Lapsena koin joskus tilanteita, usein tv:tä katsellessa, että tv alkoi etääntyä ikään kuin kauemmas. Joskus vielä aikuisena vastaavaa on tapahtunut suurissa tiloissa jolloin kaukana oleva ikään kuin alkaa etääntyä. Mistähän ilmiö johtuu? Kenelläkään kokemusta?
Kaikki etenee kauemmas
hetken ajan
4785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
en tiedä osuuko tämä ihan harhaan mutta. minulla samanlaisia juttuja ollut koko elämäni, neuropsykologit sanovat että se on hahmotushäiriö johtuu eri syistä - itselläni mitä luultavammin syntymästä saakka vamma vasemmassa otsalohkossa, eli en erota tuleeko ihminen/auto /mikä tahansa minuun päin vai loittoneeko/ tv:tä katsellessa jonkun pää voi yhtäkkiä irrota/kadota/ aikakäsitykseni on hyvin huono/ en pysty jäsentämään aikaa eli vaikka tiedän että pitää olla jossakin klo 12 niin viimeistään 9:sältä rupean valmisteleen lähtöä - tavallaan on nyt helpottanut kun tiedän etten ole ns hullu vaan oireet johtuvat aivoista - sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. autoa ei saa ajaa enkä muutenkaan uskaltaisi - en erota välttämätttä edes liikennemerkkejä en kaistoja yms. mutta kun asian tietää, sen kaa voi elää ihan hyvääkin elämää.
Niin kuin edellä mainittiin, kyse on hahmotushäiriöstä. Itselläni on hahmottamisen kanssa ongelmia, enkä myöskään saa ajokorttia sen vuoksi. Tuntuvin "oire" on eksyminen- eksyn ihan tuttuihin paikkoihin, jopa sisätiloissa jos kyse on vähänkin suuremmasta rakennuksesta. Etäisyyksiä en hahmota, joten aina kun ylitän autotien, seison niin kauan paikoillaan että varmasti auto on tarpeeksi kaukana, vaikka olisin kerinnyt jo monessa välissä yli. Myöskin ajan hallinta on vaikeaa.
Olen oppinut elämään asian kanssa:jos esim. menen uuteen paikkaan, varaan riittävästi aikaa eksymisen varalle tai etsin paikan etukäteen.
Oletan tietäväni mitä tarkoitat, ja senkin, ettei kyse ole mistään oikeasta ongelmasta niinkuin kahdella edellisellä kirjoittajalla. Minustakin tuntuu, että lapsena tätä juttua olisi tapahtunut useammin, mutta kyllä sitä nyt 27-vuotiaanakin toisinaan käy. Ei mullakaan mitään tietoa asiasta ole, mutta jännä juttu joka tapauksessa. Esineiden "etääntymisen" lisäksi tuntuu kuin syvyysnäkö häviäisi tjmsp., perspektiivi ikään kuin katoaa. Sitä, milloin "normaalitilaan palautuminen" tapahtuu, ei taida ikinä edes huomata.
hei, voisikohan tuossa olla kysymys samasta ongelmasta, mikä mulla on ollut jo usean vuoden ajan... ongelmaani on todella hankala selittää, mutta yritän nyt kuitenkin. Olen nyt siis 20v nainen, ja ensimmäisen kerran havaitsin tämän "ongelman", kun oli about 14v, ja koulun ruokalassa. Jotenkin havahduin siihen, kun lautaseni näytti edessäni loittonevan. Tuijotin vain lautasta, ja tiesin että se on aivan nenäni edessä, mutta silmissä se vain näytti hyvin kaukaiselta.
Nykyään mulla näyttää koko maailma hyvin unenomaiselta. (Näössäni ei terveydellisesti ole mitään vikaa, eli kyse ei ole mistään näön heikentymisestä tms. Ei ole tarvetta silmälaseihin.) Ongelma ei ole mikään hetkellinen, vaan se on koko ajan läsnä, eikä mene pois. Näyttää siltä, kuin katselisin maailmaa harson läpi, ja kaikki on sumeaa, hieman putkimaistakin. Asiaa ei helpota mikään huoneiston valaistus tms, sillä kirkkaassakin valossa kaikki on niin unenomaista. Kuin olisin jonkun aineen vaikutuksen alaisena.
Muutama vuosi sitten kävin masennuksen takia psykologilla, joka kertoi, että tämä ongelmani,"unimaailma" johtuu masennuksesta. Minulla on ollut masennusta ja paniikkihäiriöitä jo varhaisteinistä asti, mutta en itse yhdistäisi tätä unimaailmaa masennukseen. Vaikea sanoa, kun en tiedä kumpi tuli ensin; masennus vai unimaailma ja liittyykö ne toisiinsa millään tavalla.
Jollakin tavalla olen oppinut elämään tämän kanssa, mutta tuntuu surulliselta ajatella, miten paljon erilaista eläminen olisi, jos pystyisin näkemään/hahmottamaan ympärillä olevan maailman, kuten muutkin sen näkevät. En osaa oikein nauttia mistään uusista paikoista/maisemista/vuodenaikojen vaihteluista, kun kaikki on niin pirun sekavaa.
Jos joku osaisi sanoa mistä on kysymys/on omakohtaisia kokemuksia, vastailkaa! Pelkään, että tässä on kyse jostakin aivojen sairaudesta.