Yliopisto tutkinto humanistiselta alasta taskussa, mutta töitä ei löydy ja mieli halajaa johonkin ihan muualle. Eniten kiinnostaisi toimintaterapeutin opinnot ja haluaisinkin kuulla ihmisten ajatuksia/kokemuksia ko. opinnoista. Olen ymmärtänyt, että opiskelu on aika "koulumaista", joten vähän mietityttää miten akateemiseen vapauteen tottuneena opin ja totun siihen.. Toisaalta runsas käytännön harjoittelu kuulostaa mahtavalta! Ja olenko ainut kummajainen, joka siirtyy yo:sta amk:uun?
toimintaterapeutiksi?
Emilia
2448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Sen neuvon antaisin, että käy oikeasti tutustumassa toimintaterapeuttien työhön tai edes kouluun ja opiskelijoihin, näin et "hukkaa" 3,5 vuotta aikaa, ellei työ tunnukaan omalta.
Omasta puolesta voin sanoa sen, että toimintaterapia on minun juttuni, mutta perheellisenä olisin ehkä valinnut jonkin muun koulutuksen, sillä tämä 3,5 uurastus on ollut todella rankka (ja raastava koko perheelle) Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella, ja työtilannehan meillä on aivan loistava joten sen puoleen hyvä valinta!
tsemppiä!!
Et ole ensimmäinen akateeminen, joka opiskelee amk:ssa tai juuri esim. toimintaterapeutiksi! :) Juuri humanistisen puolelta helposti siirrytään, kun työllisyydessä ei ole hurraamista. Koulumaisuudessa olet kyllä oikeassa; oman luokan kanssa kuljetaan koko aika kurssista toiseen ja lukkarit tulee "ylhäältä päin". Lähes kaikkia kursseja on tarjolla vain kerran vuodessa. Opiskelu on sillä lailla sitovaa että jos haluaa normiajassa valmistua, sooloiluun ei juuri ole varaa. Verkko-opetus tai tenttimis mahdollisuuksia ei ainakaan meidän koulussa ja etenkään tällaisessa pienessä koulutusohjelmassa ole tarjolla.
Opinnoista sen verran, että omalta kohdaltani alku oli takkuista: ei oikein tiennyt että mitä tämä toimintaterapia oikeastaan on ja mikä tarkalleen on työnkuva. Kahden vuoden jälkeen alkoi selkiytyä ja nyt en enää mene paniikkiin, jos esim. joku muu hoitohenkilökunnasta kyseenalaistaa ammattiani. Omat mielenkiinnot voi ottaa hyvin huomioon opinnoissa, toisaalta avoimuus esim. joihinkin itselle vieraampiin asiakasryhmiin voi osoittautua hedelmälliseksi.
Kannatan edellisen vastaajan ideaa toimintaterapeutin tapaamisesta; toisaalta on vaara että kuva ammatista jää yhden henkilön varaan. Olethan tutustunut toimintaterapeuttiliiton sivuihin, ja siellä erityisesti forumiin? Näet ammatin kirjoa.
Tsemppiä mietintään :)