lapseni ei osaa hävitä

mikä avuksi

olemme urheiluhullu perhe ja lapsemme ovat jo ihan pienestä kiertäneet kaikenmaailman kisoja. ja kun ovat jaloillaan pysyneet, ovat ekat juoksukisansa startanneet. ja sama muissa lajeissa. nuorimmaiseni on kauhen voitontahtoinen. ikää on nyt 6 vuotta ja on jo vuoden verran ollut (laji kuin laji) suorastaan ylivoimainen ikäisissään, voittanut yleensä kaikki vuotta vanhemmat ja seissyt palkintokorokkeella vielä 2 v vanhemmissakin. emme ole hänen saavutuksiaan mitenkään ylistäneet, vaan samat "hyvin meni - äiti on ylpeä" - sanat on saanut kuulla kuin muutkin sisarukset mistä tahansa sijasta.

ja korostaisin vielä, että mielestäni me vanhemmat emme ole opettaneet että voiton vuoksi kilpaillaan, vaan, että kaikkeen osallistutaan - pääasia on että tulee maaliin. ja että yrittää.

nyt tämä neiti on mahdottoman polleaa ja kisaan jo lähtiessään sanoo voittavansa kaikki. niinkuin yleensä tapahtuukin. ja jos joskus sitten on pari vuotta vanhemmissaan jäänyt vaikka toiseksi, on raivokohtaus valtava, eli häviämisen taito puuttuu. raivokohtauksen jälkeen sitten sanoo, että olihan noi nyt mua kaks vuotta vanhempiakin.

mikä avuksi? muiden kohdalla tätä ei ole ilmennyt, vaikka jokainen on saanut tasaisesti sijoja 1-viimeinen.

16

2049

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kahden lapsen äiti_

      Hei!
      Kyllähän sitä voi harjoitella sitäkin "taitoa" eli vaikka pelaamalla lautapelejä, missä kaikki häviää joskus =) tai sellaisia lajeja joissa hän ei ole niin taitava (eli kuvittelen että hän on nopea ja näppärä, niin esim. vahvuutta vaativat lajit voisivat olla vaikeampia). Ihanaa kuitenkin että on itsevarmuutta, se on monessa asiassa tärkeä juttu!!

      Reilu häviäminen on sellainen taito, mitä harvalla on ja mikä on jopa arvokkaampaa kuin voittaminen.
      (ihan tulevaisuuttakin ajatellen)

      • mikä avuksi

        neuvosi olivat hyviä, mutta kyllä hän niissä lautapeleissä häviää ihan mallikkaasti. eli ei siellä välitä tappiosta. mutta urheilussa on tilanne toinen. ja tosiaan niissä lajeissa, mitä meillä on harrastettu on tyttö ollut suorastaan ylivoimainen (hiihto, juoksut - ihan sama mitkä matkat, yleisurheilu yleensä , eli tuon ikäisellä lähinnä pituushyppy ja turbokeihäs). eli tyttö on ikäisekseen erittäin nopea ja ketterä mutta myös kestävyyttä löytyy, hakkaa esim kilometrin juoksumatkalla 2 vuotta vanhemman veljensä.

        nyt on taas hiihtokausi ovella ja oikein hirvittää viedä koko sakkiamme kisoihin, kun tämä "pikkuhirviö" on niin varma omasta erinomaisuudestaan. olen yrittänyt ilmoitttaa häntä vanhempiin sarjoihin, kuin ikänsä edellyttää, mutta tyttö tajuaa jo, jos lähtöviivalla vieressä seisoo päätä pitempi tyttö. eli tietää kisanneensa silloin vanhemmissaan. ja kun yleensä pärjää sielläkin on lopputulos ihan sama.

        olen yrittänyt kertoa, että joskus löytyy joku parempi ihan omasta ikäluokasta, mutta sama kuin seinälle puhuisi. ja sitten vielä nämä "kisatuttavat", jotka oikein hehkuttavat tyttömme saavutuksia hänen kuullen vain ruokkivat hänen itsetuntoaan. eräskin puolituttu oli leipomassa 6-vuotiaasta piirinmestaria hiihdossa ja juoksun pikamatkoilla.


    • Kahdenpojanäiti

      Voisitteko viedä tyttärenne jonkin joukkueurheilun pariin? Ryhmässä oppii joskus asioita, joita yksin ei opi sitten millään. Siinä olisi sekin hyvä puoli, että vaikka joukkue voittaisi, ei tyttärenne olisi se ainoa voittaja. Kaikki tulisi siis jakaa, niin voitot kuin tappiotkin.

      Tuollainen kilpailuvietti ja voitontahto ovat toisaalta niitä ominaisuuksia, jotka sitten taas ajavat parempiin suorituksiin ja juuri niihin voittoihin. Noita ominaisuuksiahan voi sitten kanavoida muihinkin elämänalueisiin kuin urheiluun.

      Jos lapsen pettymyksen sietokyky on muuten kohdallaan, niin ei kaiketi ole mitään hätää. Lapsenne on vain lahjakas urheilija ja siten ansainnut voittonsa. Miksi muuten voitosta ei saisi nauttia?

      Me aikuiset usein vähättelemme voiton merkitystä kilpailussa, vaikka koko yhteiskunta mylvii vain voittojen kohdalla. Mitaliahan ei voita mikään ja palkinnot annetaan vain voittajille. Minä olen itse ajatellut joskus, että yritän lapsille opettaa sitä osallistumisen riemua vain siksi, että sillä minä itse omat pettymykset aikoinaan niissä urheilukilpailuissa tyynnytin. Paljon mieluummin olisin voittanut ne kilpailut kuin vain osallistunut niihin.

      Muuten, jos voittaminen ei ole pääasia, niin minkä vuoksi kierrätte ne kaiken maailman kisat. Voihan Suomessa hiihtää muuallakin kuin kilpailuissa. Miten olisi vaikka hiihtoretki sen seuraavan kilpailun sijaan? Arvot tulevat annetuista esimerkeistä, joten antakaa muitakin esimerkkejä kuin kilpaileminen ja niissä menestyminen.

      • mikä avuksi

        niistä kisareissuista on vaan tullut koko perheen harrastus ja tapaahan siellä ihan toiseen malliin samanhenkisiä ihmisiä kukin esim jollain luontoretkellä. ja olemme itse mukana aika monen seuran toiminnassa ja sitä kautta itse kisajärjestäjänä, joten ne lapset ovat kulkeneet siellä mukana kaikki ihan pienestä. ja tähän asti olemme yrittäneet kulkea kisoissa, joissa kaikki alle 12-vuotiaat palkitaan, sillä kaikki lapsemme eivät todellakaan ole erityisiä lahjakkuuksia. ja se voittaminen ei todellakaan ole se pääasia, vaan osallistuminen. olen itse ehdottomasti sitä mieltä. tietysti kisassa on vain yksi voittaja ja mukavaa on jos joskus pärjää. mutta niitä "keskisijoittujia" ja viimeisiäkin tarvitaan. ja he ovat ihmisinä ihan yhtä arvokkaita.

        niin, olet oikeassa. saisihan siitä voitosta tai yleensä hyvästä kisasta nauttia. mutta kun ihan hävettää kuunnella vierestä, kun tyttö maaliin tullessaa sanoo isoon ääneen: mä voitin taas, enkös voittanutkin? ja jo ennen lähtöä hän ilmoittaa voittavansa kisan. tosin olen huomannut joidenkin muidenkin tuon ikäisten olevan varma voitostaan.

        kai se on vain omaa häpeää, sillä suomalaisethan opetetaan olemaan kehumatta itseään vaikka olisi aihettakin ja kun joku sitten on varma itsestään, sitä yritetään tukahduttaa.

        mutta ne joukkuepelit. tuossa oli ideaa. muut lapsemme pelaavat jalkapalloa, voisihan hänelle ensi kesänä sopivaa nappulajoukkuetta kysellä.


      • Kahdenpojanäiti
        mikä avuksi kirjoitti:

        niistä kisareissuista on vaan tullut koko perheen harrastus ja tapaahan siellä ihan toiseen malliin samanhenkisiä ihmisiä kukin esim jollain luontoretkellä. ja olemme itse mukana aika monen seuran toiminnassa ja sitä kautta itse kisajärjestäjänä, joten ne lapset ovat kulkeneet siellä mukana kaikki ihan pienestä. ja tähän asti olemme yrittäneet kulkea kisoissa, joissa kaikki alle 12-vuotiaat palkitaan, sillä kaikki lapsemme eivät todellakaan ole erityisiä lahjakkuuksia. ja se voittaminen ei todellakaan ole se pääasia, vaan osallistuminen. olen itse ehdottomasti sitä mieltä. tietysti kisassa on vain yksi voittaja ja mukavaa on jos joskus pärjää. mutta niitä "keskisijoittujia" ja viimeisiäkin tarvitaan. ja he ovat ihmisinä ihan yhtä arvokkaita.

        niin, olet oikeassa. saisihan siitä voitosta tai yleensä hyvästä kisasta nauttia. mutta kun ihan hävettää kuunnella vierestä, kun tyttö maaliin tullessaa sanoo isoon ääneen: mä voitin taas, enkös voittanutkin? ja jo ennen lähtöä hän ilmoittaa voittavansa kisan. tosin olen huomannut joidenkin muidenkin tuon ikäisten olevan varma voitostaan.

        kai se on vain omaa häpeää, sillä suomalaisethan opetetaan olemaan kehumatta itseään vaikka olisi aihettakin ja kun joku sitten on varma itsestään, sitä yritetään tukahduttaa.

        mutta ne joukkuepelit. tuossa oli ideaa. muut lapsemme pelaavat jalkapalloa, voisihan hänelle ensi kesänä sopivaa nappulajoukkuetta kysellä.

        että meidän pojat aloittivat aikoinaan nappulaliigassa. Ensimmäisistä harjoituksista tullessaan toinen - juuri tämä jolla on kilpailuviettiä enemmän kuin veljellään - julisti voittaneensa harjoitukset. Eikä ollut ainoa.
        Olet ihan oikeassa siinä, että meitä suomalaisia opetetaan pitämään se onni piilossa. Toisin luulisi, kun katsoo punaisena karjuvia vanhempia kentän laidalla. Siitä on osallistumisen riemu kaukana, ja tavoitteena on vain ja ainoastaan voittaminen. Että se niistä kulttuurisidonnaisuuksista.


    • ...

      Lapsellasi on aivan oikea asenne.

      Häviämistä pitää vihata loppuun saakka. Vain ensimmäinen sija voitetaan, muut sijat hävitään. Tämä on asia, jonka jokaisen urheilijan pitää saada selkäytimeensä.

      Häviämistä ei saa milloinkaan oppia "hyväksymään" tai "pitämään luonnollisena". Siitä pitää ottaa opikseen ja pitää osata analysoida että miksi näin kävi, mutta häviämistä pitää vihata kuin myrkkykäärmettä.

      • saara

        tili vallan mainio palaute. Kuinkahan mahtaa käydä yleensä elämässä? Kaikki tallotaan alle niinkö? Aina ei voi voittaa. Näistä pennuista kasvaa häirikköjä pellejä, joille kaikki lopulta nauraa. Kuolevat stressiin 20-vuotiaina.
        Mitenhän hölmöjä ovat äiti ja isä, kasvattajat?


      • no niin
        saara kirjoitti:

        tili vallan mainio palaute. Kuinkahan mahtaa käydä yleensä elämässä? Kaikki tallotaan alle niinkö? Aina ei voi voittaa. Näistä pennuista kasvaa häirikköjä pellejä, joille kaikki lopulta nauraa. Kuolevat stressiin 20-vuotiaina.
        Mitenhän hölmöjä ovat äiti ja isä, kasvattajat?

        jos lapsi on hyvä ja voittaa useimmiten, urheilussa varsinkin, ei häntä siitä pidä syyllistää. näitä lahjakkuuksia vaan on aika harvassa ja heidän pitäisi osata vaieta ja olla hiljaa jo nuoresta. sitten taas nämä viimeisten joukossa kulkijat: ihmisten mielestä on vaan hellyttävää, kun he ilmoittavat voittaneesa, vaikka olivat viimeisiä... mutta jos tämä eka ilmoittaa voittaneensa, ollaan heti sitä mieltä, että onpa koppava kersa...pää piiloon ja heti, mitäs siinä elvistelet?

        jos äiti kertoo vikalle lapselleen, että hyvin meni, siinä ei ole mitään pahaa, tottakai näin pitää toimiakin. mutta jos sama äiti kertoo voittaneelle lapselleen, että hyvin meni, katsotaan kieroon, koska voittajan pitää pistää pää pensaaseen ja olla hiljaa.

        hyvästä häviäjästä ei tule koskaan voittajaa. jos lapsessa on ainesta ja lahjakkuutta, tulee sitä tukea ja kannustaa eikä hyssytellä. kyllä hän varmasti jossain vaiheessa oppii sen häviämisen taidonkin, jos ei muuten niin kantapään kautta.

        jos lapsesi on urheilussa lahjakkuus, kannusta häntä. ja jos/kun hän on paras, ole ylpeä hänestä. ja syystä.

        kummallista, että ne kukaan ei kuulemma ole siellä kisassa voittoa tavoittelemassa... minä väitän, ettei sinne kukaan häviämään lähde, kyllä jokainen muksu parhaansa yrittää. ja lahjakkaampien paras yltää siihen voittoon, toisten ei. ja siinä ei ole mitään pahaa.


      • silti voisi
        no niin kirjoitti:

        jos lapsi on hyvä ja voittaa useimmiten, urheilussa varsinkin, ei häntä siitä pidä syyllistää. näitä lahjakkuuksia vaan on aika harvassa ja heidän pitäisi osata vaieta ja olla hiljaa jo nuoresta. sitten taas nämä viimeisten joukossa kulkijat: ihmisten mielestä on vaan hellyttävää, kun he ilmoittavat voittaneesa, vaikka olivat viimeisiä... mutta jos tämä eka ilmoittaa voittaneensa, ollaan heti sitä mieltä, että onpa koppava kersa...pää piiloon ja heti, mitäs siinä elvistelet?

        jos äiti kertoo vikalle lapselleen, että hyvin meni, siinä ei ole mitään pahaa, tottakai näin pitää toimiakin. mutta jos sama äiti kertoo voittaneelle lapselleen, että hyvin meni, katsotaan kieroon, koska voittajan pitää pistää pää pensaaseen ja olla hiljaa.

        hyvästä häviäjästä ei tule koskaan voittajaa. jos lapsessa on ainesta ja lahjakkuutta, tulee sitä tukea ja kannustaa eikä hyssytellä. kyllä hän varmasti jossain vaiheessa oppii sen häviämisen taidonkin, jos ei muuten niin kantapään kautta.

        jos lapsesi on urheilussa lahjakkuus, kannusta häntä. ja jos/kun hän on paras, ole ylpeä hänestä. ja syystä.

        kummallista, että ne kukaan ei kuulemma ole siellä kisassa voittoa tavoittelemassa... minä väitän, ettei sinne kukaan häviämään lähde, kyllä jokainen muksu parhaansa yrittää. ja lahjakkaampien paras yltää siihen voittoon, toisten ei. ja siinä ei ole mitään pahaa.

        tuollaisen tempperamentin omaavalle lapselle osoittaa elämässä sitä, miten otetaan toiset huomioon, että kaikki elämä ei ole kilpailua/urheilua, siitä opetuksesta hän nimenomaan tulee hyötymään


      • äitinsä
        silti voisi kirjoitti:

        tuollaisen tempperamentin omaavalle lapselle osoittaa elämässä sitä, miten otetaan toiset huomioon, että kaikki elämä ei ole kilpailua/urheilua, siitä opetuksesta hän nimenomaan tulee hyötymään

        kertoi, että lautapeleissä osaa hävitä. Että se urheilu oli vaan tärkeää. Ja jos näin on, niin mitäs sitä hyssyttelemään?


      • mutta
        äitinsä kirjoitti:

        kertoi, että lautapeleissä osaa hävitä. Että se urheilu oli vaan tärkeää. Ja jos näin on, niin mitäs sitä hyssyttelemään?

        koska nyt urheilu ja kilpailu ovat teidän perheessänne noin tärkeällä sijalla niin hyvän kasvatuksen annatte lapsellenne kun tutustutatte hänet myös elämän muihin ilmiöihin, miten hän esimerkiksi harrastaa taidetta, piirustus, maalaus, sadut, runot..., niiden kauttahan oppii myös ns. henkisiä asioita


      • edelliseen
        mutta kirjoitti:

        koska nyt urheilu ja kilpailu ovat teidän perheessänne noin tärkeällä sijalla niin hyvän kasvatuksen annatte lapsellenne kun tutustutatte hänet myös elämän muihin ilmiöihin, miten hän esimerkiksi harrastaa taidetta, piirustus, maalaus, sadut, runot..., niiden kauttahan oppii myös ns. henkisiä asioita

        kun kysyit neuvoa, niin esimerkiksi satujen kautta lapsi oppii myötäelämistä, onko satuklassikko pieni tulitikkutyttö tuttu, siitä sopii aloittaa näin joulun alla...


      • Feromoneen

        Tutkimusten mukaan tuollasista lapsista tulee murhaajia ynnä muita. Niitä robinson-ym.-kilpailijoita, jotka sitten tarttuvata kotona veitseen.


    • lapsi häviämään

      Elikkä meillä on täällä suvussa opetettu häviämään. Muutamalla lapsella (nuorimmasta päästä) on ollut reaktio että ensiksi hävitään tahallaan jalkapallossa mutta sitten 3v jälkeen on voitettu ja sitten myöhemmin he ovat itkeneet huonoa sijoitusta mutta on selitetty että aina ei voi voittaa, ja välillä on toisten vuoro.. ja kaikki eivät osaa hävitä niinkuin sinä. ja sitten piristää.

    • mikä avuksi

      olen mielenkiinnolla lukenut vastauksianne. nyt on se "hiihtokausikin" pyörähtänyt käyntiin ja muutamissa kisoissa on käyty. yksissä "omanikäisissä" (ylivoimainen voitto) ja kaksissa "vuotta vanhemissa" (2. ja 3 tila). mutta noissa "vuotta vanhemmissa" pisti silmään seuratoverin käytös. tyttöni on siis häntä n. vuotta nuorempi ja tätä toista tyttöä tuntui sapettavan kovasti häviö tytölleni. vanhemmat jopa kävivät epäilemässä, että voiko tytöni aika olla oikein... ja kun se mitä ilmeisemmin oli (kaksissa kisoissa puolen minuutin ero 1 km:n matkalla tähän toiseen tyttöön), alkoi selittely, miten paljon tyttöni on hiihtänyt ja häntä on "valmennettu" niin mahdottomasti, että hänen pitääkin olla hyvä. ja tämä hävinnyt tyttö sitten kuorossa perässä, miten hänen suksensä lipsui perinteisen kisassa ja sitten vapaan kisassa ei luistanut kunnolla. ja oli kuulemma kaaduttukin...

      täytyy sanoa, että ennemmin pidän oman asenteeni ja tyttöni käytöksen. hän kun ei enää niitä raivokohtauksia ole saanut. ja vaikka hän ilmoittaakin hiihtäneensä hyvin lähtevänsä voittamaan, en ole selityksiä kuullut. ja itse en koskaan ole epäillyt toisten aikoja tai selitellyt... kummallista.

      • käsitteeseen,

        että "lapseni on paras" ja joku muu (herrajestas, varsinki nuorempi) onki sitten parempi, niin sitten siihen pitää keksiä joku syy. Kun oma lapsi on joka tapauksessa lahjakkaampi, toinen vaan harjoittelee enemmän.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe