Ongelmani on, että erosin ex-avomiehestäni pari kuukautta sitten. Olin eron jälkeen melko lailla rikki, vaikka ero yhteinen päätös olikin. Rakastin, ja jollain tavalla tulen varmaan aina rakastamaan, ex-miestäni edelleen, vaikka emme saaneetkaan suhdettamme toimimaan, eikä yhteiselosta tullut mitään.
Nyt kuitenkin olen kutakuinkin päässyt asian yli, tarkoittaen, että vaikka pahalta tuntuu edelleen, olen hyväksynyt asian, että näin vaan saattaa joskus käydä, vaikka kuinka molemmat rakastaisivat ja yrittäisivät. Se rakkauskaan kun ei kuitenkaan aina riitä, jos ei osata elää yhdessä suhteen arkea.
Eron jälkeen tapasin sitten pitkästä aikaa miehen, jonka kanssa minulla on ollut jotain vipinää ennen edellistä suhdettani. Aikanaan meillä oli molemmilla niin omat kuviot ja erilaiset elämäntilanteet, ettei suhteestamme koskaan kehittynyt mitään vakavampaa. Nyt kuitenkin huomaan olevani todella ihastunut tähän mieheen. Toisaalta en kuitenkaan koe olevani valmis tässä vaiheessa alkaa rakentamaan uutta suhdetta, haluaisin alkuun vain tapailla,ilman sen kummempia sitoumuksia, ja katsoa josko tästä joskus voisi tulla jotain. Kyseinen mies kuitenkin haluaisi enemmän ja heti, vaikka sanookin ymmärtävänsä tilanteeni.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tarvitsen todella aikaa itselleni tällä hetkellä, toisaalta haluaisin tämän miehen elämääni. Ei kai ole kuitenkaan oikein pyytää häntä odottamaan, jos en kuitenkaan mitään varmaa voi hänelle luvata.Hyvältä tuntuu kuitenkin näin eron jälkeen huomata, että voin vielä tuntea näin jotain miestä kohtaan, huomata, että minä selviän ja pystyn kaaduttuani nousemaan, vaikka aluksi tuntui ettei se olisi enää mahdollista, koskaan :)
Nyt kuitenkin olen kutakuinkin päässyt asian yli, tarkoittaen, että vaikka pahalta tuntuu edelleen, olen hyväksynyt asian, että näin vaan saattaa joskus käydä, vaikka kuinka molemmat rakastaisivat ja yrittäisivät. Se rakkauskaan kun ei kuitenkaan aina riitä, jos ei osata elää yhdessä suhteen arkea.
Eron jälkeen tapasin sitten pitkästä aikaa miehen, jonka kanssa minulla on ollut jotain vipinää ennen edellistä suhdettani. Aikanaan meillä oli molemmilla niin omat kuviot ja erilaiset elämäntilanteet, ettei suhteestamme koskaan kehittynyt mitään vakavampaa. Nyt kuitenkin huomaan olevani todella ihastunut tähän mieheen. Toisaalta en kuitenkaan koe olevani valmis tässä vaiheessa alkaa rakentamaan uutta suhdetta, haluaisin alkuun vain tapailla,ilman sen kummempia sitoumuksia, ja katsoa josko tästä joskus voisi tulla jotain. Kyseinen mies kuitenkin haluaisi enemmän ja heti, vaikka sanookin ymmärtävänsä tilanteeni.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tarvitsen todella aikaa itselleni tällä hetkellä, toisaalta haluaisin tämän miehen elämääni. Ei kai ole kuitenkaan oikein pyytää häntä odottamaan, jos en kuitenkaan mitään varmaa voi hänelle luvata.Hyvältä tuntuu kuitenkin näin eron jälkeen huomata, että voin vielä tuntea näin jotain miestä kohtaan, huomata, että minä selviän ja pystyn kaaduttuani nousemaan, vaikka aluksi tuntui ettei se olisi enää mahdollista, koskaan :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tohon juttuun vaan sä pystyt vastaamaan loppujenlopuksi. Omasta kokemuksesta sanoisin että mieti tarkkaan itteesi. Mä lähdin suhteeseen jossa miehen avoerosta oli vain muutama kuukausi. Vaikka hän uhosi mun kuullen kaverilleen että "sanoin sille (ex) etten enää ikinä haluu nähä sua, mulle riitti) Ja puhui mulle kuinka ei ikinä ottaisi exäänsä takaisin ja juttu on loppuun mietitty ja että rakastaa mua niin paljon ettei tiedä mitä tekisi. Tyrkytti mulle kotiavaintaan ja pisti mut kadottamaan oman kämppäni siinä uskossa että se haluaa oikeasti mun muuttavan sinne, sai mut kiintymään pieniin lapsiinsa ja toisinpäin, esitteli heti perheelleen, kavereilleen ja tutuilleen ja raahasi mua joka paikkaan messiin...Niin. Yht'äkkiä. "En tunne enää mitään" "Täytyy olla yksin". Täysin, salamana päin lärviä ilman sen suurempia ennakkovaroituksia. Tai no näin että se oli ruvennut masentumaan, mutta huh, noiden kaikkien puheiden ja tekojen jälkeen olisi kuvitellut että joku masennuskausi ei hommaa kaataisi.
Nyt, sillä on ollu paska olo. Kaikki olikin vielä itsensä kanssa kesken. Eron ja perseestä olleen avoliiton jälkipyykkiä. Nyt taas tuntee mua kohtaan jotain mutta ei kuulemma tiedä mitä. Ei uskalla eikä jaksa eikä pysty ja oon ihana mutta ei voi sitoutua. Tykkää ja ei tykkää..blaah. Ja mä oon käyny läpi henkistä ja jopa fyysistä tuskaa niin rankasti että suosittelen miettimään..tai ainakin ottamaan tosi rauhallisesti.