*itkee*

Tämä on ilmiselvää; jo puhuminen ammattiauttajalle helpottaa oloasi.

Nämä neuvovat, mitä on tehtävä nyt eikä vasta keväällä.

Toi vois olla paniikkihäiriötä.
Mulla oli joskus. Pari kuukautta meni etten nukkunu todellakaan hyvin. Siitä kai johtu että väsyin huomaamattani sen verran että rupes itkeskelemään ilman syytä millon vaan ja missä vaan. Masentu jotenkin. Yöllä jos heräs olin saattanut esim tajuumattani siirtyä paniikinomaisesti keskelle lattiaa itkemään. Ahdistus oli ihan hirvee. Tuntu että miten kestän minuuttiakaan enää tätä olotilaa. Päivät meni sumussa ja viikonloput sängyssä asennossa X. Välillä nukku ja välillä heräs. Heti kun silmät avas, alko se vollottaminen. Jäsenet paino nii-in paljon että hyvä et jakso vessaan nousta. Ihmisjoukot pelotti. Vaikkapa junassa istuminen oli monen minuutin piiina. Päässä (junavaunun lisäksi) huoju, kämmenet hikos, sydän hakkas ja oksetti. Adrenaliini käski kokoajan pakenemaan johonkin, ihan mihin vaan, vaikka juoksis sitten päin seinää.

Jep. Mut ei se mitään. Kävin juttelemassa lekurilla ja se sano että unta mun täytyy vaan nyt saada, niin että jaksaa mieli taas työskennellä asioiden kanssa. Sain mietoja nukahtamista jeesaavia lääkkeitä paniikihäiriöön ja ahdistukseen. Oireet katos muutamassa viikossa. Se oli ollu melko rankka vuosi. Jotenki tajuumattaan oli painanu liian lujaa kaiken kanssa. Ehkä sullakin ollu hirveesti juttuja ja stressiä?

Jumalasi "lahja" , vaihda jo.