Tuntuupa taas, että migreeni vie järjen. Söin monta kuukautta kalkkisalpaajia, ja olo oli ihmeen hyvä. Kohtauksia oli harvoin, pientä jomottelua silloin tällöin, mutta kuitenkin voin elää melkein kuin muutkin ihmiset. Salpaajakuurin loppumisesta kului kokonaiset KAKSI PÄIVÄÄ kunnes ohimojyske taas alkoi. Silmät ovat hyvin arat valolle ja pahoinvointi on koko ajan "ovella". Tuntuu älyttömällä mättää taas särky- ja täsmälääkkeitä (tietenkin muistaen pitää lääkeriippuvuus loitolla)! Jatkuva kipu ja sen myötä kaikki muukin -työ, työkaverit, íhmiset, valo, äänet,jne- käy hermoille. En jaksa hoitaa kuin kaikkein pakollisimmat kuviot. Sairauslomaa ei ole fiksua ottaa ennen viimeistä tinkaa, koska olen pätkätyössä.
Pitäisi kai taas mennä lääkäriin, mutta tuntuu idioottimaiselta jälleen kerran selostaa näitä juttuja jollekin terveyskeskuslääkärille, joka ei ole vaivautunut lukemaan potilastietojani ja jonka mielestä pikku-pikku-päänsärky kyllä menee ohi, kun käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa...
En enää tiedä, miten jaksaisin. Tuntuu, että joutaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka olen alle 40.
Pitäisi kai taas mennä lääkäriin, mutta tuntuu idioottimaiselta jälleen kerran selostaa näitä juttuja jollekin terveyskeskuslääkärille, joka ei ole vaivautunut lukemaan potilastietojani ja jonka mielestä pikku-pikku-päänsärky kyllä menee ohi, kun käy ulkona haukkaamassa raitista ilmaa...
En enää tiedä, miten jaksaisin. Tuntuu, että joutaisin työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka olen alle 40.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla tilanne ei ole noin paha, migreeni tai mikä lie päänsärky (en ole käynyt tutkituttamassa) kestää joskus pari kolme päivää, huolimatta siitä miten monta kipulääkettä otan. Pari kertaa olen joutunut työnantajalle soittamaan saisiko tuuraajan kun on niin kauhea olo, mutta kuinka ollakaan ei ole onnistunut. Olen siis joutunut pakottamaan itseni työhön, vaikka hädin tuskin tiedän mitä teen.
En tiedä pystyykö lääkäreiltä vaatimaan asiallista suhtautumista, mutta juuri tuollaisten "kyllä se ohi menee" juttujen takia en ole vaivautunut tutkimuksiin. Mitä se kannattaa maksaa itsensä kipeäksi kun apua ei saa? Yksityisellä voisi olla toinen juttu, mutta siihen minulla ei ole varaa.
Ei tästä sinulle mitään hyötyä ollut, mutta tunsinpahan itseni jollain tavalla kohtalotoveriksi. Yritä jaksaa, ja jos sisua riittää niin pakota lääkäri suhtautumaan ongelmaasi asiallisesti.
Lääkärissä käynti on yleisesti ottan ihan suositeltavaa; saa kokeiltavaksi ehkä uusia lääkkeitä, joista voi olla vähemmän sivuoireita tai jotka ehkä ovat jopa tehokkaampia. Täysin tilttitilanteessa saa sairaslomaa, jolloin esimiehellä ei juuri ole kanttia marmattaa, ainakaan ääneen, "aiheettomasta" poissaolosta. Lisäksi on hyvä olla jonkinlaisessa "seurannassa", jos kerran sattuu olemaan jatkuvasti kohtauksia ja kivuliaita tuntemuksia. Ja vielä pitää myöntää, että erikoislääkärit suhtautuvat migreeniä potevaan asiantuntevan asiallisesti, mihin tk-lääkärit eivät aina vaivaudu. Kaipa ekspertti on aina ekspertti.
Sinua varsinkin patistaisin lekuriin, kun on tuollaisia oireita. Vain pieni, mutta kuuluisa osa lekureista on tyystin toivottomia tapauksia, mutta heidän vuokseen ei kannata jäädä tuskiaan yksin arvuuttelemaan.