkekaniiniksi en aio kyllä alkaa. Olen harkinnut jopa sitä leikkausta, mikäli lääkäri tammikuussa kontrollissa sitä ehdottaa. Jollakin tavoin tästä on taas päästävä eroon, siis kohtauksettomaksi.
Niin, noista pakko-oireista sen verran, että lapsena, kun lääkkeenä oli Neurotol, niin oli sellaisia pään nykimisiä, siis tuntui, että niskassa hiertää jokin koko ajan, vaikka siellä ei mitään ollut. Nyt Trileptalin aikana ei oikeastaan ole vielä ollut mitään pakko-oireita.
Paljonhan olisi kerrottavaa, mutta eiköhän tästä saa jonkinlaisen kuvan jo.- tammetar
itseasiassa samankaltainen historia.
Olin 5kk kun mulla ensimmäisen kerran tehtiin diagnoosi epilepsiasta. Silloin se saatiin lääkkeillä hoidettua.
Seitsemän vuoden päästä kohtaukset alkoivat uudelleen ja uusi diagnoosi. Kohtaukset vain vaihtuivat kouristuskohtauksista poissaolokohtauksiksi. Itselläni ei ollut mitäään ennakkotuntemusta kohtauksesta. Kohtauksen jälkeen oli vaan olo mitähän äsken tapahtui eli pieniä muisti katkoksia. Nimeni sentään muistin jos sitä kysyttiin(se testattiin video-eeg:ssä) Yleesä vastauseni olikin Ei tai Joo. Pitkittyessä kohtaus meni siihen, että menetin tajuntani kokonaan. Poissaolokohtauksia ei sitten lääkkeillä saatu kuriin joten leikkaus oli edessä nyt tosin takanapäin.
Toivottavasti diagnoosia ei tarvi tehdä kolmatta kertaa.
Lääkärit eivät kovin helposti leikkausta ehdota. Ensisijainen hoitomuoto on lääkkeet ja sulla ne on ainakin aikasemmin tehonnut.
Ehkä annostusta nostetaan tai rinnalle otetaan joku toinen. Tämä on mun olettamus. - epileptikko myös
terve,
Mulla alkoi epilepsia stressistä joka laukaisi sen mulle. työttömyyttä , yleistä masennusta jne.
kuten tiedät mistä puhun.
Mulle määrättiin aluksi myös tuota samaa lääkettä kun sulle eli trileptal, koska se on ilmeisesti yleisesti hyvin siedetty lääke. Mulla oireet vain paheni. tulin täysin hulluksi ja pirun kiukkuiseksi. Lisäksi lääke korosti mulla samanaikaisesti olevia pakko-oireita.
Kovan tappelun johdosta lääkäri suostui vihdoin vaihtamaan. Nyt mulla on lääkkeenä DEPRAKINE ja on pirun hyvä lääke.sopii ainakin mulle. Olen esim. ryypännyt pirusti viimeisen 4v aikana enkä silti ole saanut pahoja kohtauksia. vaikka siinä ei tietty olekaan mitään järkeä mutta se lievittää taas vastaavasti pakko-oireita kun tulee paremmalle tuulelle.
Mulla on ohimolohkoepilepsia ja tarkemmin idiopaattinen epilepsia. Ja täytýy sanoa, että nuo tunnekuvaukset kun epilepsiakohtaus tulee on samanlaiset. Sitä kun ei piru vie voi estää vaikka haluaisi vaan sitä rupeaa oikein ajattelemaan ja olemaan siinä tunteessa mukana koska se on niin pirun paha olo vaikka ei kauan kestäkään.
- Amanda
Eipä ole tullut uusia kohtauksia tuon ekan kohtauksen jälkeen. Ei edes mitään epilepsiaan viittavia oireita.
- sauvatar
ja toivottavasti ei tulekkaan ;)
- Amanda
Pari päivää sitten eikä oikein lääkäri osannut mitään sanoa. Tutkimuksiin mut kuitenkin laitettiin. Mutta jonoa on.
Ja eipä ole kohtauksia edelleenkään ollut. Eilen katsoin koko päivän telkkaria ja olin kamalasti koneella vielä pelasin pleikkarilla simsiä (iso kuvaruutu ja todella kirkas valo) pitkään eikä tullut mitään. Ei särkenyt silmiä eikä päätä. Myös vilkkuvaloissa olen ollut, sekä valvonut, syönyt hieman epäsäännöllisemmin jne. Mutta ei oireita.
Toivon, ettei mulla ole epiä.
HYVÄÄ JOULUA! - Amanda
Olen käynyt uni eeg:ssä ja tavallisessa eeg:ssä ja tuloksia odottelen. Magneettikuvaus edessä. Minkäänlaisia kohtauksia en ole saanut tuon ekan jälkeen, mistä olen tietty ihan onnellinen. Lääkkeitä en syö, koska ei ole vielä varmaa, onko mulla epilepsiaa... Valvominen, kirkkaat valot, stressi (jota on ollut!) ei ole aiheuttaneet mitään. Jännittää vähän odotella tuloksia.
- Hugo
Terveenä näytät olevan. Jos diagnoosi tulee niin ei sekään ole maailmanloppu. Oikeati on kiva lukea mukavia kuulumisia.
- Pelokas
Minulla on ollut viimeisen kahden vuoden aikana kovaa väsymystä ja olen saanut outoja huimauskohtauksia, joihin voi liittyä usein humahduksen tunne päässä ja epätodellinen olo ja pelko, sekä joskus käsien tärinää ja sydämen tykytyksiä. Tiedän, että tällaisia oireita kuuluu paniikkihäiriöön, mutta voivatko nämä olla myös ns. pieniä kohtausten (poissaolokohtauksen) oireita? Näiden aikana ei mene taju tai toimintakyky, eikä ajan tai paikan tajukaan ole mennyt. Mistä erottaa sen, mikä on normaalia tyhjyyteen tuijottamista ja mikä poissaolokohtaus?
Lääkärille olen valittanut näistä oireista monta kertaa ja kerran minut tutki kaksi eri neurologia, mutta silloin ei tehty mitään EEG- tai magneettikuvatutkimusta ja menin sinne huimauksen, hetkittäisen sanoissa sekoilun ja sormien puutumisen vuoksi. Molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, ettei kyseessä ei ollut epilepsia tai aivoverenkiertohäiriö. Oireiden on myös sanottu johtuvan jännitysniskasta. Seuraavalla kerralla kun menen lääkäriin, vaadin päästä tarkempiin tutkimuksiin. Tämä on huolestuttanut jo pitemmän aikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626