Heh:). Nyt on poika käytetty elämänsä (ja emäntänsä) ensimmäisissä koiranäyttelyissä. Oltiin siis tuolla Helsingin pentunäyttelyssä, jossa olikin aikamoinen hulina (ja ihan älyttömästi IHANIA koiria!)...
Miun pikkuinen oli oman ikäluokkansa AINOA (?). En sitten tiedä, että eikö ole tapana käyttää "näin pieniä" näyttelyissä, vai mistä moinen johtui... Sinänsä ensikertalaiselle oli kova pala mennä kehään yksin! Koira ei tietysti jännittänyt yhtään mitään, olipahan vain tuhannen innoissaan kaikista niistä koirista. Nakinpalalla sain sentään pidettyä katseen minussa ja yllättävän kiltisti se sitten ravasi kehässä. Tässä kohdin TUHANNET JA MILJOONAT kiitokset kaikille minua neuvoneille, sillä ilman neuvojanne olisin ollut IHAN PIHALLA, enkä olisi tietänyt esimerkiksi sitä, että koiraa pitää viedä vasemmalla (eikä oikealla, kuten meillä yleensä mennään) puolella. Vielä kun oltiin yksin, niin ei ollut ketään ketä seurata.
Poika oli kehässä todella pirteä ja himppasen tuli pompsahdeltua kahdella jalallakin ihan pelkästä ilosta. Pöydällä seisottiin yllättävän kiltisti (kuten Davalyan ennustikin) ja annettiin tuomarin tutkia ja ropeltaa ihan vapaasti. Yllätyksenä minulle tuli se, että tuomari oli tosiaan ruotsinkielinen (Bo Skalin), kun itse en puhu ruotsia ollenkaan. Ja arvostelukin oli ruotsiksi!!
Tuomari ei jostakin syystä löytänyt casanovani molempia kiveksiä ja väitti, että pojalla olisi vain yksi kives. Kyllä niitä ennen on ollut kaksi ja oli jälleen kotona, kun tarkastettiin. Omituista, ettei niitä sitten näyttelyssä löytynyt?:D
Lopulta saatiin punainen nauha (käsittääkseni se on ihan hyvä?) ja varsin kannustavat arviot: tuomari ja kehäsihteeri hehkuttivat erityisesti sitä, että koiruudellani on erinomainen luonne (jonka vuoksi he toivovat, että sen virheet korjaantuvat iän myötä), erinomaiset liikkeet ja kauniit linjat. Korvien kiinnitys(?) on myös hyvä, mutta runko liian pitkä ja himppasen liian iso ikäisekseen. Itse olin eniten ylpeä tuosta koiran esiintymisestä; se ei ollut tippaakaan epävarma, arka tai jännittynyt, vaikka tämä oli sille ensimmäinen kerta näyttelyissä ja varmasti paikka saattaa olla pienelle koiralle pelottava. Koira esiintyi itsevarmasti ja oli oikein reipas. Häntäkin pysyi terhakkaast pystyssä ja avopuolisoni nauroi myöhemmin, että koira oli marssinut kehässä kuin brittisotilaat konsanaan...:D
Mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli varsin positiivinen!:D Eli rohkeasti muutkin ensikertalaiset näyttelyihin, jos ei muun niin ihan vain kokeilun vuoksi!
Miun pikkuinen oli oman ikäluokkansa AINOA (?). En sitten tiedä, että eikö ole tapana käyttää "näin pieniä" näyttelyissä, vai mistä moinen johtui... Sinänsä ensikertalaiselle oli kova pala mennä kehään yksin! Koira ei tietysti jännittänyt yhtään mitään, olipahan vain tuhannen innoissaan kaikista niistä koirista. Nakinpalalla sain sentään pidettyä katseen minussa ja yllättävän kiltisti se sitten ravasi kehässä. Tässä kohdin TUHANNET JA MILJOONAT kiitokset kaikille minua neuvoneille, sillä ilman neuvojanne olisin ollut IHAN PIHALLA, enkä olisi tietänyt esimerkiksi sitä, että koiraa pitää viedä vasemmalla (eikä oikealla, kuten meillä yleensä mennään) puolella. Vielä kun oltiin yksin, niin ei ollut ketään ketä seurata.
Poika oli kehässä todella pirteä ja himppasen tuli pompsahdeltua kahdella jalallakin ihan pelkästä ilosta. Pöydällä seisottiin yllättävän kiltisti (kuten Davalyan ennustikin) ja annettiin tuomarin tutkia ja ropeltaa ihan vapaasti. Yllätyksenä minulle tuli se, että tuomari oli tosiaan ruotsinkielinen (Bo Skalin), kun itse en puhu ruotsia ollenkaan. Ja arvostelukin oli ruotsiksi!!
Tuomari ei jostakin syystä löytänyt casanovani molempia kiveksiä ja väitti, että pojalla olisi vain yksi kives. Kyllä niitä ennen on ollut kaksi ja oli jälleen kotona, kun tarkastettiin. Omituista, ettei niitä sitten näyttelyssä löytynyt?:D
Lopulta saatiin punainen nauha (käsittääkseni se on ihan hyvä?) ja varsin kannustavat arviot: tuomari ja kehäsihteeri hehkuttivat erityisesti sitä, että koiruudellani on erinomainen luonne (jonka vuoksi he toivovat, että sen virheet korjaantuvat iän myötä), erinomaiset liikkeet ja kauniit linjat. Korvien kiinnitys(?) on myös hyvä, mutta runko liian pitkä ja himppasen liian iso ikäisekseen. Itse olin eniten ylpeä tuosta koiran esiintymisestä; se ei ollut tippaakaan epävarma, arka tai jännittynyt, vaikka tämä oli sille ensimmäinen kerta näyttelyissä ja varmasti paikka saattaa olla pienelle koiralle pelottava. Koira esiintyi itsevarmasti ja oli oikein reipas. Häntäkin pysyi terhakkaast pystyssä ja avopuolisoni nauroi myöhemmin, että koira oli marssinut kehässä kuin brittisotilaat konsanaan...:D
Mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli varsin positiivinen!:D Eli rohkeasti muutkin ensikertalaiset näyttelyihin, jos ei muun niin ihan vain kokeilun vuoksi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
se sitten sujui.Useimmat koirat jostain syystä osaavat kohtalaisesti käyttäytyä näyttelyissä,ehkä siksi kun on niin paljon katseltavaa.Pojat on mukavia,pentuvaiheessa onnistuu helposti tuo toisen tai jopa molempien kiveksien nouseminen takaisin vatsaonteloon piiloon...sitten laskeutuvat takaisin kun ei enää ole niin tarpeen :)se oli sitten isomman luokan pentunäyttely jos oli ulkomaalaisiakin tuomareita,useimmiten ovat ihan suomalaisia.Pärjäsitte ihan kivasti joten eikun seuraavaa koitosta etsimään :)
Ei muuta kuin lisää kokemuksia.
Harjoitus tekee mestarin ;))
(Ihania chow chow-pallojakin tuli seurattua)
odotanko,oliko se maalis vai huhtikuu kun päästään ekaan epäviralliseen pentunäyttelyyn,jeee :)
pääseekö pentusi jo sinne?
Chow chow oli hienosti RYP1 BIS4
...piti nyt oikein tutustua ko.pentuihin ;))
15.1,sinne ei vielä päästä mutta sitten helsinkiin 26.2 olisi tarkoitus matkata.Chowin kanssa pitäisi aloittaa mahd.nuorena,sillä rotu nyt vaan ei ole aina vieraille niin avoin,mulla kyllä kasvattaja valitsi pennun joka rakastaa poseeraamista ja on enemmän "ihmis"koira :)
mieleen,apua apua,enhän minä ole koskaan esittänyt mitään 5 ryhmän koiraa ja ne tuomaritkin on ihan vieraita ja ja ja :)
Näin saatiin taas kokeneemmallekkin perhosia vatsaan ;)
tapahtuu näin kuin teillä noiden kivesten kanssa. Nyt sitten kivekset rauhaan. Osoittaa ettei ole toinen vielä kokonaan laskeutunut ja mitä vähemmän koettelee sen parempi.
Meillä oli tuttavan pentu Bo Skalin:illa ROP!!!
Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee