Näyttelytuloksia

Heh:). Nyt on poika käytetty elämänsä (ja emäntänsä) ensimmäisissä koiranäyttelyissä. Oltiin siis tuolla Helsingin pentunäyttelyssä, jossa olikin aikamoinen hulina (ja ihan älyttömästi IHANIA koiria!)...

Miun pikkuinen oli oman ikäluokkansa AINOA (?). En sitten tiedä, että eikö ole tapana käyttää "näin pieniä" näyttelyissä, vai mistä moinen johtui... Sinänsä ensikertalaiselle oli kova pala mennä kehään yksin! Koira ei tietysti jännittänyt yhtään mitään, olipahan vain tuhannen innoissaan kaikista niistä koirista. Nakinpalalla sain sentään pidettyä katseen minussa ja yllättävän kiltisti se sitten ravasi kehässä. Tässä kohdin TUHANNET JA MILJOONAT kiitokset kaikille minua neuvoneille, sillä ilman neuvojanne olisin ollut IHAN PIHALLA, enkä olisi tietänyt esimerkiksi sitä, että koiraa pitää viedä vasemmalla (eikä oikealla, kuten meillä yleensä mennään) puolella. Vielä kun oltiin yksin, niin ei ollut ketään ketä seurata.

Poika oli kehässä todella pirteä ja himppasen tuli pompsahdeltua kahdella jalallakin ihan pelkästä ilosta. Pöydällä seisottiin yllättävän kiltisti (kuten Davalyan ennustikin) ja annettiin tuomarin tutkia ja ropeltaa ihan vapaasti. Yllätyksenä minulle tuli se, että tuomari oli tosiaan ruotsinkielinen (Bo Skalin), kun itse en puhu ruotsia ollenkaan. Ja arvostelukin oli ruotsiksi!!

Tuomari ei jostakin syystä löytänyt casanovani molempia kiveksiä ja väitti, että pojalla olisi vain yksi kives. Kyllä niitä ennen on ollut kaksi ja oli jälleen kotona, kun tarkastettiin. Omituista, ettei niitä sitten näyttelyssä löytynyt?:D

Lopulta saatiin punainen nauha (käsittääkseni se on ihan hyvä?) ja varsin kannustavat arviot: tuomari ja kehäsihteeri hehkuttivat erityisesti sitä, että koiruudellani on erinomainen luonne (jonka vuoksi he toivovat, että sen virheet korjaantuvat iän myötä), erinomaiset liikkeet ja kauniit linjat. Korvien kiinnitys(?) on myös hyvä, mutta runko liian pitkä ja himppasen liian iso ikäisekseen. Itse olin eniten ylpeä tuosta koiran esiintymisestä; se ei ollut tippaakaan epävarma, arka tai jännittynyt, vaikka tämä oli sille ensimmäinen kerta näyttelyissä ja varmasti paikka saattaa olla pienelle koiralle pelottava. Koira esiintyi itsevarmasti ja oli oikein reipas. Häntäkin pysyi terhakkaast pystyssä ja avopuolisoni nauroi myöhemmin, että koira oli marssinut kehässä kuin brittisotilaat konsanaan...:D

Mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli varsin positiivinen!:D Eli rohkeasti muutkin ensikertalaiset näyttelyihin, jos ei muun niin ihan vain kokeilun vuoksi!