MISSÄ kaikki ovat ???????????????

Olenhan minäkin täällä DDDDD

muori67 kirjoitti:

Olenhan minäkin täällä DDDDD

minäkin tänne "nuorten" ikäihmisten palstoille.
Yritän tässä kirjoitella suu supussa, ettei tule pantua sellaista tekstiä, että valvojille ylimääräistä työtä syntyy.

Ei, sitä en tahdo. En tahdo olla rasitteena.
Sitäpaitsi, jostain syystä alkaa väsymyskin painaa, silmät ovat aivan ristissä.

Join mukin jouluglögiä. Seköhän se pani niin ramasemaan?

Huomenna saattaa taas luntakin sadella. Saadaankohan jo pysyvä lumi tuon vihreän nurmikon peitoksi? Ehkäpä se antaisi ytyä noihin jouluvalmisteluihin.

Jatkanpahan selailua vielä hetken. Jos jonkun kultahippusen vaikka löytäisi illan iloksi.

Vähän jo tuo muori67:n hehettely sai hymyä huuleen.

Jo roskisreisulle on varustauduttava: liukuesteet kenkiin, kännykkä taskuun ja yksi sauva toiseen käteen. On kuin sotaretkelle lähtisi. Miksihän ne säästää sepeliä vai laiskuuttaanko jättävät hiekottamatta.
Tämmöistä kerrostalon pihalla, mitenkäs siellä maaseudulla?

Mutta on tämä talven valkeus kuitenkin ihana.
Kelpaa kurkistella ikkunasta, vuolla niitä sanaisia lastuja ja vain olla köllöttää - ihan hyvillä mielin.

Helepeena kirjoitti:

Jo roskisreisulle on varustauduttava: liukuesteet kenkiin, kännykkä taskuun ja yksi sauva toiseen käteen. On kuin sotaretkelle lähtisi. Miksihän ne säästää sepeliä vai laiskuuttaanko jättävät hiekottamatta.
Tämmöistä kerrostalon pihalla, mitenkäs siellä maaseudulla?

Mutta on tämä talven valkeus kuitenkin ihana.
Kelpaa kurkistella ikkunasta, vuolla niitä sanaisia lastuja ja vain olla köllöttää - ihan hyvillä mielin.

Lue lisää

Mutta kaupungissa nämäkin liukkaat. Huoltomiehet hiulaavat liukkaiksi jalkakäytävät ja muutaman sepelin murusen viskaavat päälle. Tuossa ajoradalla jalkakäytävän vieressä on parempi kävellä, kun siihen ovat autot hiekan lennättäneet. Ennen niissä aurausvehkeissänsä oli sellaiset "hampaat", jotka rikkoivat sen jääpinnan. Nyt jälki on peilin sileä.

Helepeena kirjoitti:

Jo roskisreisulle on varustauduttava: liukuesteet kenkiin, kännykkä taskuun ja yksi sauva toiseen käteen. On kuin sotaretkelle lähtisi. Miksihän ne säästää sepeliä vai laiskuuttaanko jättävät hiekottamatta.
Tämmöistä kerrostalon pihalla, mitenkäs siellä maaseudulla?

Mutta on tämä talven valkeus kuitenkin ihana.
Kelpaa kurkistella ikkunasta, vuolla niitä sanaisia lastuja ja vain olla köllöttää - ihan hyvillä mielin.

Lue lisää

... Helena. Mainiota, aina kun näen nimimerkkisi, jotenkin tönäistyn. Eli pitäisi enemmän osallistuakin, eikä vain lueskella. Mutta kun toisten lastusia on niin mukava lueskella, ovat niin hyviä. Edellä kirjoitetutkin. Ja kylpylä-infoakin saanut tässä.
Katsahdin ikkunasta ulos minäkin, valkoinen on maa jälleen, ihanaa. Kerrostalon 5. krs:sta pälyiltynä. Liukuesteet - ei vieläkään! Mutta varovaisuutta.
Hyvillä mielin, tottakai!

Katleija kirjoitti:

Mutta kaupungissa nämäkin liukkaat. Huoltomiehet hiulaavat liukkaiksi jalkakäytävät ja muutaman sepelin murusen viskaavat päälle. Tuossa ajoradalla jalkakäytävän vieressä on parempi kävellä, kun siihen ovat autot hiekan lennättäneet. Ennen niissä aurausvehkeissänsä oli sellaiset "hampaat", jotka rikkoivat sen jääpinnan. Nyt jälki on peilin sileä.

Lue lisää

päivänä olen taiteillut tuolla liukkailla.

Vaikka kuinka tietää ettei pitäisi jännittää kävellessä,mutta,mutta,

Nyt on jalat niin kipeänä..ÄÄRRRMMRRRr

Helena04 ejk. kirjoitti:

... Helena. Mainiota, aina kun näen nimimerkkisi, jotenkin tönäistyn. Eli pitäisi enemmän osallistuakin, eikä vain lueskella. Mutta kun toisten lastusia on niin mukava lueskella, ovat niin hyviä. Edellä kirjoitetutkin. Ja kylpylä-infoakin saanut tässä.
Katsahdin ikkunasta ulos minäkin, valkoinen on maa jälleen, ihanaa. Kerrostalon 5. krs:sta pälyiltynä. Liukuesteet - ei vieläkään! Mutta varovaisuutta.
Hyvillä mielin, tottakai!

Lue lisää

... En päässyt sitten alapuolellesi "Hooneini" Helepeena. Tuo Katjuska oli taas kerran nopeampi. Ans kattoo ens kerralla, Katleija. :)) (No, tiedetään, tiedetään, tulos!)

vakka ei sen kummempaa asiaakaan.
Meinaa alkaa laiskuttamaan nämä pikkujoulut,tuntuu etten enää yhtään tonttutanssia kehtaisi .Kynttilätanssi oli kyllä kaunis ,mutta niin odotin että loppuu ja saa mennä vapaalle.
Minulla imeltyy röppösten täyte, söin semmosia eilen suomussalmella ja ne oli hyviä.
Huomenna leivon niitä ruispiirakan kuoreen.
Saa nähä ovatko lähellekkään yhtä hyviä.
Niistä tulee terveellinen kahvileipä,ja miehiltäkin niitten teki onnistuu.
Että miehet pyörittelemään semmosia saa tehdä omannäköisen röppösen!!! kutsuin vanhan tädin vielä valvomaan tekoa.

Kiva kun on erilaisia naputtajia ja kauhan tekijöitä, muuten harvinaisen ihana pinta silitellä hiottua puukauhaa kädellä.
Aijonki hävittää vanhat muovikauhat ,kuulemma päästävät myrkkyä keittoon,ja hankkia tilale puukauhat.
Onkohan muovitetut kattilatkin samanlaiset.Pitäisi taas alkaa polttaa pohjaan teräskattiloita.

Pääsky64 kirjoitti:

vakka ei sen kummempaa asiaakaan.
Meinaa alkaa laiskuttamaan nämä pikkujoulut,tuntuu etten enää yhtään tonttutanssia kehtaisi .Kynttilätanssi oli kyllä kaunis ,mutta niin odotin että loppuu ja saa mennä vapaalle.
Minulla imeltyy röppösten täyte, söin semmosia eilen suomussalmella ja ne oli hyviä.
Huomenna leivon niitä ruispiirakan kuoreen.
Saa nähä ovatko lähellekkään yhtä hyviä.
Niistä tulee terveellinen kahvileipä,ja miehiltäkin niitten teki onnistuu.
Että miehet pyörittelemään semmosia saa tehdä omannäköisen röppösen!!! kutsuin vanhan tädin vielä valvomaan tekoa.

Kiva kun on erilaisia naputtajia ja kauhan tekijöitä, muuten harvinaisen ihana pinta silitellä hiottua puukauhaa kädellä.
Aijonki hävittää vanhat muovikauhat ,kuulemma päästävät myrkkyä keittoon,ja hankkia tilale puukauhat.
Onkohan muovitetut kattilatkin samanlaiset.Pitäisi taas alkaa polttaa pohjaan teräskattiloita.

Lue lisää

...teräskattilan pohjaanpolttamisesta. Älä hyvä ihminen haikaile sellaista.
Tein niin kovan työn tässä syksyllä kattilani kanssa, kun siinä omenahilloa mukamas hetken verran vain keitin ja innostuin kuitenkin samanaikaisesti muihin hommiin. Tulos: liotin, vuolsin, raapustin, taas liotin, monta päivää, käytin jos mitäkin myrkkyä... Lähtihän pohja vihdoin puhtaaksi, mutta kauhea DUUNI, niinkuin slangiksi sanotaan.

Helepeena kirjoitti:

Jo roskisreisulle on varustauduttava: liukuesteet kenkiin, kännykkä taskuun ja yksi sauva toiseen käteen. On kuin sotaretkelle lähtisi. Miksihän ne säästää sepeliä vai laiskuuttaanko jättävät hiekottamatta.
Tämmöistä kerrostalon pihalla, mitenkäs siellä maaseudulla?

Mutta on tämä talven valkeus kuitenkin ihana.
Kelpaa kurkistella ikkunasta, vuolla niitä sanaisia lastuja ja vain olla köllöttää - ihan hyvillä mielin.

Lue lisää

Lasketellaan vain vaikka loruja
ja levitetään liukkaille paikoille hiekan muruja.

Kyllä ne kadulla kaatuilevat
ja maantielläkin maihin lyövät
joilla ei kengänpohjat pidä jäisellä polulla.
Jännittävät pystyssäpysymistä jokaisella solulla.

Kyllä luminen maa niin puhtaalta näyttää
ja onhan nyt syy niitä sauvojakin käyttää.

Ja nuo jouluvalot, joka akkunalla palaa
ja niitä tässä ihailen ulkopuolella salaa.
Ei vielä pukkeja sentään liikkeellä näy
ja hiljallensa täälläkin ovi käy
kun haikeilevat ja huhuilevat toisiansa.
Nyt lastuja vuolemaan koko palstojen kansa.

Täällä kyllä kuulee kapustasta ja kauhasta,
puhutaan vaaleista ja rakkauden rauhasta,
mutta kuka keksii kuinka karhun lailla
vois talven yli nukkua, ruokahuolia vailla.

Öhöm, tässä hunajapurkkille pakko on mennä
kun ei puukko pysty enää, ei lastuja lennä!

Pääsky64 kirjoitti:

vakka ei sen kummempaa asiaakaan.
Meinaa alkaa laiskuttamaan nämä pikkujoulut,tuntuu etten enää yhtään tonttutanssia kehtaisi .Kynttilätanssi oli kyllä kaunis ,mutta niin odotin että loppuu ja saa mennä vapaalle.
Minulla imeltyy röppösten täyte, söin semmosia eilen suomussalmella ja ne oli hyviä.
Huomenna leivon niitä ruispiirakan kuoreen.
Saa nähä ovatko lähellekkään yhtä hyviä.
Niistä tulee terveellinen kahvileipä,ja miehiltäkin niitten teki onnistuu.
Että miehet pyörittelemään semmosia saa tehdä omannäköisen röppösen!!! kutsuin vanhan tädin vielä valvomaan tekoa.

Kiva kun on erilaisia naputtajia ja kauhan tekijöitä, muuten harvinaisen ihana pinta silitellä hiottua puukauhaa kädellä.
Aijonki hävittää vanhat muovikauhat ,kuulemma päästävät myrkkyä keittoon,ja hankkia tilale puukauhat.
Onkohan muovitetut kattilatkin samanlaiset.Pitäisi taas alkaa polttaa pohjaan teräskattiloita.

Lue lisää

Siis rönttösiä, hyvin sopivaa ja perinpohjin suomalaista tarjottavaa itsenäisyyspäivänä. Ah, niin kotimaiset raaka-aineetkin: ruisjauhoja, perunaa, puolukkaa. Mausteena esiäitien makeutusmenetelmä imeltäminen. Kyllä rönttöset mielestäni "hakkaa" kahvipöydän yhdeksät lajit.Onnittelen tekijää hyvästä mausta.
Puukauhat joutuu viemään saunan pesään vähän väliä, kun imevät sisäänsä likaa ja pesuaineita, eivätkä kestä konetiskiä. Toista ne ovat muovikauhat. Pysyvät puhtaina, eivät ime mitään itseensä. "Kukas täällä kauhoja keittelee", kysyi muuan Helka P-to 1950-luvulla, kun tytön kauha kiehui sopassa. Ne ajat ovat menneet.
Heinälaatikonkin korvaa taikapata.
Joo, kyllä mies leipoo mielellään, meillä esim. solmuja. Kummallakin oma leivinalunen. Siinä vastakkain melkein kilpailu syntyy ! Arkipäivä touhuineen on mukavaa, sanoo anoppi yli 90 vuotias ja jatkaa entiseen tyyliin.

Samettivelli kirjoitti:

Siis rönttösiä, hyvin sopivaa ja perinpohjin suomalaista tarjottavaa itsenäisyyspäivänä. Ah, niin kotimaiset raaka-aineetkin: ruisjauhoja, perunaa, puolukkaa. Mausteena esiäitien makeutusmenetelmä imeltäminen. Kyllä rönttöset mielestäni "hakkaa" kahvipöydän yhdeksät lajit.Onnittelen tekijää hyvästä mausta.
Puukauhat joutuu viemään saunan pesään vähän väliä, kun imevät sisäänsä likaa ja pesuaineita, eivätkä kestä konetiskiä. Toista ne ovat muovikauhat. Pysyvät puhtaina, eivät ime mitään itseensä. "Kukas täällä kauhoja keittelee", kysyi muuan Helka P-to 1950-luvulla, kun tytön kauha kiehui sopassa. Ne ajat ovat menneet.
Heinälaatikonkin korvaa taikapata.
Joo, kyllä mies leipoo mielellään, meillä esim. solmuja. Kummallakin oma leivinalunen. Siinä vastakkain melkein kilpailu syntyy ! Arkipäivä touhuineen on mukavaa, sanoo anoppi yli 90 vuotias ja jatkaa entiseen tyyliin.

Lue lisää

kuullutkaan! Kahvileipänä, ruisjauhosta?
Niin mitä niihin tuleekaan, ruistaikina, imelletään? puolukkasurvosta piirakkataikinaan?
Missäpäin Suomea niitä tehdään?

Ikinä kirjoitti:

kuullutkaan! Kahvileipänä, ruisjauhosta?
Niin mitä niihin tuleekaan, ruistaikina, imelletään? puolukkasurvosta piirakkataikinaan?
Missäpäin Suomea niitä tehdään?

Lue lisää

En minäkään ole semmoisita kuullut. Lyhyt resepti kiitos!

Samettivelli kirjoitti:

Siis rönttösiä, hyvin sopivaa ja perinpohjin suomalaista tarjottavaa itsenäisyyspäivänä. Ah, niin kotimaiset raaka-aineetkin: ruisjauhoja, perunaa, puolukkaa. Mausteena esiäitien makeutusmenetelmä imeltäminen. Kyllä rönttöset mielestäni "hakkaa" kahvipöydän yhdeksät lajit.Onnittelen tekijää hyvästä mausta.
Puukauhat joutuu viemään saunan pesään vähän väliä, kun imevät sisäänsä likaa ja pesuaineita, eivätkä kestä konetiskiä. Toista ne ovat muovikauhat. Pysyvät puhtaina, eivät ime mitään itseensä. "Kukas täällä kauhoja keittelee", kysyi muuan Helka P-to 1950-luvulla, kun tytön kauha kiehui sopassa. Ne ajat ovat menneet.
Heinälaatikonkin korvaa taikapata.
Joo, kyllä mies leipoo mielellään, meillä esim. solmuja. Kummallakin oma leivinalunen. Siinä vastakkain melkein kilpailu syntyy ! Arkipäivä touhuineen on mukavaa, sanoo anoppi yli 90 vuotias ja jatkaa entiseen tyyliin.

Lue lisää

kiinnostaa.
No minä en ole tehnyt ennen näitä ,tänään tein valmiiksi ja olen syönyt ihan ähkyyn.
Ovat tosi hyviä.
Täyte oli että:
eilen keitin ja soseutin perunat,sekoitin ruisjauhot,puolukkasose sokeroitu keitetty,saattaa olla tuorekkin,ne vispasin puuromaiseksi.

Sitä pidin lämpimässä uunissa tai levyn reunalla ei ihan kiehunut,riittää kunhan on lämmin.
Tänään latoin mustikoita ja sokeria,ruokosokeria minulla ,voi olla tavallistakin.
Jauhoja lisäsin sopivaksi puuroksi
levittää.
Kuori kokonaan ruisjauhoista vähän suolaa ,pieniä pohjia,ohuita pitää käyttää paljon jauhoja leipoessa,tarttuu kokoajan.
puuro levitetään ja reunat rypytetään.
Paistetaan 250 asteessa.
En voidellut millään.

Sain niin ihanapaintaisen kauhan ettei se vedä mitään pinta kuin muovitettu.

Saa kyllä väärän käsityksen että me ruuanlaitossa oltais monesti.Nyt pimeän aikana se paremmin innostaa.
Mieheni teki Äitinsä tekemää karjalaista ruokaa.
Peruna, lanttu ja sianliha piirakka.
Parhaiten siinä aika kuluu ja saa syädäkseen.

Ikinä kirjoitti:

kuullutkaan! Kahvileipänä, ruisjauhosta?
Niin mitä niihin tuleekaan, ruistaikina, imelletään? puolukkasurvosta piirakkataikinaan?
Missäpäin Suomea niitä tehdään?

Lue lisää

rönttöset ovat kainuulainen piirakka ruoka.Minä vain uteliaisuuttani kokeilin että onnistuuko ne ja yllätys onnistui.
Kun Suomalaisessa Joulussa on rasvaa jokapaikassa ,niin en syö kaupan taikinasta tehtyjä joulutorttuja.
Tein oman taikinan jossa piimää ja kermaa tai muna.
Täytteenä puolukka-mansikkaa, mies sanoo niitä kärsimyksisi.
Kahvileipänä rönttöset ovat sopivia, vaikka nimi "ruma" niinkuin itse kainuulaisetkin!!!

Helena04 ejk. kirjoitti:

...teräskattilan pohjaanpolttamisesta. Älä hyvä ihminen haikaile sellaista.
Tein niin kovan työn tässä syksyllä kattilani kanssa, kun siinä omenahilloa mukamas hetken verran vain keitin ja innostuin kuitenkin samanaikaisesti muihin hommiin. Tulos: liotin, vuolsin, raapustin, taas liotin, monta päivää, käytin jos mitäkin myrkkyä... Lähtihän pohja vihdoin puhtaaksi, mutta kauhea DUUNI, niinkuin slangiksi sanotaan.

Lue lisää

raaputtaa samallalailla pohjia.
Ensaanut muuatta puhtaaksi se oli palanut.
Pyörii jossain saunan luona ei voi käyttää kun tyttöjen leikeissä.
Keitin ja paistoin kaikilla liotteilla vaan pohja´pysyy mustana.
Kerran oli saatava yöastia vintille,eikä pottaa missään tyttö ei suostunut istumaan puuseehen. Hoksin sillon että emalikattilasta on maalia lähtenyt siitä potta ,kansi on tiivis.
Siihen suostui sitten tekemään.
Meillä aina kattilassa istuivat lapset.

Se oli rapulla tyhjentämättä ja sisko tuli kylään,sanoin katoppa mitä ruokaa meillä tänään.
Tietenki nosti kantta.

Helepeena kirjoitti:

En minäkään ole semmoisita kuullut. Lyhyt resepti kiitos!

Rönttöset esitetään kainuulaisena perinneherkkuna kirjassa "Kotomaamme ruoka-aitta"(Jaakko Kolmonen)ja näpsän ohjeen löydät samasta kirjasta. Kirjan voit löytää kaupasta, kirjastosta tai ystävättäreltä. Rönttöset sopivat erittäin hyvin rasvan ja sokerin karttajalle, kuitujen ystävälle.Edellisenä iltana täytteen esivalmistelutyöt: voit kuoria perunat, hienontaa puolukat tehosekoittajalla ja varata jauhot. Niiden imeltäminen vie 2-3 tuntia, aloita seuraavana aamuna perunoiden keittämisellä ja soseuttamisella.
Nykyemännän työvälineillä eri työvaiheet kuten perunan soseuttaminen, puolukan hienontaminen, peruna-ruisjauho-puolukkaseoksen imeltäminen vesihaudekattilassa sujuvat kuin leikkiä vaan. Piirakkapulikan voi korvata tavallisella kaulimella ja ottaa ohuet piirakan kuoret muotilla. Kahvileiväksi riittänee 10 cm:n läpimitta. Hoida tehokas imeltyminen, ettet joudu törsäämään epäterveellistä sokeria. Esiäiti ei sitä liene käyttänyt. Täytteen tulee olla tuhtia, ettei valu. Siis älä tuhlaa vettä.
Imeltyneen täytteen jäähtyessä, tee ohuet kuoret peiton alle. Levitä täytettä reilusti,ettei kuivu. Paisto 250:ssa n. 12-15 min.Voitelu ei ole tarpeen. Pehmenevät leivinpaperin pyyheliinan lämmössä.
Siinä yksi "alkupala" rönttösten tekoon. Se on hauskaa puuhaa, jonka "Pääsky64" tuumiskeluillaan viritti alkuun tällä palstalla. Tarkat ainesuhteet toisten, sillä nyt yö koittaa.

Pääsky64 kirjoitti:

kiinnostaa.
No minä en ole tehnyt ennen näitä ,tänään tein valmiiksi ja olen syönyt ihan ähkyyn.
Ovat tosi hyviä.
Täyte oli että:
eilen keitin ja soseutin perunat,sekoitin ruisjauhot,puolukkasose sokeroitu keitetty,saattaa olla tuorekkin,ne vispasin puuromaiseksi.

Sitä pidin lämpimässä uunissa tai levyn reunalla ei ihan kiehunut,riittää kunhan on lämmin.
Tänään latoin mustikoita ja sokeria,ruokosokeria minulla ,voi olla tavallistakin.
Jauhoja lisäsin sopivaksi puuroksi
levittää.
Kuori kokonaan ruisjauhoista vähän suolaa ,pieniä pohjia,ohuita pitää käyttää paljon jauhoja leipoessa,tarttuu kokoajan.
puuro levitetään ja reunat rypytetään.
Paistetaan 250 asteessa.
En voidellut millään.

Sain niin ihanapaintaisen kauhan ettei se vedä mitään pinta kuin muovitettu.

Saa kyllä väärän käsityksen että me ruuanlaitossa oltais monesti.Nyt pimeän aikana se paremmin innostaa.
Mieheni teki Äitinsä tekemää karjalaista ruokaa.
Peruna, lanttu ja sianliha piirakka.
Parhaiten siinä aika kuluu ja saa syädäkseen.

Lue lisää

Näitä perinneruokia on niin paljon ettei tällainen syntyperäinen uusmaalainen kaikista edes tiedä - mitä nyt kirjoista ja matkustellessa on vastaan tullut. Tämäkin rönttönen kuulostaa niin mielenkiintoiselta että pakkohan sitä on kokeilla. Kiitos teille hyvien ohjeiden antamisesta.

Helepeena kirjoitti:

Näitä perinneruokia on niin paljon ettei tällainen syntyperäinen uusmaalainen kaikista edes tiedä - mitä nyt kirjoista ja matkustellessa on vastaan tullut. Tämäkin rönttönen kuulostaa niin mielenkiintoiselta että pakkohan sitä on kokeilla. Kiitos teille hyvien ohjeiden antamisesta.

Lue lisää

tulee perunapiirakoita.
Ruistaikinaan ei kannata kaulinta käyttää,se tarttuu kaulimeen.
Minusta kannattaa laittaa sokeria ja mustikoita,se parantaa makua.
Eikä niitä oltu soseutettu siellä mistä ostin.
Olispa joka leipoisi miunlle kakkuja ne ei tahdo onnistua,ainoastaan kääretortut ja marja piirakat.
Onneksi niitä saa myyjäisistä ne vieraita varten meidän porukat eivät syö kakkuja ja pikkuleipiä.

Tänää piti pullaa leipoa mutta innostuin tekemään salsa hameen,ja siivoamaan,päivä loppuu aina kesken.
Kuoro esitykset alko klo17, niin piti sitä ennen mennä ruokalevolle ja lintsasin kahdessa hoitikodissa ,kolmanteen menin koska siellä hoitokodissa oli sisareni, niin tuli samalla käytyä katsomassa.
Sen jälkeen vielä kirkkokuoro harjoitukset.Sieltä en koskaan lintsaa koska on vaikeampi.
Kun on "kevytmielisemmin"käyttänyt aikaansa,tulee kaipaus hengelliseen ja silloin imen kuin sieni kirkkokuoron psalmeja ja lauluja.
Meni taas potut ja vellit sekaisin.

Pääsky64 kirjoitti:

tulee perunapiirakoita.
Ruistaikinaan ei kannata kaulinta käyttää,se tarttuu kaulimeen.
Minusta kannattaa laittaa sokeria ja mustikoita,se parantaa makua.
Eikä niitä oltu soseutettu siellä mistä ostin.
Olispa joka leipoisi miunlle kakkuja ne ei tahdo onnistua,ainoastaan kääretortut ja marja piirakat.
Onneksi niitä saa myyjäisistä ne vieraita varten meidän porukat eivät syö kakkuja ja pikkuleipiä.

Tänää piti pullaa leipoa mutta innostuin tekemään salsa hameen,ja siivoamaan,päivä loppuu aina kesken.
Kuoro esitykset alko klo17, niin piti sitä ennen mennä ruokalevolle ja lintsasin kahdessa hoitikodissa ,kolmanteen menin koska siellä hoitokodissa oli sisareni, niin tuli samalla käytyä katsomassa.
Sen jälkeen vielä kirkkokuoro harjoitukset.Sieltä en koskaan lintsaa koska on vaikeampi.
Kun on "kevytmielisemmin"käyttänyt aikaansa,tulee kaipaus hengelliseen ja silloin imen kuin sieni kirkkokuoron psalmeja ja lauluja.
Meni taas potut ja vellit sekaisin.

Lue lisää

Sattuipa somasti tykötarpeet tänään. Kuoritut perunat kiehumassa ja rönttöstäytettä vielä jäljellä. Siitä vaan jatkoksi perunapiirakoita samaan kuoritaikinaan. Kiitos vihjeestä !
Mustikoita jatkoksi rönttöstäytteeseen.

vastaus ruiskahvileivästä kirjoitti:

rönttöset ovat kainuulainen piirakka ruoka.Minä vain uteliaisuuttani kokeilin että onnistuuko ne ja yllätys onnistui.
Kun Suomalaisessa Joulussa on rasvaa jokapaikassa ,niin en syö kaupan taikinasta tehtyjä joulutorttuja.
Tein oman taikinan jossa piimää ja kermaa tai muna.
Täytteenä puolukka-mansikkaa, mies sanoo niitä kärsimyksisi.
Kahvileipänä rönttöset ovat sopivia, vaikka nimi "ruma" niinkuin itse kainuulaisetkin!!!

Lue lisää

länsisuomalaiselta ensikertaa tekevältä jauhot ja täytteet sekaisin!

Samettivelli kirjoitti:

Rönttöset esitetään kainuulaisena perinneherkkuna kirjassa "Kotomaamme ruoka-aitta"(Jaakko Kolmonen)ja näpsän ohjeen löydät samasta kirjasta. Kirjan voit löytää kaupasta, kirjastosta tai ystävättäreltä. Rönttöset sopivat erittäin hyvin rasvan ja sokerin karttajalle, kuitujen ystävälle.Edellisenä iltana täytteen esivalmistelutyöt: voit kuoria perunat, hienontaa puolukat tehosekoittajalla ja varata jauhot. Niiden imeltäminen vie 2-3 tuntia, aloita seuraavana aamuna perunoiden keittämisellä ja soseuttamisella.
Nykyemännän työvälineillä eri työvaiheet kuten perunan soseuttaminen, puolukan hienontaminen, peruna-ruisjauho-puolukkaseoksen imeltäminen vesihaudekattilassa sujuvat kuin leikkiä vaan. Piirakkapulikan voi korvata tavallisella kaulimella ja ottaa ohuet piirakan kuoret muotilla. Kahvileiväksi riittänee 10 cm:n läpimitta. Hoida tehokas imeltyminen, ettet joudu törsäämään epäterveellistä sokeria. Esiäiti ei sitä liene käyttänyt. Täytteen tulee olla tuhtia, ettei valu. Siis älä tuhlaa vettä.
Imeltyneen täytteen jäähtyessä, tee ohuet kuoret peiton alle. Levitä täytettä reilusti,ettei kuivu. Paisto 250:ssa n. 12-15 min.Voitelu ei ole tarpeen. Pehmenevät leivinpaperin pyyheliinan lämmössä.
Siinä yksi "alkupala" rönttösten tekoon. Se on hauskaa puuhaa, jonka "Pääsky64" tuumiskeluillaan viritti alkuun tällä palstalla. Tarkat ainesuhteet toisten, sillä nyt yö koittaa.

Lue lisää

Missäs varsinaiset rönttösmestarit piileksivät. Teillähän olisi mahtava tilaisuus jakaa tietoa korpun ja vesirinkilän nakertajille. Jäämme odottamaan.

Turisti, rönttösten ystävä kirjoitti:

Missäs varsinaiset rönttösmestarit piileksivät. Teillähän olisi mahtava tilaisuus jakaa tietoa korpun ja vesirinkilän nakertajille. Jäämme odottamaan.

Kun kuulin sanan 'rönttösmestari' ensi kerran (joskus kauan sitten), luulin puhuttavan ronttosmestarista. Kuvittelin sen tarkoittavan taitamatonta suutaria!

Ronttosmestari ei osaisi tehdä kunnon kenkiä, ainoastaan ronttosia. En tiedä, millä alueilla Suomessa tämä muresana tunnetaan ;-)

ihmettelinkin että mitä tuhmaa oli taas tullut kirjoitettua "ja ihan selvinpäin" .Tai onhan se parempikin että poisti --minua ainakin ärsytti koko ketju . Niin itsekeskeistä ihmistä harvoin tapaa .

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

ihmettelinkin että mitä tuhmaa oli taas tullut kirjoitettua "ja ihan selvinpäin" .Tai onhan se parempikin että poisti --minua ainakin ärsytti koko ketju . Niin itsekeskeistä ihmistä harvoin tapaa .

Lue lisää

Toisen kommentointi ikäänkuin lähentää. Minä olen joskus ajatellut, että käytkös vielä Suomessa ja että kauanko olet siellä Ruotsissa asunut. Tietty olet niistä puhunut, mutta olen unhoittanut tai en ole huomannut. On tämä tekniikka kummallista, kun se tuo meidät näin lähelle.kauempaakin, jopa Pakistanista asti. Miehenikin oli muinoin ennen naimisiin menoamme siellä Västeroosissa Asealla töissä. Se hyöty, että oppi ruotsia puhumaan.

Katleija kirjoitti:

Toisen kommentointi ikäänkuin lähentää. Minä olen joskus ajatellut, että käytkös vielä Suomessa ja että kauanko olet siellä Ruotsissa asunut. Tietty olet niistä puhunut, mutta olen unhoittanut tai en ole huomannut. On tämä tekniikka kummallista, kun se tuo meidät näin lähelle.kauempaakin, jopa Pakistanista asti. Miehenikin oli muinoin ennen naimisiin menoamme siellä Västeroosissa Asealla töissä. Se hyöty, että oppi ruotsia puhumaan.

Lue lisää

varsinkin minua --kun olen täälä kotiikävääni parantelemassa. En ole käynyt Suomessa ainakaan 2 :n vuoteen . Minulla on melkein kaikki läheiseni täälä ja siksi minäkin tulin 20v sitten tänne .Vaikka olinkin jo täyttänyt 50 . Sain omaa työtäni ja viihdyin hyvin työssäni täälä . -Kyllä täälä olen loppuikäni , kaikki asiani ovat täälä ihan OK, Koira vaan rajoittaa yhteyden pitoa Eläkeläis seuroihin.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

varsinkin minua --kun olen täälä kotiikävääni parantelemassa. En ole käynyt Suomessa ainakaan 2 :n vuoteen . Minulla on melkein kaikki läheiseni täälä ja siksi minäkin tulin 20v sitten tänne .Vaikka olinkin jo täyttänyt 50 . Sain omaa työtäni ja viihdyin hyvin työssäni täälä . -Kyllä täälä olen loppuikäni , kaikki asiani ovat täälä ihan OK, Koira vaan rajoittaa yhteyden pitoa Eläkeläis seuroihin.

Lue lisää

Se on mukavaa, että voimme koti-ikävääsi tällä tavalla helpottaa. Tuokin on mukavaa tietää. Galleriakuvassasi se sinun lemmikkisi karvakerä onkin. Sehän se, koiran muuten ottaisi mutta sitten on elettävä sen ehdoilla.

ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

ihmettelinkin että mitä tuhmaa oli taas tullut kirjoitettua "ja ihan selvinpäin" .Tai onhan se parempikin että poisti --minua ainakin ärsytti koko ketju . Niin itsekeskeistä ihmistä harvoin tapaa .

Lue lisää

Olipa hyvä kommentti tuo viimeinen lauseesi, ullapulla! Sen verran ehdin sitä ketjua nähdä, että melkein rupesi sääliksi käymään se päänsilitysten kerjääminen... kuin hemmoteltu penska, joka hiekkalaatikolla ensin vie toisten lelut ja sitten äksyilee: "Mä en ala, kun kukaan ei leiki mun kanssa!"

tulee
niitä tyhjiä viestejä,
tuulenpesiä.
Sä luet sellaisen, mutta et ole kohdannut ketään.
Menet pettyneenä pois.
Ihmiset, olkaa omia itsejänne,
antakaa palaa,
muuten palstat ovat täynnä
kuolleiden luita.

Silloin kirjoitti:

tulee
niitä tyhjiä viestejä,
tuulenpesiä.
Sä luet sellaisen, mutta et ole kohdannut ketään.
Menet pettyneenä pois.
Ihmiset, olkaa omia itsejänne,
antakaa palaa,
muuten palstat ovat täynnä
kuolleiden luita.

Lue lisää

Kun aikansa harrastaa itsesensuuria, oppii ehkä kirjoittamaan pitkät rimpsut, joissa vain luut kolisevat.

Sellaiset viestit eivät loukkaa ketään. Kun viestissä ei ole mitään elämää, voimme lukea ne hyvillä mielin ja sanoa: Noin tylsiin juttuihin minäkin voisin vastata, mutta en viitsi.

vanhakin oppii kirjoitti:

Kun aikansa harrastaa itsesensuuria, oppii ehkä kirjoittamaan pitkät rimpsut, joissa vain luut kolisevat.

Sellaiset viestit eivät loukkaa ketään. Kun viestissä ei ole mitään elämää, voimme lukea ne hyvillä mielin ja sanoa: Noin tylsiin juttuihin minäkin voisin vastata, mutta en viitsi.

Lue lisää

Ne luut ovat nyt kolisseet pihalle, kuten ylempänä tässä letkassa huomataan.
Pääsemme keskustelemaan rönttösistä.
Siinäpä aihe, joka ei loukka ketään. Sana on hauska, perinteinen, resepti vaivalloinen, tulos ihanan makuinen, kuulemma.
Mitä onnea! Kuinkahan pitkälti rönttösistä saa puhetta?

onnittelut kirjoitti:

Ne luut ovat nyt kolisseet pihalle, kuten ylempänä tässä letkassa huomataan.
Pääsemme keskustelemaan rönttösistä.
Siinäpä aihe, joka ei loukka ketään. Sana on hauska, perinteinen, resepti vaivalloinen, tulos ihanan makuinen, kuulemma.
Mitä onnea! Kuinkahan pitkälti rönttösistä saa puhetta?

Lue lisää

meininkiä näin joulusalusaikana...
kunpa vielä tässä panisi itsensä rönttös-toimeksi! Vesi kielellä vain... :)

Laitapa "tähdenlento" lennokas juttu liikkeelle, me jatkamme liitoa!

saara.dma kirjoitti:

Laitapa "tähdenlento" lennokas juttu liikkeelle, me jatkamme liitoa!

kuulemani mukaan.

Paha olisikin, jos mummelit ja taatelit riehaantuisivat *siitä* puhumaan, onneksi meillä on sefu, joka sen estää. Kun olimme nuoria, isä ja äiti kielsivät niin puhumisen kuin tekemisenkin, vasta avioliitossa!, kuului käsky.
Nyt meilla on sitten taas kaitsija, vaikka aviottomia lapsia tuskin enää syntyisi.

ovat seksipalstalla kirjoitti:

kuulemani mukaan.

Paha olisikin, jos mummelit ja taatelit riehaantuisivat *siitä* puhumaan, onneksi meillä on sefu, joka sen estää. Kun olimme nuoria, isä ja äiti kielsivät niin puhumisen kuin tekemisenkin, vasta avioliitossa!, kuului käsky.
Nyt meilla on sitten taas kaitsija, vaikka aviottomia lapsia tuskin enää syntyisi.

Lue lisää

:-D

!!!! kirjoitti:

:-D

Voi meidän kanssamme! -

:)))) kirjoitti:

Voi meidän kanssamme! -

Ei voi muuta kuin hihitelläDDDDDD

ovat seksipalstalla kirjoitti:

kuulemani mukaan.

Paha olisikin, jos mummelit ja taatelit riehaantuisivat *siitä* puhumaan, onneksi meillä on sefu, joka sen estää. Kun olimme nuoria, isä ja äiti kielsivät niin puhumisen kuin tekemisenkin, vasta avioliitossa!, kuului käsky.
Nyt meilla on sitten taas kaitsija, vaikka aviottomia lapsia tuskin enää syntyisi.

Lue lisää

eiköhän täälläkin voi puhhuu seksistä, nykyaikan ko
siitä voip puhhuu vaik ruokapöydässä, niin eiköhän täälläkin.

seksi on mänt niin jokapäiväseks, jotkuu meiän ikäset ei taho pyssyy perässä ko meiän nuoruus oli hyvin siveellistä aikaa.

televisios ko katsoo nuortten tanssia, mie en kehtaa katsoo jos toivo on huoneessa katsomassa. punastun ja minnuu hävettää jotenki nuorten puolesta ko hyö hinkkaa toisiaa vasten niinko olis isommissakin puuhissa:))

ajatteles jos sie olisit silviisii tanssinu 30 vuotta sitten , vaikka jollain tanssilavalla, niin varmasti järjestys mies olis pyyetty viemää sinut pois tanssipaikalta. kyllä ihmiset ois päihitelleet että mikä ihmeen viettelijä siin oli.

enne ei oikee lannetta voinnu ketkauttaa ko siin oli olevinnaa viettelystä. nyt seksii näytetää joka elokuvassa, lauluissa ja puuheessa on sitä.
parit puhhuu keskenää avoimesti kaikesta.

minun avioliitossa ei 50 vuuen aikan puhuttu kertaakaa seksistä tai muustakaa saman tyyppisistä asioista. jalmari ei koskaa nähny minnuu alasti, muuta ko saunassa ja siel on pien öljyllamppu joka ei näyttänt ko ihmisen ääriviivat.

ajan oloon tulin tietämään että oli aviovelvollisuuen aika ko jalmari pani hius ja partavettä ja sano männäähän maate peipponen. muute hää ei linnuks nimittänny:))

mielestäin ei entisaika mikkää hyvä olt seksin kannalta. oli se liian tiukkaa. moni kyttö sai kotonaa ahistuneen suhtautumisen miehiin ja seksiin.se saatto vaikuttaa myös avio onneen.

onkohan tuo seksi sana ollu kauan mie ko en muista sitä enne 90 lukua.

en sitten tiiä onko nykyajan vapaus seksin suhteen hyväksi. mielestäin voisi olla vähä häveliäämpää. mutta mie en soimaa tämän päivän ihmisii, aina eletää meneillää olevaa vuoslukuu ja sillä on oma historiansa myös seksiin nähen.

monet ihmiset pyssyy viriilinä myöhäsee ikkään asti. hyvä niin jos hyvälle tuntuu.
mie en ole olt nuorenpankaa kovin kiinnostunnu asiasta, mutta halaamisesta tykkään kyllä:))

nyt vanhenpan en ennää näe miehiikää miehinä, voi voi mite sen nyt selittäisin ettei tule väärää käsitystä.

tarkotan että pitän kyllä miehiä miehinä, mutta ennää ei merkkaa sukupuolisuus, hyö on ihmisii. miehet, naiset ja lapset on ihmisii ja rakastan heitä ihmisinä.
leikillisesti sanoen
miehet on päässy miun ajatuksissa ihmisiksi;)))
se helpottaa huomattavasti kanssakäymistä.

ei seriffi eikä ylläpito varmaa estä seksistä puhumista, sehän on ihmisten elämää . eikä elämä lopu 70 vuotiaana.
mukavaa lauantai iltaa ja toivon erotiikkaa osuvan kaipaaville.
terveisin lyyli

señora lyyli kirjoitti:

eiköhän täälläkin voi puhhuu seksistä, nykyaikan ko
siitä voip puhhuu vaik ruokapöydässä, niin eiköhän täälläkin.

seksi on mänt niin jokapäiväseks, jotkuu meiän ikäset ei taho pyssyy perässä ko meiän nuoruus oli hyvin siveellistä aikaa.

televisios ko katsoo nuortten tanssia, mie en kehtaa katsoo jos toivo on huoneessa katsomassa. punastun ja minnuu hävettää jotenki nuorten puolesta ko hyö hinkkaa toisiaa vasten niinko olis isommissakin puuhissa:))

ajatteles jos sie olisit silviisii tanssinu 30 vuotta sitten , vaikka jollain tanssilavalla, niin varmasti järjestys mies olis pyyetty viemää sinut pois tanssipaikalta. kyllä ihmiset ois päihitelleet että mikä ihmeen viettelijä siin oli.

enne ei oikee lannetta voinnu ketkauttaa ko siin oli olevinnaa viettelystä. nyt seksii näytetää joka elokuvassa, lauluissa ja puuheessa on sitä.
parit puhhuu keskenää avoimesti kaikesta.

minun avioliitossa ei 50 vuuen aikan puhuttu kertaakaa seksistä tai muustakaa saman tyyppisistä asioista. jalmari ei koskaa nähny minnuu alasti, muuta ko saunassa ja siel on pien öljyllamppu joka ei näyttänt ko ihmisen ääriviivat.

ajan oloon tulin tietämään että oli aviovelvollisuuen aika ko jalmari pani hius ja partavettä ja sano männäähän maate peipponen. muute hää ei linnuks nimittänny:))

mielestäin ei entisaika mikkää hyvä olt seksin kannalta. oli se liian tiukkaa. moni kyttö sai kotonaa ahistuneen suhtautumisen miehiin ja seksiin.se saatto vaikuttaa myös avio onneen.

onkohan tuo seksi sana ollu kauan mie ko en muista sitä enne 90 lukua.

en sitten tiiä onko nykyajan vapaus seksin suhteen hyväksi. mielestäin voisi olla vähä häveliäämpää. mutta mie en soimaa tämän päivän ihmisii, aina eletää meneillää olevaa vuoslukuu ja sillä on oma historiansa myös seksiin nähen.

monet ihmiset pyssyy viriilinä myöhäsee ikkään asti. hyvä niin jos hyvälle tuntuu.
mie en ole olt nuorenpankaa kovin kiinnostunnu asiasta, mutta halaamisesta tykkään kyllä:))

nyt vanhenpan en ennää näe miehiikää miehinä, voi voi mite sen nyt selittäisin ettei tule väärää käsitystä.

tarkotan että pitän kyllä miehiä miehinä, mutta ennää ei merkkaa sukupuolisuus, hyö on ihmisii. miehet, naiset ja lapset on ihmisii ja rakastan heitä ihmisinä.
leikillisesti sanoen
miehet on päässy miun ajatuksissa ihmisiksi;)))
se helpottaa huomattavasti kanssakäymistä.

ei seriffi eikä ylläpito varmaa estä seksistä puhumista, sehän on ihmisten elämää . eikä elämä lopu 70 vuotiaana.
mukavaa lauantai iltaa ja toivon erotiikkaa osuvan kaipaaville.
terveisin lyyli

Lue lisää

noista arkisimmista asioista . Siittä kattilaan pohjaanpalamisesta , siihen kun on niin helppo konsti ja ei saastuta luontoakaan . Ota vaan pari sokeripalaa ja raaputa sillä kattilanpohja puhtaaksi ja lupaan että ei ole vielä sellaista kattilaa löytynyt etteikö sillä olisi lähtenyt .
Seksistäkin sanottiin ennen että oli vähän palanut pojhaan kun tuli se vahinko . Vai oliko se sillain . Ei niitä muista ,kun siitäkin on jo niin paljon aikaa kun sitä oli varottava,pohjaanpalamista DDDD :=)meinaan .

pullaulla kirjoitti:

noista arkisimmista asioista . Siittä kattilaan pohjaanpalamisesta , siihen kun on niin helppo konsti ja ei saastuta luontoakaan . Ota vaan pari sokeripalaa ja raaputa sillä kattilanpohja puhtaaksi ja lupaan että ei ole vielä sellaista kattilaa löytynyt etteikö sillä olisi lähtenyt .
Seksistäkin sanottiin ennen että oli vähän palanut pojhaan kun tuli se vahinko . Vai oliko se sillain . Ei niitä muista ,kun siitäkin on jo niin paljon aikaa kun sitä oli varottava,pohjaanpalamista DDDD :=)meinaan .

Lue lisää

konsti,mutta kalliiksi ei tule myöskään kotikutsuilla myytävä teräsvilla "tutsukka" se kestää kauan ja en ole löytänyt mitään pohjaanpalanutta,muuten"likaista" astiaa ,mitä tämä "ihmesuti" ei puhdistaisi.
Kaikki voimapuhdistusta vaativa,esimerkkinä uuni puhdituvat naarmuuntumatta.Ei tarvitse voimakkaita "myrkkyjä" avukseen.

SkillaN kirjoitti:

konsti,mutta kalliiksi ei tule myöskään kotikutsuilla myytävä teräsvilla "tutsukka" se kestää kauan ja en ole löytänyt mitään pohjaanpalanutta,muuten"likaista" astiaa ,mitä tämä "ihmesuti" ei puhdistaisi.
Kaikki voimapuhdistusta vaativa,esimerkkinä uuni puhdituvat naarmuuntumatta.Ei tarvitse voimakkaita "myrkkyjä" avukseen.

Lue lisää

sokeri palan tai palasokeria,taalla aika tuntematon kasitys.

uzma-m kirjoitti:

sokeri palan tai palasokeria,taalla aika tuntematon kasitys.

Mitenkä saataisiin paketti lähetettyä Sinulle.??

Olisiko Sinulla joku ystävä täällä joka voisi lähettää.????

uzma-m kirjoitti:

sokeri palan tai palasokeria,taalla aika tuntematon kasitys.

Hei UZMA ! Kun Sinulle tarjotaan kahvia kodin ulkopuolella, ota myös sokeria, mutta pane taskuusi. Hyvin käy sitten kotona kattilan hankaaminen.

Muori 70 kirjoitti:

Hei UZMA ! Kun Sinulle tarjotaan kahvia kodin ulkopuolella, ota myös sokeria, mutta pane taskuusi. Hyvin käy sitten kotona kattilan hankaaminen.

muori oi jos oisit kultaseni sokerpala vainen,pistaisin sun taskuhunijne,muistako tuon laulun?kylla taalla sokeria on maa on yksi suurimmista sokeri ruokon kasvataaja maista,pala sokeria ei loydy edes kutsuilla,muistatkos tuon toppa sokerin jota louhittiin sokeri hohtimilla?

uzma-m kirjoitti:

muori oi jos oisit kultaseni sokerpala vainen,pistaisin sun taskuhunijne,muistako tuon laulun?kylla taalla sokeria on maa on yksi suurimmista sokeri ruokon kasvataaja maista,pala sokeria ei loydy edes kutsuilla,muistatkos tuon toppa sokerin jota louhittiin sokeri hohtimilla?

Lue lisää

Muistan ja minulla on vielä tallessa mummoni
sokerisakset
Se oli tosi hyvää se sokeri.
"mutta kaikista mun suudelmista saattaisit sä sulaa"
DDDDD

uzma-m kirjoitti:

muori oi jos oisit kultaseni sokerpala vainen,pistaisin sun taskuhunijne,muistako tuon laulun?kylla taalla sokeria on maa on yksi suurimmista sokeri ruokon kasvataaja maista,pala sokeria ei loydy edes kutsuilla,muistatkos tuon toppa sokerin jota louhittiin sokeri hohtimilla?

Lue lisää

...aikoinaan, ollessani vielä aivan 'pakasta vetäisty'.

Syksyllä -51 menin Osuuskauppaan töihin. Sokeri oli silloin vielä säännöstelyn alaista ja yhdellä elintarvikekupongilla sitä taidettiin myydä puolisen kiloa.

Topasta piti lohkaista sokerikirveellä mahdollisimman oikeanpainoinen pala, jotta hävikkiä ei tulisi murusista ja täysin hienontuneesta 'lootanpohjasokerista'. Sokerilaatikon pohjalle kertyi aina sirusia, joiden suuremmilla palasilla saattoi tasata hiukan vajaan painon vaakalla.

Opin nopeasti arvioimaan sopivan lohkaisukohdan, oli haasteellista saada aikaan juuri puolen kilon painoinen lohko. Sokeritopan 'nokka' oli erittäin kova ja pohja mureampi. Jokin asiakas halusi aina säästösyistä 'topin nokkaa', varsinkin eräs Topi niminen isäntä.

matteus kirjoitti:

...aikoinaan, ollessani vielä aivan 'pakasta vetäisty'.

Syksyllä -51 menin Osuuskauppaan töihin. Sokeri oli silloin vielä säännöstelyn alaista ja yhdellä elintarvikekupongilla sitä taidettiin myydä puolisen kiloa.

Topasta piti lohkaista sokerikirveellä mahdollisimman oikeanpainoinen pala, jotta hävikkiä ei tulisi murusista ja täysin hienontuneesta 'lootanpohjasokerista'. Sokerilaatikon pohjalle kertyi aina sirusia, joiden suuremmilla palasilla saattoi tasata hiukan vajaan painon vaakalla.

Opin nopeasti arvioimaan sopivan lohkaisukohdan, oli haasteellista saada aikaan juuri puolen kilon painoinen lohko. Sokeritopan 'nokka' oli erittäin kova ja pohja mureampi. Jokin asiakas halusi aina säästösyistä 'topin nokkaa', varsinkin eräs Topi niminen isäntä.

Lue lisää

Poikkean aiheesta, mutta olen itse asunut samalla paikkakunnalla ja tuli mieleeni, että siellä kylällä oli lääkäri, joka passitti vanhat, huonot potilaat Sulkamäkeen! :))
Tutki ja honotti: - Sulkamäkeen, Sulkamäkeen...!
(Sulkamäki oli hautausmaan nimi.)

MdK-MdK kirjoitti:

Poikkean aiheesta, mutta olen itse asunut samalla paikkakunnalla ja tuli mieleeni, että siellä kylällä oli lääkäri, joka passitti vanhat, huonot potilaat Sulkamäkeen! :))
Tutki ja honotti: - Sulkamäkeen, Sulkamäkeen...!
(Sulkamäki oli hautausmaan nimi.)

Lue lisää

Nelisenkymmentä vuotta Haapavedellä toiminut kunnanlääkäri Viranko oli "legenda jo eläissään", jonka kaikki kuntalaiset 60-luvulle saakka tunsivat (siispä ei haitanne mitään, vaikka mainitsen nimensä täälläkin). Hän lausui usein potilailleen lyhyitä sattuvia kommenttejaan, jotka levisivät sananlaskuina tai kaskuina hmisten keskuuteen.

Mieluskylällä oli ainekirjoituksen aiheena "Mikä minusta tulee isona". Eräs oppilas kirjoitti:
- Kun minä tulen isoksi, minä luen virangoksi.

---
Mainitsemasi diagnoosi kiersi myös eri versioina. Kun vastaanotolle tuotiin huonokuntoinen dementoitunut vanhus, joka karkaili alituiseen, lääkäri sanoi valittavasti nenäänsä puhuen:
- "Vattumäkeen. Vattumäkeen."
(kuten varmaan muistat, Kirkkojärven vastarannalla Vattumäellä oli silloin kunnallinen vanhainkoti).

---
Noin rippikouluikäisenä pyöräilin kerran kohti Kuuselan mäkeä, jossakin Sanen paikkeilla. Vastaan näkyi kävelevän kunnanlääkäri juuri hankkimansa koiranpennun kanssa. Hän oli tulossa kalareissultaan Askon suunnasta, tapansa mukaan avojaloin läpsytellen. Pentu pyöri hänen jaloissaan iloisesti ja juoksi suoraan pyöräni eteen. Hyppäsin pois pyörältäni, yritin olla leikkisä ja sanoin muka kauhistuneena koiralle:
- Aivanko sinä meinnaat syyvä minut...

Lääkäri käänsi syväluotaavan katseensa minuun, hän hahmotteli diagnoosia. Sanoi sitten valittavan miettivästi:
- Ookkohan sinä aivan viisas? Sehän on vasta pentu.
Nolostuin perusteellisesti. Kesti hetken aikaa, ennen kuin näin asiasta huvittavan puolen.

---
Kuntalaiset luottivat vahvasti Virangon kykyihin. Uskon, että hänen rauhallisen honottavalla ja osaaottavalla puhetyylillään oli terapeuttinen vaikutus potilaisiin.

Kerran vielä nuorempana hipaisin kirveellä vasempaan etusormeeni, joka onneksi ei mennyt aivan poikki. Äiti asetti sormeeni siteen ja vei minut Virangolle, koska asuimme silloin vastaanoton lähellä. Viranko tunnusteli sormeani ja sanoi, että pannaanpa siihen muutama tikki. Hän otti tarvikkeet esille ja pujotti langan neulan silmään. Sitten hän katsoi minua silmiin ja sanoi:
- Tämä käy nyt kipeästi, mutta ei kestä kauan.

Katsoin, kun lääkäri työnsi neulan haavan reunojen läpi ja vilkaisi aina välillä silmiini. Puristin huuleni yhteen enkä päästänyt ääntäkään, vaikka kipu tuntui sietämättömältä.

Kun tikki oli solmittu, huokasin helpotuksesta. Mutta vielä seurasi sama tuska toisen ja vielä kolmannenkin kerran, aina toivottomampana, mutta jotenkin kestin ne kaikki. Lopullisesti helpotti, kun lääkäri sanoi rauhallisesti, että olipas sisukas poika, nyt se on valmis, kyllä se tuosta paranee.

uzma-m kirjoitti:

muori oi jos oisit kultaseni sokerpala vainen,pistaisin sun taskuhunijne,muistako tuon laulun?kylla taalla sokeria on maa on yksi suurimmista sokeri ruokon kasvataaja maista,pala sokeria ei loydy edes kutsuilla,muistatkos tuon toppa sokerin jota louhittiin sokeri hohtimilla?

Lue lisää

Syntymäkotini vintistä löytyi punaiseksi maalattu puulaatikko, jossa saranoitu, lukittava kansi. Sisään olisi mahtunut sokeritoppa makuulleen. Pohja oli reijitetty. Alempaa saattoi vetää esiin matalan laidallisen laatikon, johon hieno aines kerääntyi.Työväline oli raskas, metalliteräinen, mutta tylsä. Siinä puinen kädensija. Välineellä iskettiin topasta isoja paloja. Kodin "sokerivarkailta" laatikko oli mahdollista lukita. Olisi mukava tietää, millä nimellä tylsää topan halkaisuvälinettä on kutsuttu? En tarkoita teräviä sokerisakseja. Luulen, että toppasokerin halkaisulaatikko oli viety vintille jo ennen sota-ajan sokerisäännöstelykautta ison kokonsa vuoksi.
Uzma-m, asutko Sinä Kuubassa?

Muori 70 kirjoitti:

Syntymäkotini vintistä löytyi punaiseksi maalattu puulaatikko, jossa saranoitu, lukittava kansi. Sisään olisi mahtunut sokeritoppa makuulleen. Pohja oli reijitetty. Alempaa saattoi vetää esiin matalan laidallisen laatikon, johon hieno aines kerääntyi.Työväline oli raskas, metalliteräinen, mutta tylsä. Siinä puinen kädensija. Välineellä iskettiin topasta isoja paloja. Kodin "sokerivarkailta" laatikko oli mahdollista lukita. Olisi mukava tietää, millä nimellä tylsää topan halkaisuvälinettä on kutsuttu? En tarkoita teräviä sokerisakseja. Luulen, että toppasokerin halkaisulaatikko oli viety vintille jo ennen sota-ajan sokerisäännöstelykautta ison kokonsa vuoksi.
Uzma-m, asutko Sinä Kuubassa?

Lue lisää

tai mahdollisuuksia ovat ainakin Intia, Brasilia, Afrikka tai joku muu. Olisi hauska tietää ja katsoa kartalta sitä auringon lämpöä.

muori70 kirjoitti:

tai mahdollisuuksia ovat ainakin Intia, Brasilia, Afrikka tai joku muu. Olisi hauska tietää ja katsoa kartalta sitä auringon lämpöä.

heippa,onko taalla kaksi muoria?Asun Pakistanissa,me juomme sokeriruosta pudistettua mehua,terveellista maksalle ja muksut pureskelevat sokeri ruko palasia hyvaa hampaille,taalla kaytetaan paljon ruskeata sokeria myos.
Olen mina nuorena ollut sokeri juurikas maailla harventamassa,aurinko porotti selkaan ja sarat tuntuivat loputtoman pitkilta,rahoilla ostin vaatteita ja kengat.

Muori 70 kirjoitti:

Syntymäkotini vintistä löytyi punaiseksi maalattu puulaatikko, jossa saranoitu, lukittava kansi. Sisään olisi mahtunut sokeritoppa makuulleen. Pohja oli reijitetty. Alempaa saattoi vetää esiin matalan laidallisen laatikon, johon hieno aines kerääntyi.Työväline oli raskas, metalliteräinen, mutta tylsä. Siinä puinen kädensija. Välineellä iskettiin topasta isoja paloja. Kodin "sokerivarkailta" laatikko oli mahdollista lukita. Olisi mukava tietää, millä nimellä tylsää topan halkaisuvälinettä on kutsuttu? En tarkoita teräviä sokerisakseja. Luulen, että toppasokerin halkaisulaatikko oli viety vintille jo ennen sota-ajan sokerisäännöstelykautta ison kokonsa vuoksi.
Uzma-m, asutko Sinä Kuubassa?

Lue lisää

Eihän arvio etäälle Intiasta heittänyt. Meistä tosin molemmat maat ovat maailmankaikkeuden takana. Juurikas todistelee olleesi Pohjoismaissakin, mutta ehkä ruoko-, perhe-, työ-ym siteet ovat paiskanneet kauaksi täältä. Meistä moni aavistaa vain ilmansuunnan, jos mainitaan miljoonakaupungit Karatsi tai Lahone.(kaupungissani vain vajaa kymmenesosa as.) Toisaalta Oman ja Persianlahti ovat siellä meren takana jonne tuttavani tytär perheineen muutti työn mukana. Maailma on ainakin hieman "kutistunut". Nuori polvi tuttavapiirissä saapuu jouluksi vanhempien luo USA:sta, Ranskasta, Espanjasta.Täällä valkoiset hanget.

Muori 70 kirjoitti:

Syntymäkotini vintistä löytyi punaiseksi maalattu puulaatikko, jossa saranoitu, lukittava kansi. Sisään olisi mahtunut sokeritoppa makuulleen. Pohja oli reijitetty. Alempaa saattoi vetää esiin matalan laidallisen laatikon, johon hieno aines kerääntyi.Työväline oli raskas, metalliteräinen, mutta tylsä. Siinä puinen kädensija. Välineellä iskettiin topasta isoja paloja. Kodin "sokerivarkailta" laatikko oli mahdollista lukita. Olisi mukava tietää, millä nimellä tylsää topan halkaisuvälinettä on kutsuttu? En tarkoita teräviä sokerisakseja. Luulen, että toppasokerin halkaisulaatikko oli viety vintille jo ennen sota-ajan sokerisäännöstelykautta ison kokonsa vuoksi.
Uzma-m, asutko Sinä Kuubassa?

Lue lisää

Meilläkin täällä Aussi maassa on vain hienoa sokeria, vaikka sokeria viedään valtavat määrät ulkomaille. Joskus vuosia sitten jostain pikkukaupasta saattoi löytyä palasokeria jota sanottiin hevos sokeriksi, koska sitä annettiin palasia hevosille. Lapset oli kovia ratsastamaan.

M-i 70 kirjoitti:

Eihän arvio etäälle Intiasta heittänyt. Meistä tosin molemmat maat ovat maailmankaikkeuden takana. Juurikas todistelee olleesi Pohjoismaissakin, mutta ehkä ruoko-, perhe-, työ-ym siteet ovat paiskanneet kauaksi täältä. Meistä moni aavistaa vain ilmansuunnan, jos mainitaan miljoonakaupungit Karatsi tai Lahone.(kaupungissani vain vajaa kymmenesosa as.) Toisaalta Oman ja Persianlahti ovat siellä meren takana jonne tuttavani tytär perheineen muutti työn mukana. Maailma on ainakin hieman "kutistunut". Nuori polvi tuttavapiirissä saapuu jouluksi vanhempien luo USA:sta, Ranskasta, Espanjasta.Täällä valkoiset hanget.

Lue lisää

Juttu juuttui lumeen. Siinä sekosi Pakistanin ja sen kaupunkien asukasmäärät.Ovat niin huimaavan suuria lukuja, että täällä pienessä maassa menevät desimaalipilkut väärään kohtaan. Olkoon, katsokoon jokainen itse internetistä ne. Luvut tulevat todeksi ihmisen hahmossa. Mekin täällä harvaan asutussa maassa ihmettelemme, miten Uzma selviää väkipaljoudessa luonnonkatastrofien vaikutuksessa.

Annukka kirjoitti:

Meilläkin täällä Aussi maassa on vain hienoa sokeria, vaikka sokeria viedään valtavat määrät ulkomaille. Joskus vuosia sitten jostain pikkukaupasta saattoi löytyä palasokeria jota sanottiin hevos sokeriksi, koska sitä annettiin palasia hevosille. Lapset oli kovia ratsastamaan.

Lue lisää

valkoista, makeaa, tappavaa.

Annukka kirjoitti:

Meilläkin täällä Aussi maassa on vain hienoa sokeria, vaikka sokeria viedään valtavat määrät ulkomaille. Joskus vuosia sitten jostain pikkukaupasta saattoi löytyä palasokeria jota sanottiin hevos sokeriksi, koska sitä annettiin palasia hevosille. Lapset oli kovia ratsastamaan.

Lue lisää

Meillä on saatavana erilaisia palakokoja ja ruskea sokeri. Tavalliset palat, minipalat ruskeat. Pakkaukset 1 kg:sta alaspäin. Pienet laatikkopakkaukset vieraskäyttöön ovat käteviä, mahtuvat astiasenkin vetolaatikkoon pois silmistä. Hieman vanhanaikaiselta meillä vaikuttaa panna hienoa sokeria kahvipöytään tarjolle, olipa vaikka hopeasokerikossa. Pienikokoisia paloja pitää olla1 Makeaa tulee mahan täydeltä muutenkin lihavalle, sokeritautialttiille kansalle. Vartaloaan ja terveyttään ajattelevat kulkevat keinotekoiset makeutusaineet taskussa tai juovat yleensä kahvinsa ilman sokeria.

uzma-m kirjoitti:

heippa,onko taalla kaksi muoria?Asun Pakistanissa,me juomme sokeriruosta pudistettua mehua,terveellista maksalle ja muksut pureskelevat sokeri ruko palasia hyvaa hampaille,taalla kaytetaan paljon ruskeata sokeria myos.
Olen mina nuorena ollut sokeri juurikas maailla harventamassa,aurinko porotti selkaan ja sarat tuntuivat loputtoman pitkilta,rahoilla ostin vaatteita ja kengat.

Lue lisää

tänne on näköjään tullut toinenkin muori
Tervetuloa vaan, kyllä me mahdutaan varmaan molemmat,vaikka minulla onki tuota"läntistäleveyttä".
Minua saa tuupata pois jaloista,DDDDD jos sille tuntuu.hihi

matteus kirjoitti:

Nelisenkymmentä vuotta Haapavedellä toiminut kunnanlääkäri Viranko oli "legenda jo eläissään", jonka kaikki kuntalaiset 60-luvulle saakka tunsivat (siispä ei haitanne mitään, vaikka mainitsen nimensä täälläkin). Hän lausui usein potilailleen lyhyitä sattuvia kommenttejaan, jotka levisivät sananlaskuina tai kaskuina hmisten keskuuteen.

Mieluskylällä oli ainekirjoituksen aiheena "Mikä minusta tulee isona". Eräs oppilas kirjoitti:
- Kun minä tulen isoksi, minä luen virangoksi.

---
Mainitsemasi diagnoosi kiersi myös eri versioina. Kun vastaanotolle tuotiin huonokuntoinen dementoitunut vanhus, joka karkaili alituiseen, lääkäri sanoi valittavasti nenäänsä puhuen:
- "Vattumäkeen. Vattumäkeen."
(kuten varmaan muistat, Kirkkojärven vastarannalla Vattumäellä oli silloin kunnallinen vanhainkoti).

---
Noin rippikouluikäisenä pyöräilin kerran kohti Kuuselan mäkeä, jossakin Sanen paikkeilla. Vastaan näkyi kävelevän kunnanlääkäri juuri hankkimansa koiranpennun kanssa. Hän oli tulossa kalareissultaan Askon suunnasta, tapansa mukaan avojaloin läpsytellen. Pentu pyöri hänen jaloissaan iloisesti ja juoksi suoraan pyöräni eteen. Hyppäsin pois pyörältäni, yritin olla leikkisä ja sanoin muka kauhistuneena koiralle:
- Aivanko sinä meinnaat syyvä minut...

Lääkäri käänsi syväluotaavan katseensa minuun, hän hahmotteli diagnoosia. Sanoi sitten valittavan miettivästi:
- Ookkohan sinä aivan viisas? Sehän on vasta pentu.
Nolostuin perusteellisesti. Kesti hetken aikaa, ennen kuin näin asiasta huvittavan puolen.

---
Kuntalaiset luottivat vahvasti Virangon kykyihin. Uskon, että hänen rauhallisen honottavalla ja osaaottavalla puhetyylillään oli terapeuttinen vaikutus potilaisiin.

Kerran vielä nuorempana hipaisin kirveellä vasempaan etusormeeni, joka onneksi ei mennyt aivan poikki. Äiti asetti sormeeni siteen ja vei minut Virangolle, koska asuimme silloin vastaanoton lähellä. Viranko tunnusteli sormeani ja sanoi, että pannaanpa siihen muutama tikki. Hän otti tarvikkeet esille ja pujotti langan neulan silmään. Sitten hän katsoi minua silmiin ja sanoi:
- Tämä käy nyt kipeästi, mutta ei kestä kauan.

Katsoin, kun lääkäri työnsi neulan haavan reunojen läpi ja vilkaisi aina välillä silmiini. Puristin huuleni yhteen enkä päästänyt ääntäkään, vaikka kipu tuntui sietämättömältä.

Kun tikki oli solmittu, huokasin helpotuksesta. Mutta vielä seurasi sama tuska toisen ja vielä kolmannenkin kerran, aina toivottomampana, mutta jotenkin kestin ne kaikki. Lopullisesti helpotti, kun lääkäri sanoi rauhallisesti, että olipas sisukas poika, nyt se on valmis, kyllä se tuosta paranee.

Lue lisää

Eräs kunnanlääkäri oli räväkkä ja kuuluisa jutuistaan ja siitä että teki taidokkaita ja vaativia leikkauksia siihen aikaankin ajatellen kovin epämääräisissä tai alkeellisissa olosuhteissa.

Potilaalla oli paha kuolemaan johtava kasvi, jota lääkäri tietysti kieltäytyi leikkaamasta sen vaikeuden ja vaarallisuuden vuoksi.
Kun siinä vaan intettiin ja pyydeltiin, niin lääkäri ärähti kiukuissaan potilaalleen : -" Pe*le kuolethan sinä kuitenkin pian, samapa se jos jo vaikka leikkuupöyvälle!" - ja leikkasi.

Mies eli kauan sen vaikean toimenpiteen jälkeen.

beataBarbara kirjoitti:

Eräs kunnanlääkäri oli räväkkä ja kuuluisa jutuistaan ja siitä että teki taidokkaita ja vaativia leikkauksia siihen aikaankin ajatellen kovin epämääräisissä tai alkeellisissa olosuhteissa.

Potilaalla oli paha kuolemaan johtava kasvi, jota lääkäri tietysti kieltäytyi leikkaamasta sen vaikeuden ja vaarallisuuden vuoksi.
Kun siinä vaan intettiin ja pyydeltiin, niin lääkäri ärähti kiukuissaan potilaalleen : -" Pe*le kuolethan sinä kuitenkin pian, samapa se jos jo vaikka leikkuupöyvälle!" - ja leikkasi.

Mies eli kauan sen vaikean toimenpiteen jälkeen.

Lue lisää

Muinoin Keuruulla vaitonainen kunnanlääkäri kuunteli vastaanotolla vilkkaan rouvan arvioita vaivoistaan, olisikohan sitä, tätä vai tuota. Kun lääkäri vain kuunteli eikä vastannut, pamautti rouva diagnoosin: "Kyllä se on niin, että minä sairastan puheripulia ja tohtori mykkätautia !"

Naurua pitelevä kirjoitti:

Muinoin Keuruulla vaitonainen kunnanlääkäri kuunteli vastaanotolla vilkkaan rouvan arvioita vaivoistaan, olisikohan sitä, tätä vai tuota. Kun lääkäri vain kuunteli eikä vastannut, pamautti rouva diagnoosin: "Kyllä se on niin, että minä sairastan puheripulia ja tohtori mykkätautia !"

Lue lisää

Potilaan esittäessä kaikkia mahdollisia diagnoosiehdotuksiaan. Olisko se sitä tai tätä…Eihän vaan…?.

Tohtori kysäisi lopulta perin uupuneen väsyneenä: Anteeksi, kumpikohan meistä nyt olikaan lääkäri?

matteus kirjoitti:

Nelisenkymmentä vuotta Haapavedellä toiminut kunnanlääkäri Viranko oli "legenda jo eläissään", jonka kaikki kuntalaiset 60-luvulle saakka tunsivat (siispä ei haitanne mitään, vaikka mainitsen nimensä täälläkin). Hän lausui usein potilailleen lyhyitä sattuvia kommenttejaan, jotka levisivät sananlaskuina tai kaskuina hmisten keskuuteen.

Mieluskylällä oli ainekirjoituksen aiheena "Mikä minusta tulee isona". Eräs oppilas kirjoitti:
- Kun minä tulen isoksi, minä luen virangoksi.

---
Mainitsemasi diagnoosi kiersi myös eri versioina. Kun vastaanotolle tuotiin huonokuntoinen dementoitunut vanhus, joka karkaili alituiseen, lääkäri sanoi valittavasti nenäänsä puhuen:
- "Vattumäkeen. Vattumäkeen."
(kuten varmaan muistat, Kirkkojärven vastarannalla Vattumäellä oli silloin kunnallinen vanhainkoti).

---
Noin rippikouluikäisenä pyöräilin kerran kohti Kuuselan mäkeä, jossakin Sanen paikkeilla. Vastaan näkyi kävelevän kunnanlääkäri juuri hankkimansa koiranpennun kanssa. Hän oli tulossa kalareissultaan Askon suunnasta, tapansa mukaan avojaloin läpsytellen. Pentu pyöri hänen jaloissaan iloisesti ja juoksi suoraan pyöräni eteen. Hyppäsin pois pyörältäni, yritin olla leikkisä ja sanoin muka kauhistuneena koiralle:
- Aivanko sinä meinnaat syyvä minut...

Lääkäri käänsi syväluotaavan katseensa minuun, hän hahmotteli diagnoosia. Sanoi sitten valittavan miettivästi:
- Ookkohan sinä aivan viisas? Sehän on vasta pentu.
Nolostuin perusteellisesti. Kesti hetken aikaa, ennen kuin näin asiasta huvittavan puolen.

---
Kuntalaiset luottivat vahvasti Virangon kykyihin. Uskon, että hänen rauhallisen honottavalla ja osaaottavalla puhetyylillään oli terapeuttinen vaikutus potilaisiin.

Kerran vielä nuorempana hipaisin kirveellä vasempaan etusormeeni, joka onneksi ei mennyt aivan poikki. Äiti asetti sormeeni siteen ja vei minut Virangolle, koska asuimme silloin vastaanoton lähellä. Viranko tunnusteli sormeani ja sanoi, että pannaanpa siihen muutama tikki. Hän otti tarvikkeet esille ja pujotti langan neulan silmään. Sitten hän katsoi minua silmiin ja sanoi:
- Tämä käy nyt kipeästi, mutta ei kestä kauan.

Katsoin, kun lääkäri työnsi neulan haavan reunojen läpi ja vilkaisi aina välillä silmiini. Puristin huuleni yhteen enkä päästänyt ääntäkään, vaikka kipu tuntui sietämättömältä.

Kun tikki oli solmittu, huokasin helpotuksesta. Mutta vielä seurasi sama tuska toisen ja vielä kolmannenkin kerran, aina toivottomampana, mutta jotenkin kestin ne kaikki. Lopullisesti helpotti, kun lääkäri sanoi rauhallisesti, että olipas sisukas poika, nyt se on valmis, kyllä se tuosta paranee.

Lue lisää

Joo, luin tuon viestisi jo aiemmin. Hyvä muistelo.
Lisää sellaisia!