Tuli mieleeni, että mulla on on ollut läpi elämän erilaisia vireystiloja. Aloitus kuulostaa varmaan jo lähinnä huvittavalta, mutta siis näin.
Luulen, että pystyn ajoittain elämään NT asteella, koska olen aina ajoittain erittäin sosiaalinen ja vireä. Lisäksi monet nämä As ongelmat eivät niinä aikoina juuri esiinny.
Nämä periodi vaihtelut voisi jakaa moneen erilaiseen jaksoon, mutta kaksi pääjaksoa on havaittavissa.
Voisin sanoa, että mulla on Nt jaksoja ja As jaksoja. Tai oon kokoajan As, mutta mun energia riittää olla Nt vain rajoitettuja jaksoja.
Siis ne Nt-jaksot ovat täysin ongelmattomia ja jotenkin todellisia energian käyttöjaksoja.
Toinen se sairas jakso taas on täynnä harhoja ja eristäytymistä ja yleensäkkin se perustuu jonkinlaisessa ulkomaailmalta sulkeutumisessa olemiselle.
Vireystilasta
18
1025
Vastaukset
- nat
että ehkei oma as-diagnoosisi sittenkään päde. Ettet ajautuisi elämässäsi väärään rooliin, kannattaisikohan sinun keskustella aspergeriin syvällisesti perehtyneen asiantuntijan kanssa? Uskon että tiedät nimiä, olet niin paljon perehtynyt aspergeriin.
- jaksot
Lue sitten mitä tahansa autistin kirjoittamaa tekstiä kokemuksestaan ja kokemisistaan, kyllä autistiset vaiheet jaksottelee. Ainoa ongelma on käsitteet, jotka tulevat ei-autistisilta. Näihin käsitteisiin ei autistin kokemus mahdu.
Esimekiksi harhat ei ole sitä mitä normaalisti harhoina pidetään. Autisin aistit on herkempiä ja aistimukset toisenlaisia. Onko se harhaa, että tunnen katseen selän takaa? Kaloillakin on kylkiaisti ja lepakot tuntevat ylikorkeita ääniä. Autistitkin ovat äänille herkkiä. Se että kuulemme herkkinä kausina enemmän ääniä, ei tee meistä hulluja. Ei sekään että näemme tarkemmin värejä ja erotamme kohteita, joita muut eivät erota.
Kävin katsomassa elokuvaa Pingviinien matka - ja kas kummaa kun pingviini muni, haistoin vastamunitun munan tuoksun! Ainakin kuvittelin niin. Monet autistit kuulevat värejä aivan kuin Sibeliuskin kertoi näkevänsä musiikin väreinä - onko tämä hulluutta? - höpö
jaksot kirjoitti:
Lue sitten mitä tahansa autistin kirjoittamaa tekstiä kokemuksestaan ja kokemisistaan, kyllä autistiset vaiheet jaksottelee. Ainoa ongelma on käsitteet, jotka tulevat ei-autistisilta. Näihin käsitteisiin ei autistin kokemus mahdu.
Esimekiksi harhat ei ole sitä mitä normaalisti harhoina pidetään. Autisin aistit on herkempiä ja aistimukset toisenlaisia. Onko se harhaa, että tunnen katseen selän takaa? Kaloillakin on kylkiaisti ja lepakot tuntevat ylikorkeita ääniä. Autistitkin ovat äänille herkkiä. Se että kuulemme herkkinä kausina enemmän ääniä, ei tee meistä hulluja. Ei sekään että näemme tarkemmin värejä ja erotamme kohteita, joita muut eivät erota.
Kävin katsomassa elokuvaa Pingviinien matka - ja kas kummaa kun pingviini muni, haistoin vastamunitun munan tuoksun! Ainakin kuvittelin niin. Monet autistit kuulevat värejä aivan kuin Sibeliuskin kertoi näkevänsä musiikin väreinä - onko tämä hulluutta?kun et pysy edes asiassa, en yhtään ihmettele että sulla on harhoja.
Puhuttiin vireystilasta. - harhama
jaksot kirjoitti:
Lue sitten mitä tahansa autistin kirjoittamaa tekstiä kokemuksestaan ja kokemisistaan, kyllä autistiset vaiheet jaksottelee. Ainoa ongelma on käsitteet, jotka tulevat ei-autistisilta. Näihin käsitteisiin ei autistin kokemus mahdu.
Esimekiksi harhat ei ole sitä mitä normaalisti harhoina pidetään. Autisin aistit on herkempiä ja aistimukset toisenlaisia. Onko se harhaa, että tunnen katseen selän takaa? Kaloillakin on kylkiaisti ja lepakot tuntevat ylikorkeita ääniä. Autistitkin ovat äänille herkkiä. Se että kuulemme herkkinä kausina enemmän ääniä, ei tee meistä hulluja. Ei sekään että näemme tarkemmin värejä ja erotamme kohteita, joita muut eivät erota.
Kävin katsomassa elokuvaa Pingviinien matka - ja kas kummaa kun pingviini muni, haistoin vastamunitun munan tuoksun! Ainakin kuvittelin niin. Monet autistit kuulevat värejä aivan kuin Sibeliuskin kertoi näkevänsä musiikin väreinä - onko tämä hulluutta?harhainen harvoin tajuaa harhojaan harhoiksi. Kun ne ovat hänelle totisinta totta, hän kuvittelee niiden kuuluvan muidenkin todellisuutee, eikä kuuntele vaikka hänelle kuinka osoitettaisiin ne harhoiksi. Hän leimaa muut ymmärtämättömiksi, jopa vainoajiksi. Ehkä harhoihin kannattaisi kokeilla jotakin lääkitystä, elämä voisi helpottua, muidenkin kuin omasi.
- ritalin
harhama kirjoitti:
harhainen harvoin tajuaa harhojaan harhoiksi. Kun ne ovat hänelle totisinta totta, hän kuvittelee niiden kuuluvan muidenkin todellisuutee, eikä kuuntele vaikka hänelle kuinka osoitettaisiin ne harhoiksi. Hän leimaa muut ymmärtämättömiksi, jopa vainoajiksi. Ehkä harhoihin kannattaisi kokeilla jotakin lääkitystä, elämä voisi helpottua, muidenkin kuin omasi.
Muut ei tainneet harhoista puhua, joten taisit mua tuolla tarkoittaa.
Kyllä mä tajuan harhani harhoiksi ja pystyn ikäänkuin taistelemaan niitä vastaan. Mut välillä vaan voimat loppuu niin täysin, että en jaksa enää ja sit ne alkaa tulla todeksi. Se on vähän, kuin alkaisi nähdä unta hereilläkin.
Sit voin olla niissä siis luuloharhoissa vaikka pari kuukautta ja sitten ikäänkuin herätä, tai jos en herää, niin muuten vaan tajuta, että olin taas jossain erikoisessa tilassa.
Luulen, että mä tarvisin vain oikeanlaista lepoa aina välillä, että en ajoittain menetä järkeäni.
Siis olen aina tajunnut, että ne ovat vain harhoja ja ymmärryksen suhteen ei ole ollut vaikeata, mutta joskus harhaisina jaksoina ongelmia tuottaa se, että harhan läpi ei näe. Siis ei näe kuin harhan, minkä tietää kyllä harhaksi. Silloin olisi ehkä viisainta jäädä sänkyyn aamulla.
Lisäksi voisin sanoa, että 50% asseista täyttää skitsofrenian piirteet, vaikka eivät olisi skitsofreenikkoja. Harhani eivät ole niinkään tyyppiä skitsofrenia, kuin As.
Lisäksi psykoosipotilaat ovat erittäin paljon vaikeammassa jamassa, kuin minä. Itsehän elän melko normaalia elämää.
Minulla on siis luuloharhoja, jotka esiintyvät periodeissa ja liittyvät pelkotiloihin. Pelkotila voi ilmeisesti erityisesti nuorilla ja aikuisilla esiintyä luuloharhoina veikkaisin. Se on se sama turvattomuuden tunne, mutta vain eri muodossa. - ritalin
Sain tosta jotain sairasta tyydytystä.
- Lahja
ritalin kirjoitti:
Muut ei tainneet harhoista puhua, joten taisit mua tuolla tarkoittaa.
Kyllä mä tajuan harhani harhoiksi ja pystyn ikäänkuin taistelemaan niitä vastaan. Mut välillä vaan voimat loppuu niin täysin, että en jaksa enää ja sit ne alkaa tulla todeksi. Se on vähän, kuin alkaisi nähdä unta hereilläkin.
Sit voin olla niissä siis luuloharhoissa vaikka pari kuukautta ja sitten ikäänkuin herätä, tai jos en herää, niin muuten vaan tajuta, että olin taas jossain erikoisessa tilassa.
Luulen, että mä tarvisin vain oikeanlaista lepoa aina välillä, että en ajoittain menetä järkeäni.
Siis olen aina tajunnut, että ne ovat vain harhoja ja ymmärryksen suhteen ei ole ollut vaikeata, mutta joskus harhaisina jaksoina ongelmia tuottaa se, että harhan läpi ei näe. Siis ei näe kuin harhan, minkä tietää kyllä harhaksi. Silloin olisi ehkä viisainta jäädä sänkyyn aamulla.
Lisäksi voisin sanoa, että 50% asseista täyttää skitsofrenian piirteet, vaikka eivät olisi skitsofreenikkoja. Harhani eivät ole niinkään tyyppiä skitsofrenia, kuin As.
Lisäksi psykoosipotilaat ovat erittäin paljon vaikeammassa jamassa, kuin minä. Itsehän elän melko normaalia elämää.
Minulla on siis luuloharhoja, jotka esiintyvät periodeissa ja liittyvät pelkotiloihin. Pelkotila voi ilmeisesti erityisesti nuorilla ja aikuisilla esiintyä luuloharhoina veikkaisin. Se on se sama turvattomuuden tunne, mutta vain eri muodossa.Se on lahja, joka on sinulle annettu. Turha yrittää tehdä assien maailmamsta sairautta. Nauti siitä kyvystä, minkä autismi antaa meille. Tuskasi tulee siitä, että et hyväksy kykyäsi. Se on profetaalinen kyky. Ns nt-asiantuntijat elävät eri maailmassa. Parhaatkaan ja rehellisimmätkään asperger-asiantuntijat eivät ymmärrä meitä yhtälailla kuin me ymmärrämme kohtalotovereitamme. Itse olen saanut parasta neuvoa ja asiantuntemusta Hetalta.
"Ison maailaman ihmisiä [ei autistiset] voidaan autistien maailmassa pitää idiootteina, aivan kuin he nyt pitävät meitä" (O'Neill: "Through the Eyes of Aliens") - harhama
ritalin kirjoitti:
Muut ei tainneet harhoista puhua, joten taisit mua tuolla tarkoittaa.
Kyllä mä tajuan harhani harhoiksi ja pystyn ikäänkuin taistelemaan niitä vastaan. Mut välillä vaan voimat loppuu niin täysin, että en jaksa enää ja sit ne alkaa tulla todeksi. Se on vähän, kuin alkaisi nähdä unta hereilläkin.
Sit voin olla niissä siis luuloharhoissa vaikka pari kuukautta ja sitten ikäänkuin herätä, tai jos en herää, niin muuten vaan tajuta, että olin taas jossain erikoisessa tilassa.
Luulen, että mä tarvisin vain oikeanlaista lepoa aina välillä, että en ajoittain menetä järkeäni.
Siis olen aina tajunnut, että ne ovat vain harhoja ja ymmärryksen suhteen ei ole ollut vaikeata, mutta joskus harhaisina jaksoina ongelmia tuottaa se, että harhan läpi ei näe. Siis ei näe kuin harhan, minkä tietää kyllä harhaksi. Silloin olisi ehkä viisainta jäädä sänkyyn aamulla.
Lisäksi voisin sanoa, että 50% asseista täyttää skitsofrenian piirteet, vaikka eivät olisi skitsofreenikkoja. Harhani eivät ole niinkään tyyppiä skitsofrenia, kuin As.
Lisäksi psykoosipotilaat ovat erittäin paljon vaikeammassa jamassa, kuin minä. Itsehän elän melko normaalia elämää.
Minulla on siis luuloharhoja, jotka esiintyvät periodeissa ja liittyvät pelkotiloihin. Pelkotila voi ilmeisesti erityisesti nuorilla ja aikuisilla esiintyä luuloharhoina veikkaisin. Se on se sama turvattomuuden tunne, mutta vain eri muodossa.tolle: "Kyllä autimiin kuuluu
Kirjoittanut: jaksot 5.12.2005 klo 12.34"
joka pyrkii jotenkin mystifioimaan harhojaan. Kyllä ne on ihan oikeeta sairautta. Vaikka ne itsestä tuntuu mukavalta, säälin ympäristöä joka joutuu harhaisen ihmisen lähellä elämään. Asperger-ihmisestä tietää aina, hänen kanssaan pärjää, mutta sitten kun ihminen alkaa elää harhojensa vallassa, hän on täysin ennakoimaton eikä elä minkään tunnetun logiikan mukaan. Siinä vaiheessa tarvitaan hoitoa, vaikkei harhainen sitä hyväksykään. - Titania
ritalin kirjoitti:
Sain tosta jotain sairasta tyydytystä.
Mäkin aina mietin, että onkohan mulla as vai ei. Uskon, että on, mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että minulla on samankaltainen ajattelu/persoonallisuus kuin Ritalinilla. Todennäköisesti as:in takia... =)
- ritalin
Titania kirjoitti:
Mäkin aina mietin, että onkohan mulla as vai ei. Uskon, että on, mutta vieläkin vakuuttuneempi olen siitä, että minulla on samankaltainen ajattelu/persoonallisuus kuin Ritalinilla. Todennäköisesti as:in takia... =)
Kiva, että on samanlaisia olemassa. On aika masentavaa elää maailmassa, jossa juuri kukaan ei tunnu olevan lähellekkään samanlainen.
Asseilla on monilla samantyyppinen persoonallisuus, mutta moniin olen huomannut eroavaisuutena piirteiden voimakkuuserot.
Sun täytyy olla ihan hirveen mukava ihminen. : )
- as-kamu (m)
Esim. AS-henkilöiden kohdalla vaihtelee yksilöllisesti, näin uskon.
Vireystilat "kulkee" limittäin ja lomittain. Syrjäytyneestä assista voisi
kehkeytyä enemmän autistinen. Perustelua:
Asseillekin ominainen depressiotaipumus voi syvetä autismin piirteisiin kuuluviksi.
Tässä omakohtaiset havainnot. On "pakko" hakeutua neljän seinän suojaan
keräämään voimia sosiaalisten tilanteiden mahdollistamiseksi. - as-öttiäinen
Mullakin muuten on erilaisia jaksoja vireystilassa. Välillä muistutan enemmän NT:tä, eli olen hyvinkin sosiaalinen ja puhelias, mutta useimmiten elämääni hallitsee as-jaksot. Mietin vaan mistä semmonen johtuu... Kun olen ollut aikani ihmisten kans tekemisissä, sen jälkeen mulla on aivan valtava yksinolon tarve. (kun taas Nt:t yleensä kaipaa ihmisen seuraan pitkän yksinolon jälkeen) NT-energiaa ei mullakaan riitä koko ajaksi. Kerran sijaisäitini sanoi että mä vaikutan ihan normaalilta, mutta sit aloin taas menemään toiseen suuntaan, ja hän sanoi että mä taas oirehdin.
- ritalin
Tuossa mietin ja tulin semmoiseen päätelmään, että tässä vireydessä esim. Nt, As ja ADHD nojaavat erilaiseen stabiiliin tilaan. Niin, että Nt:llä luonnollinen, stabiili tila vireydessä on tuo siis yleisesti ottaen normaali vireystila. As stabiili tila on omissa ajatuksissaan olo jne.
Eli As voi sopiville raitelille päästyään olla lähes Nt, mutta siinä tilassa on erittäin vaikea pysyä ja välillä energian loppuessa palataan stabiiliin tilaan, jossa oleminen ei siis vaadi energiaa.
Lisäksi ajoittain pystyn empaattisuuteen normaalisti tai jopa paremmin, mutta se vaatii keskittymisen suuntaamisen empatialle edulliseksi.
Koko sun viesti oli nin tuttua, että.
Mulla kuitenkin tulee tarve ihmisen seuraan, jos olen liikaa yksin. Yleisesti ottaen siis kuitenkin tulee se yksinolon tarve liiasta seurasta. Saan ainakin siinä latailla itseäni ja miettiä kokemiani asioita. - Titania
ritalin kirjoitti:
Tuossa mietin ja tulin semmoiseen päätelmään, että tässä vireydessä esim. Nt, As ja ADHD nojaavat erilaiseen stabiiliin tilaan. Niin, että Nt:llä luonnollinen, stabiili tila vireydessä on tuo siis yleisesti ottaen normaali vireystila. As stabiili tila on omissa ajatuksissaan olo jne.
Eli As voi sopiville raitelille päästyään olla lähes Nt, mutta siinä tilassa on erittäin vaikea pysyä ja välillä energian loppuessa palataan stabiiliin tilaan, jossa oleminen ei siis vaadi energiaa.
Lisäksi ajoittain pystyn empaattisuuteen normaalisti tai jopa paremmin, mutta se vaatii keskittymisen suuntaamisen empatialle edulliseksi.
Koko sun viesti oli nin tuttua, että.
Mulla kuitenkin tulee tarve ihmisen seuraan, jos olen liikaa yksin. Yleisesti ottaen siis kuitenkin tulee se yksinolon tarve liiasta seurasta. Saan ainakin siinä latailla itseäni ja miettiä kokemiani asioita.Minusta on jotenkin kiva järjestää esim. lapseni synttärikutsuja, siis se järjestäminen ja tuttujen näkeminen, lapsen ilo... on mukavaa. Mutta odotan koko ajan, että juhlat ois ohi. Kun viimeinen vieras lähtee koen suurta tyydytystä =)
Yleensäkin matkoilla ja kylässä odotan, että saan olla yksin tai perheemme kanssa. Esim. anoppini luona "kärsin", kunnes saamme olla omissa oloissamme. Joidenkin lähimpien kavereiden kanssa olo on melkein rentouttavaakin.
Luulen, että yksi syy rankkuuteen olla seurassa on se, että joutuu pinnistelemään pysyäkseen "valppaana".
Usein käytän tietynlaista opettelemaani roolia sosiaalisissa tilanteissa. Jos joudun esim. tilanteeseen, jossa minun täytyy opettaa, suunnittelen huolella opetettavan sisällön(ideointi voi olla hyvinkin vaikeaa). Jos opetuksessa tulee jokin ennakoimaton seikka, minun on vaikea hallita tilannetta. Jälkeenpäin mietin epäonnistumisiani... Olen erityisen herkkä suorituspaineille. Ideointi on ihan luontaista omien juttujeni parissa, kun teen niitä innostukseni pohjalta. - ritalin
Titania kirjoitti:
Minusta on jotenkin kiva järjestää esim. lapseni synttärikutsuja, siis se järjestäminen ja tuttujen näkeminen, lapsen ilo... on mukavaa. Mutta odotan koko ajan, että juhlat ois ohi. Kun viimeinen vieras lähtee koen suurta tyydytystä =)
Yleensäkin matkoilla ja kylässä odotan, että saan olla yksin tai perheemme kanssa. Esim. anoppini luona "kärsin", kunnes saamme olla omissa oloissamme. Joidenkin lähimpien kavereiden kanssa olo on melkein rentouttavaakin.
Luulen, että yksi syy rankkuuteen olla seurassa on se, että joutuu pinnistelemään pysyäkseen "valppaana".
Usein käytän tietynlaista opettelemaani roolia sosiaalisissa tilanteissa. Jos joudun esim. tilanteeseen, jossa minun täytyy opettaa, suunnittelen huolella opetettavan sisällön(ideointi voi olla hyvinkin vaikeaa). Jos opetuksessa tulee jokin ennakoimaton seikka, minun on vaikea hallita tilannetta. Jälkeenpäin mietin epäonnistumisiani... Olen erityisen herkkä suorituspaineille. Ideointi on ihan luontaista omien juttujeni parissa, kun teen niitä innostukseni pohjalta.Taas oli niin tuttua. Voisin myös sanoa, niin, että joidenkin ihmisten seurassa kyllä viihdyn varsin hyvin, niin, että, ei mitään vaikeuksia heidän kanssaan ole ja voin levätä heidän seurassaan, kuten olisin yksin. Niitä ihmisiä onkin sitten todella harvassa. Myös se vaikuttaa, että kuinka hyvin ihisen tuntee.
Mutta jotkut on vaan niin saman henkisiä, että niiden seuraa kaipaa alituiseen. Semmoisia, jotka ymmärtää ja hyväksyy.
Mä harvemmin olen sen valppaampi ihmisten kanssa, kuin muutenkaan ja siksi saatan välillä olla jotenkin poissa-olevan tuntuinen. - Titania
ritalin kirjoitti:
Taas oli niin tuttua. Voisin myös sanoa, niin, että joidenkin ihmisten seurassa kyllä viihdyn varsin hyvin, niin, että, ei mitään vaikeuksia heidän kanssaan ole ja voin levätä heidän seurassaan, kuten olisin yksin. Niitä ihmisiä onkin sitten todella harvassa. Myös se vaikuttaa, että kuinka hyvin ihisen tuntee.
Mutta jotkut on vaan niin saman henkisiä, että niiden seuraa kaipaa alituiseen. Semmoisia, jotka ymmärtää ja hyväksyy.
Mä harvemmin olen sen valppaampi ihmisten kanssa, kuin muutenkaan ja siksi saatan välillä olla jotenkin poissa-olevan tuntuinen.Minäkään en nuorempana ollut niin valppaana. Siitä sitten seurasikin kaikenlaista, mm. kerran minulta kysyi ihailemani henkilö, eikö minua todella kiinnosta muiden jutut ja olenko jotenkin tyhmä, kun en keskustele hänen ystäviensä kanssaan. Kysymys satutti minua vuosien ajan...
Lastenikin takia haluaisin ylittää rajoituksiani. Haluan, että lapseni voivat oppia minulta sosiaalisia taitoja... On mukana ylpeyttäkin. - perheessä
Titania kirjoitti:
Minäkään en nuorempana ollut niin valppaana. Siitä sitten seurasikin kaikenlaista, mm. kerran minulta kysyi ihailemani henkilö, eikö minua todella kiinnosta muiden jutut ja olenko jotenkin tyhmä, kun en keskustele hänen ystäviensä kanssaan. Kysymys satutti minua vuosien ajan...
Lastenikin takia haluaisin ylittää rajoituksiani. Haluan, että lapseni voivat oppia minulta sosiaalisia taitoja... On mukana ylpeyttäkin.Huomaan, että viestintä sujuu hyvin lasteni kanssa - kommunikaatio kulkee samalla aaltopituudella. Jaamme kaiketi saman assi-kulttuurin ja assi-kielen. Sen huomaa parhaiten, kun istumme yhdessä nt-henkilöitten kanssa samassa pöydässä. He tuntuvat tällöin täysin epänormaaleilta jopa idiooteilta. Eivät tunnu tajuavan mitään!
Kommunikaatio sinne päin ei tunnu sujuvan, kun taas ymmärrämme toisiamme pelkästä katseen vilauksesta. Tämä sanaton havaito ja ymmärrys saa meidät hymyilemään, jopa nauramaan. Siitäpä vasta nt:t sitten yrittävät selitellä itselleen. Mitä tuo outo perhe naureskelee. Eivät vaan taida itse huomata, että ovatkin itse outoja.
Joku taisi sanoa, että asseilla on oma kulttuuri ja kieli. Siinä on suuri totuus. Ikävä kyllä joudumme täällä nt-maassa puhumaan vierasta kieltä vieraassa ympäristössä. Niin on pakko sopeutua saadakseen työtä. Jotkut meistä alistuvat kuin vietnamilaiset ja perustavat oman yrityksen, tai raatavat kesän marjametsässä. Jotkut meistä ovat ylpeitä kuin somalit. Vaativat oikeuksiaan, eivätkä halua hylätä omaa tapaansa toimia. Jotkut meistä ovat kuin Romaanit vaatimatta mitään pitävät oman päänsä - ei haittaa outous vaikkei töitä tulisikaan. Jotkut meistä ovat kuin suomen ruotsalaiset. Omassa seurassa pidetään oma kulttuuri. Suomalaisten kanssa yritetään tulla toimeen. On sitten vielä autisteja, jotka istuu tyytyväisenä vankilassa, tai vahtivat sitä vankia. On armeijassa, poliisina ja rajavartijana. Hommissa, joissa saa olla myös ihan yksin. Kaikkia erilaisia strategioita löytyy.
Toisten assien kanssa sujuu hyvin, kunhan eivät yritä panna päälleen nt:n panssaria. Vaikka minulla on omat kiinnostuksen kohteet, en pysty kuitenkaan nt-seurassa jakamaan samaa ymmärrystä asian harrastajien kanssa, kuin esimerkiksi kirjoittelemalla tänne assi-palstoille. Herään aikaisin aamulla - ja tuntuu niin hyvältä olla vain ajatustensa kanssa ja vaikka kirjoitella... - dlfääs
perheessä kirjoitti:
Huomaan, että viestintä sujuu hyvin lasteni kanssa - kommunikaatio kulkee samalla aaltopituudella. Jaamme kaiketi saman assi-kulttuurin ja assi-kielen. Sen huomaa parhaiten, kun istumme yhdessä nt-henkilöitten kanssa samassa pöydässä. He tuntuvat tällöin täysin epänormaaleilta jopa idiooteilta. Eivät tunnu tajuavan mitään!
Kommunikaatio sinne päin ei tunnu sujuvan, kun taas ymmärrämme toisiamme pelkästä katseen vilauksesta. Tämä sanaton havaito ja ymmärrys saa meidät hymyilemään, jopa nauramaan. Siitäpä vasta nt:t sitten yrittävät selitellä itselleen. Mitä tuo outo perhe naureskelee. Eivät vaan taida itse huomata, että ovatkin itse outoja.
Joku taisi sanoa, että asseilla on oma kulttuuri ja kieli. Siinä on suuri totuus. Ikävä kyllä joudumme täällä nt-maassa puhumaan vierasta kieltä vieraassa ympäristössä. Niin on pakko sopeutua saadakseen työtä. Jotkut meistä alistuvat kuin vietnamilaiset ja perustavat oman yrityksen, tai raatavat kesän marjametsässä. Jotkut meistä ovat ylpeitä kuin somalit. Vaativat oikeuksiaan, eivätkä halua hylätä omaa tapaansa toimia. Jotkut meistä ovat kuin Romaanit vaatimatta mitään pitävät oman päänsä - ei haittaa outous vaikkei töitä tulisikaan. Jotkut meistä ovat kuin suomen ruotsalaiset. Omassa seurassa pidetään oma kulttuuri. Suomalaisten kanssa yritetään tulla toimeen. On sitten vielä autisteja, jotka istuu tyytyväisenä vankilassa, tai vahtivat sitä vankia. On armeijassa, poliisina ja rajavartijana. Hommissa, joissa saa olla myös ihan yksin. Kaikkia erilaisia strategioita löytyy.
Toisten assien kanssa sujuu hyvin, kunhan eivät yritä panna päälleen nt:n panssaria. Vaikka minulla on omat kiinnostuksen kohteet, en pysty kuitenkaan nt-seurassa jakamaan samaa ymmärrystä asian harrastajien kanssa, kuin esimerkiksi kirjoittelemalla tänne assi-palstoille. Herään aikaisin aamulla - ja tuntuu niin hyvältä olla vain ajatustensa kanssa ja vaikka kirjoitella...Ja kirjoittelet Romaaneja yksinäisen aamun lohduksi eri palstoille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330820Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764186Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972725Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331892Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901657- 861593
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751565Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591500Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721245