Jo pidemmän aikaa olen tiedostanut, että vanhempieni kasvatustyö on kohdallani ollut luokatonta. Yleiseen katkeruuteen en kuitenkaan tahdo alentua, vaikka sellaiseen sortuminen syöpää sairastavan alkoholisti-isän ja mielisairaalassa hoitojaksoja vähän väliä läpikäyvän psyyke-ongelmaisen äidin tunarointia katsoessa olisi minulle enemmän kuin helppoa.
Ja mitä mielenterveysongelmiin tulee, niin geneettinen alttius jos jonkinmoiseen mielen kurimukseen sairastumiseen multa varmaankin löytyy ja masennuksen merkkejä olen jo pikkukoulu-ikäisestä lähtien sisimmästäni löytänyt.
En voi kuitenkaan tarkkaan rajata mielenterveyteni ongelmakenttää, sillä jo huonosti kasvatettuna/kasvattamatta jätettynä asenteeni elämää ja muita ihmisiä kohtaan ovat kaatopaikkajätteeksi luokiteltavaa mielen jätettä. Asenteiden uudelleenohjelmointi olisi siten paikallaan, mutta eipä tuu helppoa olemaan, niin kuin ei ole tähänkään mennessä ollut. Ja vaikka tiedän ongelmainen olevani, ei kokonaisvaltaisten ratkaisujen löytäminen ole tunnepuolella ehkä edes mahdollista.
Tiedän myös voivani jossain määrin eheytyä jonkin hedelmällisen ihmissuhteen kautta, mikä ei kuitenkaan vähennä vitutukseni määrää vaikean haikeina hetkinä, joina käperryn itseeni, ja aloitan äänettömän monologini tai sisäisen mykkäkoulun kostaakseni itselleni alemmuuteni suhteessa muihin. Ja tällainen eristäytymisen taipumushan ei kovinkaan tehokkaasti edesauta mitään eheytymistä.
Olen herkkä ja siperian oloissa varttunut. Ja sitten pitäis vielä sopeutua lämpimämpiin tunneilmastoihin ja kyetä ihastumaan tai jopa kiintymään syvästi toiseen ihmiseen, perustaakseen perheen ja ainakin päällisin puolin ollakseen kokonainen ihminen.
Kohtalotoverit, sielunveljet ja -sisaret, tai oikeestaan ketkä vaan, ottakaa kantaa, jos toi mun vuodatus teissä joitain ajatuksia herätti.
Huonosta kasvatuksesta
3
332
Vastaukset
- kohtalotoveri
Löytyi aika paljon tuttua tuosta tarinasta. Minun vanhemmat on sekoilleet viinan kanssa koko ikänsä. He erosivat kun olin kymmenen. Isä on sittemmin vähän ryhdistäytynyt mutta äiti menee koko ajan alaspäin. Isän kanssa alkaa olla jo välit kunnossa kun en ole asunut kotona kymmeneen vuoteen ja hän on myöntänyt touhunsa, mutta äiti luulee olevansa täydellinen ihminen edelleen.
Minut on kiusattu koulussa puolihulluksi monta kertaa heidän touhujen takia ja olen joutunut vastaamaan heidän teoistaan lapsesta pitäen.
En edellenkään luota keneenkään pelkään että minua käytetään hyväksi. Johtuneeko tuosta kiusaamisesta. En halua ihmisille pahaa ja yritän olla hyvä työkaveri ym. mutta sisimmässä pelkään että sitä käytetään hyväksi ja kukaan ei todellisuudessa välitä minusta paskaakaan, ainoastaan jos minusta on jotain hyötyä.
Vaikka minulla ei pitäisi olla riskiä muihin perinnöllisiin "ongelmiin" kuin alkoholismi, niin pelkään että joskus mielenterveys pettää. Stressaannun helposti ja olen kärsinyt masennus oireista koko ikäni. En puhu niistä kenellekkään koska pelkään menettäväni työni. Tämä ei oikeastaan ollut mikään kannanotto kirjoitukseesi mutta kerroinpa miten vastaava elämä on vaikuttanut minuun.- vanhemmat
voivat tehdä lapsilleen. Mutta siitä työskentelystä: oletteko kumpikaan saaneet Kelan tukemaa psykoterapiaa, joka auttaa jäsentämään asioita ja avun tuen pystyy paremmin suuntaamaan ajatuksiaan uuteen?
Ja Tommy Hellstenillä on erittäin hyviä kirjoja asiaan liittyvästä aiheesta, jos jaksatte lukea. Hän on myös itse kokenut samaa. - aloittaja
vanhemmat kirjoitti:
voivat tehdä lapsilleen. Mutta siitä työskentelystä: oletteko kumpikaan saaneet Kelan tukemaa psykoterapiaa, joka auttaa jäsentämään asioita ja avun tuen pystyy paremmin suuntaamaan ajatuksiaan uuteen?
Ja Tommy Hellstenillä on erittäin hyviä kirjoja asiaan liittyvästä aiheesta, jos jaksatte lukea. Hän on myös itse kokenut samaa.Monien eritaustaisten ammattiauttajien pakeilla oon käyny. Pisimmillään nää tuttavuudet (2 kpl) on kestäny n. 10 käyntikertaa. Kummassakaan ei mulle suositeltu pidempikestoista terapiaa, ensin nuoreen ikääni vedoten ja toisella kerralla ilman mainittuja perusteita, luultavasti lievän passiivisuuteni vuoksi.
Yhteistä kaikille mu kohtaamille perheen ulkopuolisille auttajille on ollut mielestäni niiden kyvyttömyys auttaa tehokkaasti ja ajoissa. Niinpä olen saanut elää tyhjiössä, josta puuttuu lähes kokonaan vanhemmuus. Eli tilanteessa, jossa huostaan ottoni tai ainakin varhain aloitettu terapia olisi ollut vähintäänkin perusteltua, ei asiaan olla puututtu ollenkaan, vaan kaikki avun saaminen on ollut oma-aloitteisuudestani kiinni. Tämä on johtanut siihen, etten lähtökohtaisesti osaa hakea apua, vaan avuttomuus, yksinäisyys ja siten epäsosiaalisuus ovat tulleet kiinteäksi osaksi minua.
Hieman mieltäni lämmittää kylläkin tieto siitä, että nykyään yhä enemmän suunnataan apua terapioiden ja omaisryhmätapaamisten muodossa ongelmaperheiden lapsille. Ja vituttaa se, että paikkakuntien väliset erot avun saamisessa ovat kenties todella suuret.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627