Ampumisuhka

Näin pari yötä sitten omituista unta. Oli kesäpäivä, asuin muka samassa kämpässä kuin nyt; silti asunto oli toisessa kerroksessa ja aivan keskustassa, todellisuudessa asun 3. kerroksessa hieman keskustan ulkopuolella.

Unessa katua käveli hymyilevä/naurava, ilmeisesti mielenterveysongelmainen ja harhainen nainen. Hänellä oli jokin kohtuullisen iso ase ja hän ampui sillä miten sattui, ei katsonut kohteita. Minä pelkäsin, halusin piiloutua, tuntui kuin hän olisi halunnut ampua juuri minut. Ajattelin, että on soitettava poliisille; soittaminen jäi, koska ajattelin, että kyllä joku on jo soittanut. Heti tuli syyllisyys ja häpeäntunne kun en pystynyt soittamaan, vaikka tiesin olevani turvassa.

Uni jatkui, mutta asuntoni oli äkkiä rivitalo. Maisemat olivat edelleen asuinkaupunkini seutuja. Psykopaatti käveli katua, joka oli asuntoni toisella puolella; toisella puolella oli ovi. Minun oli pakko päästä asunnosta pois erään ystäväni luo, vaikka tiesin matkan vaaralliseksi. Kiertelin asuntoa, katsoin ikkunoista (yksiö oli muuttunut kimppakämpäksi, jossa minulla oli useampi huone ja kahdella tuntemattomalla naisella omansa; ainakin kylpyhuone oli asunnossa yhteinen, muuta en muista. Naiset olivat n. 30-40-vuotiaita) ja tunteet vaihtelivat pelon ja poispääsyn halun sekä uteliaisuuden välillä. En mennyt ulos.

Jotenkin edelliseen tilanteeseen liittyi eräs tuttavani, joka jollain tavoin antoi minulle luottamusta ja turvallisuudentunnetta.

Äkkiä olin isomman ihmisjoukon kanssa talon käytävässä. Talo oli ilmeisesti omituinen sekoitus rivitaloa ja kerrostaloa, jossa oli erillisiä asuntoja mutta eteiskäytävä. Meidän piti päästä ulos, mutta ovea ei saanut ilman avainta sisältä auki. Taivastelimme tilannetta jonkin aikaa, kunnes eräs pikkupoika meni oven vieressä olevasta pienestä ikkunasta ulos ja avasi oven. Tunsin helpotusta ja ilmeisesti niin kaikki muutkin. Tähän uni päättyi.