teinin ryyppyreissu

on vieläkin ongelmia alkoholin kanssa, et kai voikaan olettaa, että tyttäresi kunnoittaisi sitä, mitä SANOT. Teot ne ovat jotka puhuvat puolestaan.. Hänhän vain kulkee äitinsä jalanjälkiä.

Teidän on lähdettävä liikkeelle siitä, että teidän vanhempien on oltava samalla puolella. Älkää kinatko erimielisyyksistä lasten kuullen, vaan istukaa joskus kahden kesken pöydän ääreen juttelemaan miten menetellään esim. tällaisten tilanteiden kohdalla.

Toisaalta minullakaan ei ollut nuorena kotiintuloaikoja tms. rajoja ja myös ryyppyreissuja tuli. Silti nykyään en juo juuri koskaan, tai jos otan, otan pari lasia, enkä humaltumistarkoituksessa. Pointti lähinnä se, että virheistään voi myös oppia, ei ryyppäävällä teinillä automaattisesti ole alkoholiongelmaa aikuisena.

MUTTA teidän välit on ihan sieltä.... Kaikkein kauheinta on se ettei teillä ole juurikaan yhteistä päämäärää kasvatuksessa. Kamalaa. Voi likka raukka missä sekasorrossa elää, isä lellii ja äiti kurittaa, edestä löytää/löydätte...

Päättäkää nyt ihmeessä yhteinen linja. Oli se sitten hyvä tai huono, mutta jotain tarttis tehdä ja pian.

varma, että kun on sairaalaan joutunu alkomyrkytyksen takia, ja taatusti muistaa, että on SAIRAALASTA herännyt, niin taatusti muistaa ja TAJUAA, että kuinka vaarallista alkoholi on!! Jos tyttö on edes jotakuinkin täysjärkinen 14 vuotias (kohta 15, kuten sanoit) niin pitäis tajuta kyllä. Virheistään oppii...tarpeeks monta kertaa kun lyö sitä päätään seinään, niin huomaa, ettei se seinä siinä kärsi, vaan oma pää!!

Tsemppiä teille, ja ottakaa vanhemmat yhteinen päämäärä kasvatuksessa, ja pitäkää siitä myös kiinni.

minkälainen on lievä alkoholi ongelma.. tarkennus?

Jos et puutu asiaan, lapsesi voi alkoholisoitua.

Jos kiellät ryypiskelyn täysin, lapsesi tulee uhmaamaan kieltoasi, sillä uteliaisuus kiellettyyn kasvaa ja ainahan lapset tahtovat tehdä oman halunsa mukaan. Tässäkin tapauksessa lapsesi voi alkoholisoitua.

Nouse siis ylös ja laita se pesäpallomaila ja nahkaruoska pois, millä aioit pahoinpidellä pienen lapsen ja hänen isänsä! Häpeä sinä vastuuton ja yliaggressiivinen nainen!

Minä tekisin näin:

Keskustelisin ystävällisesti ja aikuismaisesti asiasta. Kertoisin, miksi on huono asia ryypiskellä joka kerta itsensä huonoon kuntoon. Opettaisin, että kohtuudella nautittuna alkoholissa ei ole mitään pahaa, mutta liika kännääminen koituu tuhoksi ennemmin tai myöhemmin. Opeta lapsellesi alkoholin kohtuukäyttö. Elä kiellä täysin äläkä jätä asiaa sikseen, vaan kulje kultaista keskitietä ja opeta lapsellesi, että jos alkoholia tekee mieli, niin sitä voi juoda myös kohtuudella ja näin itsellä ja muillakin on paljon hauskempaa.

Minulle opetettiin kotona, että alkoholia kannattaa käyttää kohtuudella ja kas vain... minusta tuli alkoholin käytön hallitseva aikuinen mies. Ties minkälaiseen kuntoon olisin päätynyt jos kaverini olisivat alkoholin käytön minulle opettaneet.

Et voi vaatia lapseltasi sellaista, mihin et itse pysty yltämään. On ihan sama mitä puhut jos kuitenkin mallisi on toista.


Kukaanhan ei halua lapselleen samoja mokia joihin itse on syyllistynyt, mutta jos rakastat lastasi enemmän kuin viinaa, lopetat sen käytön kokonaan. Siinä punnitaan aito äidinrakkaus, eikä rankaisemalla!

Ja vielä; varmasti PYSYTYT lopettamaan, jos vain HALUAT.

Nimim. paljosta lastensa vuoksi tinkinyt äiti

Se, että vanhemmat rankaisevat ilman, siitä rankaisemisen syystä puhumatta ei tosiaan auta. Monet vain sanovat, että pistä se kakaras johki nurkkaan, kaikki pois vaan ja se on sillä selvä. Ei ole.

Itse olin pari vuotta sitten todella masentunut. Kävin psykologilla, ja olin jopa sairaalassa tämän takia. Sitä ennen olin tehnyt todella tyhmästi vanhempiani kohtaan, mutta ne olivat hätähuutoja, että hei, mulla on paha olo.
He ottivat "pois kännykän, pois kaverit, suoraan koulusta kotiin"-tyylin. Ei se tehonnut, koska he eivät tosiaankaan puhuneet ongelmasta eli masennuksestani, kanssani.

Okei, myönnän etten tosiaan tahtonut puhua vanhempieni kanssa, mutta kävin kerran kahdessa viikossa juttelemassa psykologin vastaanotolla. Se helpotti välillä oloa ja välillä ei. Joskus tuntui, että se oli pakko raahautua sinne. Mutta se, että oli joku jolle purkaa pahaa oloa, helpotti. Tiesi sen, että on joku olemassa ketä kuuntelee.
Olisin ehkä toivonut, että tämä henkilö olisi ollut äitini tai isäni.

Mielestäni sinun kannattaisi hakea ihan ulkopuolista apua. Olet jo myöntänyt, että sinulla on välillä alkoholin kanssa ongelmia, ja niin ehkä tyttäresikin katsoo, että hänelläkin on oikeus ryypätä.

Puhu hänen kanssaan alkoholista, miksi hän juo, mitä vaaroja siitä on, miten paljon se tuhoaa aivosoluja yms. Ja yritä ottaa tyttäreesi yhteys. Voit yrittää rankaista häntä ottamalla jotain pois, mutta jokin on kyllä huonosti jos nuori hakee lohtua pullosta.

Koita kestää. Ja tuosta avun hakemisesta: Se on todella vaikeaa tarttua siihen puhelimeen ja todeta, että minä todella tarvitsen apua. Niin itsesi takia sekä lapsiesi, ja etenkin vanhemman tyttäresi!

Minulla ei ole vielä teini-ikäistä lasta, mutta näin minä näen omalta kannalta parhaaksi.

Selkeät rajat, ja se syy miksi ne on täytyy olla lapsella selvillä. Puhu!

Mikäli puhuminen on vaikeaa, ota yhteys lapseesi esim. kirjoittamalla kirje.
Ja kun puhutte, älä ole vihamielinen. Mikäli suutut jostain, mitä hän kertoo, laske kymmeneen, oli se sitten mitä tahansa.

Lastaan haluaa suojella ja rakastaa tätä, eikä halua että hän tekisi samat virheet kuin itse on tehnyt.

Olen 16-vuotias tyttö, joten osaan vastata vain nuorten näkökulmasta.

Kaverini joutui vatsahuuhteluun ja sai tämän jälkeen järjettömän kurinpalautuksen vanhemmiltaan, lähti kännykkä, vapaa-aika, oikeastaan kaikki. Surullista oli katsoa vierestä, kun tyyppi oppi jo pelkästään vatsahuuhtelusta, että viinan kanssa läträäminen loppuu. Sitten kotiinmennessä kuvitteli, että tulee halauksia ja "me niin pelättiin että menetetään sut"-lauseita, niin kotiarestiinhan se joutui ja mistään halauksista tai asiallisesta keskustelusta ei ollut tietoakaan. Kyllä sille tunne tuli, että vanhemmilla päälimmäinen tunne on häpeä, eikä rakkaus tai pelko lapsensa puolesta.

Mielestäni asiallinen keskustelu ja nuoren ajatusten kyseleminen voisi olla ensimmäinen teko mitä tehdä. Olisi ehkä myös hyvä sanoa, että lapsesta välitetään ja tuoda tilanne muutenkin päivänvaloon. Vasta sen jälkeen kannattaisi miettiä seuraavia toimenpiteitä.
Uskon kuitenkin, että vatsahuuhteluun joutuminen palauttaa aika hyvin maan pinnalle.

Toivottavasti tyttärellesi kasvaa aivot.

Itse ryyppäsin teini-ikäisenä myös paljon ja usein, mutta 22vuotiaana olen saanut järjen päähäni ja juon todella harvoin.

Eli ei tyttärelläsi ole välttämättä sama kohtalo kuin sinulla.

..että sinä voitat miehesi kanssa kiistan tuosta kurinpidosta. Karhunpalvelus se lapselle on antaa tehdä mitä lystää. Kovaa se tulee olemaan ja tyttö varmasti käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen haluamansa ja voi sanoa loukkaaviakin asioita, mutta sama se itkeekö sitä kuinka lapsi vihaa vanhempaansa vai sitä että antaa periksi, antaa lapsen kuvitella voivansa tehdä mitä lystää ja vielä asettaa itsensä vaaralliseen tilanteeseen (kuten oli tapahtunut). Kyllähän tuo sairaalareissukin on rangaistusta, mutta yritä lapsesi vuoksi nyt kuitenkin. Joskus se ryyppyreissu voi tuntua nuoresta elämääkin tärkeämmältä, mutta vanhempien on tiedettävä paremmin. Kukaan vanhempi ei halua lapsestaan hemmoteltua, sillä ei kauan pärjää yksin oikeassa elämässä.