Olen työssä kunnallisessa vanhainkodissa, sekavien dementoituneiden osastolla, kesäloman jälkeen ahdistuneisuus minulla alkoi pikkuhiljaa lisääntymään työssä ja lopulta lokakuussa tilanteeni oli se että en enää pystynyt tekemään töitä vaan hain sairaslomaa, en voinut enää olla sekavien ja ahdistuneiden kanssa koska oma olo oli myös kamala, koin että en pysty ottamaan enää mitään vastaan näiltä potilailta enkä heille antamaan ja muutenkin koin työni täysin toivottomaksi ja potilaiden kohtalon toivottomaksi. Sain kuukauden sairaslomaa...olo oli alkuun kamala kotona, mutta pikkuhiljaa ahdistus alkoi helpottamaan, nyt on tilanne se että olin viikon töissä ja eilen tajusin ettei tästä vieläkään tule mitään, hoitajana olen ollut 12 vuotta, vk:ssa 3 vuotta sitä ennen keskussairaalatasoisessa paikassa, tänään menen taas lääkäriin, tunnen itseni tosi "huonoksi" kun en onnistunutkaan palaamaan, seuraava ajatus on irtisanoa itseni ja alkaa miettimään jotain muuta, olisi varmaan aiheellista?
uupunut sairaanhoitaja
Paula
92984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko muut asiat kunnossa elämäsi alueella, jos sitten ei yksi työpaikka ole vaivan arvoinen.
Ei kaikkia ihmisiä ole luotu joka hommaan, täytyy löytää se oma.
Minusta esim ei olisi vanhustyöhön , enkä jaksaisi tosiaankaan, arvostan todella paljon sitä työtä ja työntekijöitä. Kiitos heille.
Olen akuuttipaikassa ja kun sen homman osaan, nautin ja menen hyvillä milein töihin, sairaspoissaoloja 2 5 vuoden sisään, vaikka kremppoja todella on.
Kysy ensin esimieheltäsi onko saman kunnan alueella muuta työtä , jota voisit kokeilla?
Onhan sitä kouluavustajien yms paikkoja , pari lähihoitajatuttuani tekevät ko hommaa ja ovat sangen tyytyväisiä.
Taloudellinen puoli kannattaa pitää mielessä , jos sentään olet 12 vuotta ollut töissä, ei kannata heittää pyyhettä kehään , jos saisit ihan muuta kokeilla.
Olet ihan hyvä ihminen vaikka nykyistä työtä et jaksa, se on oikein huomata sekä potilaiden , itsesi , työtovereidesi kannalta.
Lämpöistä joulun odotusta , ajattelen sinua, ja sinä pärjäät, luota .
Kiitos vastauksestasi ja rohkaisevista sanoistasi, nyt on parempi mieli mennä nukkumaan, hyvää joulua sinullekin!
pitäisitte huolta kunnostanne niin voisitte
jaksaakin.aina maristaan kun ei jakseta..
itsellä hyvä kunto,mutta en välttämättä täysin
hallitse vielä hoitotoimenpiteitä.
Todennäköisesti olet aika vihreä alalla, tulet kyllä huomaamaan että hoitotyö on paljon muutakin kun hoitotoimenpiteitä ja uupumisessa on lähinnä kyse henkisestä väsähtämisestä, ei niinkäään fyysisestä, ja sinulle tiedoksi..olen pitänyt huolta fyysisestä kunnostani, toivon ettei sinulle koskaan kävisi näin.
Hei uupunut hoitaja. Älä sano itseäsi irti, sun ei kannata. Et ole huonompi kuin muut vaikka siltä itsestäsi nyt tuntuisikin. Ymmärrät sen sitten myöhemmin jos et nyt. Älä irtisano itseäsi, siirto muihin SH:n töihin onnistunee kun ensin rauhassa toivut.
Hei kollega,
tuen sinua hakemaan kunnon sairaslomaa. Olet aivan oikeassa, et jaksa auttaa niitä vanhuksia mikäli olet itse ahdistunut! Mieti syitä, mitkä aiheuttavat olotilaasi, voitko niihin vaikuttaa? Meillä hoitajilla on omat tarpeet ja oman itsensä huoltaminen ja huolentiminen viimesijainen tehtävä, kuuntele itseäsi ja vointiasi! Yksi keino on hakea vuorotteluvapaata ja koittaa tehdä kaikkea mukavata tai vaihtoehtoisesti virkavapaata, jolloin toisentyyppisen työn tekeminen on mahdollista. Suosittelen!
Rauhallista Joulun ajan odotusta ja hyvää vointia!
Älä tunne syyllisyyttä surusta, jota kannat kun et jaksanutkaan. Kukaan ei ole kaikkivoipa. Olen tehnyt sitä työtä ja en enää ikinä palaa sinne takaisin, minulla on niin kauhea kammo siitä työstä ja niistä työntekijöistä, että kammo vaikuttaa vielä tälläkin hetkellä elämääni. Suru on ainoa oikea tie kohdata asia ja sitä kautta käsitellä se ja vahvistua. Suru tuntuu pahalta, mutta sen tuntuukin kuulua. Elämässäsi on ollut vaikea asia, joka on satuttanut sinua. Uskalla vaihtaa suuntaa elämässäsi, se helpottaa sinua. Sinulla on tullut raja vastaan, et voi enää palata. tsemppiä!
Olen kokenut tuon kertomasi omakohtaisesti, ja sairaslomien jälkeen en enää palannut entiseen työhön.
Hoitoalalla on erittäin huono työilmapiiri ja ihmettelenkin kuinka kauan tämä jatkuu.
Ensisijaisesti esimiesten pitäisi puuttua asiaan ja tehyn ennenkaikkea.
Osastonhoitajat ja ylihoitajat eivät valitettavasti osaa johtaa, eivätkä välitä puuttua epäkohtiin osastoilla.
Itse tein työtä 14 vuotta ja viimeisten vuosien aikana työ vei kaiken elämän.
Vaihdoin alaa,ja se kannatti, palkka nousi, työaika on 8-16 ja työilmapiiri on aivan toista luokkaa kuin hoitoalalla.
On vapaat viikonloput ja pyhäpäivät ja on aikaa ystäville ja perheelle ja harrastuksille.
Hoida nyt itseäsi, et suinkaan ole huono vaan erittäin fiksu kun huomasit uupumuksesi ja hakeuduit sairaslomalle.
Hyvää joulua sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi.
Olen itsekin ollut lokakuun lopusta saikulla kun poltin itseni kunnolla loppuun ja nyt se tunne etten enää halua koko paikkaan töihin takaisin koska sama rulianssi sielä on ei mitään helpotusta. Liian vähän henkilökuntaa ja työntekijät tekee niskalimassa töitä