Mikähän merkitys on pyytää epäilyksiä anteeksi? Eiväthän epäilykset poistu vaikka ne anteeksi saakin. Ei epäilyksiä voi evankeliumilla hoitaa. Siihen tarvitaan tietoa. Vasta kun epäilykset on pois pyyhitty niin kannattaa pyytää anteeksi.
Epäilys
5
633
Vastaukset
- Blastus
..jos ajatellaan mitä tahansa syntiä, että ensin täytyisi parantaa tavat ja sitten vasta voi saada anteeksi. Järjestys on kuitenkin toinen, koska armo on se, joka opettaa.
- Tuomas
Ei ole sama asia. Jos vaikkapa lyön kaveriani ja saan anteeksi, niin minulle tulee vilpitön halu olla lyömättä veljeäni uudestaan. Sen sijaan epäilykset eivät missään vaiheessa poistu minusta vaikka saisin ne 77 kertaa anteeksi.
- Blastus
Tuomas kirjoitti:
Ei ole sama asia. Jos vaikkapa lyön kaveriani ja saan anteeksi, niin minulle tulee vilpitön halu olla lyömättä veljeäni uudestaan. Sen sijaan epäilykset eivät missään vaiheessa poistu minusta vaikka saisin ne 77 kertaa anteeksi.
..kannattaa miettiä, mitä oikeasti epäilee ja miettiä, liittyykö se lopultakaan uskomiseen vai ei. Joskus voi nimittäin käydä niinkin, että huomaa epäilleensä jotain aivan muuta.
- Vulgata
Nimimerkki Tuomas otti esiin erittäin tärkeän aiheen, josta toivoisi vakavaa keskustelua.
Mitä on uskominen, mitä epäily? Miten näihin asioihin on kristityn suhtauduttava? Kommentoin aloittajan kysymystä tänne jo aikaisemminkin kirjoittamillani ajatuksilla.
Ranskalainen nobel-kirjailija André Gide on painottanut epäilyä totuuden etsijän välttämättömänä varustuksena sanoen: "Kuuntele niitä jotka etsivät totuutta - mutta varo niitä jotka sanovat sen jo löytäneensä."
Jumalan lapseuden käsitteeseen liitetään usein uskonnollista keskusteluamme harmillisen usein leimaavassa epämääräisessä ja epä-älyllisessä kielenkäytössä jonkinlainen naiivius ja arvostelukyvyttömyys, jolle ei löydy minkäänlaisia perusteita Raamatusta eikä kristillisestä dogmatiikasta.
Raamatusta, varsinkin Uudesta testamentista ja eritoten Jeesuksen opetuksista heijastuva ihmiskuva on kokonaisuus, johon kuuluvat ihmisen kaikki olemuspuolet. Siten kristinuskon syvimpään olemukseen, hengellisessä mielessä, on kautta historian sisältynyt aina kilvoittelun ohella myös avoin kysyminen ja epäilys. Tästä kertoo painavasti sekin, että ensimmäisten opetuslasten joukkoon kuului tasavertaisena jäsenenä epäilevä Tuomas. Tässä Raamatun kertomuksessa on vertauskuvallisuutta, joka usein mielellään sivuutetaan.
Epäilyn ja kysymisen vapaus liittyvät luonnollisena ja välttämättömänä osana sellaiseen ihmiskuvaan, jossa ihminen nähdään tietoisuudessa elävänä, autonomisena yksilönä, aikuisena, joka on todella aidosti vastuussa omista teoistaan ja ratkaisuistaan ja niiden perusteluista.
Hän voi kyllä käytännöllisissä asioissa luovuttaa vastuusta toimintansa joistakin osista toisille, kuten vaikkapa perheessä puolisot huolehtivat keskenään asioita delegoiden sen mukaan kumpi jonkin elämänalueen paremmin hallitsee, tai ehtii ja jaksaa juuri sillä hetkellä. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta olemme myös jokainen luovuttaneet oikeuksiamme ja vastuuta käytännöllisistä syistä ja lainsääsäädännössä sopien edustajillemme erilaisissa hallinnollisissa ja valtiollisissa asioissa. Samoin modernissa yhteiskunnassa vallitsee pitkälleviety erikoistuminen ja työnjako, jossa luotamme asiantuntijan ammattitaitoon ja vastuullisuuteen. Luotamme että pappi, rautakaupan myyjä, bussinkuljettaja, sairaanhoitaja ja vaikkapa laborantti toimivat kukin ammatillisesti oikein ja vastuullisesti.
Mutta ihminen ei voi mitenkään luopua oikeudestaan omaan moraaliseen ja hengelliseen harkintaan tai ylipäätään oman järkensä käyttöön, luopumatta samalla asemastaan autonomisena yksilönä. Tähän luovuttamattomaan, omaan moraaliseen ja hengelliseen harkintaan sisältyvät uskon ohella siihen kiinteästi liittyvät epäilyn ja kyseenalaistamisen elementit. Ilman niitä ei ylipäätään olisi olemassa aitoa harkintaa ja ratkaisuvaltaa, ei tahdon vapautta eikä vastuullisuutta. Ilman niitä ei kristityn omallatunnolla olisi mitään merkitystä. Kyky epäilyyn mahdollistaa henkilökohtaisen omantunnon olemassaolon.
Tähän liittyy myös ajatus siitä, että tieto ja tietäminen tuovat mukanaan aina vastuuelementin. Kun tietomme maailmasta, ihmisestä ja luonnosta lisääntyvät, meille syntyy entistä suurempi vastuu omasta toiminnastamme. Jos tiedät että joku vei juuri pommin tavarataloon, se tieto velvoittaa. Ajankohtainen esimerkki on vaikkapa ihmisen toiminta suhteessa ympäristöön ja luontoon. Mihin suuntaan itse kukin olemme viemässä ympäristön laatua: olemmeko arkipäivän päätöksillämme osa ongelmaa vai mieluummin osa ratkaisua. Toinen esimerkki olkoon vaikkapa se, että nykyisin tiedämme koulu- ja työpaikkakiusaamisen tai vaikkapa lapsen ruumiillisen rankaisemisen tuhoisista vaikutuksista enemmän kuin takavuosina. Nykyaikainen tiedonvälitys ja korkea koulutustaso asettavat meidät kaikki kokonaan uuteen tilanteeseen, sillä enää emme voi nojautua perinteisiin auktoriteetteihin, vaan arkipäivän vastuullisuus nojautuu siihen että otamme itse asioista selvää. Meihin kaikkiin kohdistuu tietomme takia aikaisempaa suurempi vastuullisuus.
Epäily ja kysymykset ovat osa kristityn hengellistä elämää. Armon aurinkoa ei epäily pimennä. Sen pimentävät keskinäinen rakkaudettomuus, farisealainen omahyväisyys ja lattea hengellinen pinnallisuus, ”hengellinen viihde”. Niihin me lankeamme yhä uudelleen, tämä on ikävä kyllä tuttua myös ajoittain Päivämiehen sivuilta ja seurapuheistakin. Ja uskomisen kohdetta ajatellen tässä yhteydessä on syytä myös todeta jälleen se tosiasia, että ainakaan tähän vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön ei meidän tarvitse ”uskoa”. Ei siihen kuulu ripustaa sielun autuutta, eikä myöskään ole kiellettyä tarkastella rauhanyhdistyksen toimintaa tai SRK:n kannanottoja epäillen ja kriittisesti.
Tiedon, epäilyn, omantunnon ja uskon asettamissa haasteissa ihminen ei voi lopulta paeta jumaluutta eikä omaa henkilökohtaista vastuutaan yhtään minkään taakse. Ei SRK:n julkilausumienkaan taakse. Ihmisen on pakko olla rehellinen, katsoa, ja näkemällä nähdä. Itse uskon että jokainen ihminen joutuu elämässään joskus siihen tilanteeseen. Mitään turvapaikkaa ei ole, ei mitään muuta kuin rehellisyys. Ihminen on niinä hetkinä hyvin yksin. Miten raadollisena alkaakaan näkyä oma ristiriitaisuus ja vajavaisuus, epätäydellisyys kristityn vastuun kantajana meistä parhaimmankin kohdalla. ”Enkö minä kyennyt edes tuohon”, sitä saa vain ihmetellä. ”Emmekö osanneet uskovien yhteisönä toimia tässä asiassa paremmin?” voimme myös kysyä itseltämme. Jos tämän näkee, se tekee nöyräksi. ”Ei ole yhden yhtäkään joka hyvää tekee.”
Mutta: Olkaa siis täydelliset, sanotaan Sanassa. Kristinuskon mysteeri on juuri tässä. Olenkin täydellinen, sillä sen saa aikaan Jumalan armo, armo yksin. Modernin maailman ihmisen elämään sisältyy paljon eksistentiaalista turvattomuutta, ja myös hengellisissä asioissa epäilykset ja usko vaihtelevat. Mutta kristillisyyden syvimmän salaisuuden, armon kautta turvattomuuden kokemus ei jää hallitsemaan eikä lannista, vaan tuo uuden mahdollisuuden elämän jokaiselle päivälle. Armon varassa kehittyy avoin luottamus elämään, ja siitä näkökulmasta ovat kaikki ihmiset samalla viivalla. Tämä voisiko sanoa paradoksaalinen voima kantaa myös elämän monissa ristiriidoissa ja epäilyksissä. Turvaa ja pysyvyyttä ei muuttuvassa maailmassa ole, eikä pakopaikkaa vastuullisuudesta ei ole missään, mutta armon kautta me olemme jo turvassa.
"Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " (Room. 8:37-39.)
Epäily voi vieroittaa autoritaarisesta ihmisten yhteisöstä ja auttaa voittamaan riippuvuuden siitä, mutta armonaurinkoa epäily ei pimennä.- ent vl = evl
Kiitän kirjoittajaa!
"Mutta ihminen ei voi mitenkään luopua oikeudestaan...oman järkensä käyttöön, luopumatta samalla asemastaan autonomisena yksilönä. Tähän...liittyvät epäilyn ja kyseenalaistamisen elementit. Ilman niitä ei olisi olemassa harkintaa ei tahdon vapautta eikä vastuullisuutta...Kyky epäilyyn mahdollistaa henkilökohtaisen omantunnon olemassaolon."
Edelläolevan lukeminen ilahdutti ja lämmitti minua.
Mutta. Miksi mutta? Siksi että kanssakäyminen ihmisten välillä aikanaan vl-yhteisössä ollessani ei noudattanut ylläolevaa. Epäileminen esitetään yksinomaan osoituksena ihmisen syntisyydestä. Epäileminen on alkanut syntiinlankeemuksessa, jossa epäilyjen esittäjä on käärme, eli analogian mukaan epäileminen on käärmeen kavaluuden osoitus ja siten epäuskon osoitus.
Ihmisen omatunto "hämärtyy, paatuu ja pimenee" ja sellainen ihminen halutaan "herättää"; jos epäilen lähimmäisen mielipidettä, olen "pimentynyt", jos en epäile Luojaa, minulla on "väärä rauha".
Yksinkertainen todisteluketju pyrkii osoittamaan että olen vain ja ainoastaan väärässä jos epäilen sitä mielipidetta joka minulle esitetään "Jumalan Sanana".
Niinpä olen tullut siihen käsitykseen, että kaikki he jotka haluavat olla oikeassa, ovat väärässä.
Jos siis pyrkimyksenä on vapautua epäilyksistä, niin "vulgata":n esittämän ajatuksen mukaan epäilyn ja uskon ristiriidan hyväksyminen vapauttaa yksilön.
Olemme osallisia elämästä, joka on ajaton ja siinä on ikuisuuden ulottuvuus, ja sen (niinkuin myös Luojan) olemassaolo on varmaa; mutta mitä me tästä todellisuudesta sanommekin, se on vain mielipiteemme siitä, mitä emme ole tehneet; sen vuoksi ajatuksemme Luojasta ovat ristiriitaisia, ja täynnä sitä jota Raamatun kirjoittajat nimittävät synniksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626