Onko järkeä...

Itse sain 40 v lapsen. Kieltäydyin kaikista sikiö tutkimuksista. En olisi abottia voinut kuitenkaan tehdä, niin en tahtonut tietääkään jos jotain häikkää olisi ollut. Kovasti tyrkyttävät näitä tutkimuksia, mutta niistä voi oikeesti kieltäytyä, jos siltä tuntuu. Lapsi oli terve. Raskaaksi tulin muutamassa kuukaudessa. Ainoa ongelma on se, ettei jaksa niin hyvin yö heräämisiä kuin nuorempana. Onneksi isä on ollut siinä suhteessa virkeämpi. Onhan se äitiys erilaista tässä iässä, kuin silloin ensimmäisen synnyttyä v -82 :) Väittäisin että jopa parempaa.

olin 38 (melkein 39)kun sain tämän iltatähden. Raskaaksi tulin muutamassa kuukaudessa, ja raskaus oli vähän erilainen kuin aiemmin. Eli verensokeri heittelehti, joten tiukalla dietillä olin kokoajan. Onneksi se riitti, eli ei tarvittu insuliinia.
Kävin niskapoimututkimuksessa, ja joku veritesti tehtiin myös. Liittyi tuohon niskapoimu-juttuun. Tämä riitti meille testeistä. Terve vauva syntyi. Synnytys oli suht. samanlainen kuin aiemmatkin (-86, -89, -90).
Yövalvomiset ehkä ovat raskaampia kuin nuorena, mutta muuten nautin pienestä paljon. Nuorena kaikki oli vähän niinkuin itsestään selvää, mutta nyt jaksaa ihmetellä ja ihastella kaikkea ihan erilailla. Lapsi todellakin on pieni ihme!
Meillä kaikki 3 isoa lasta ovat aivan myytyjä pikkuveljestä. Kukaan heistää ei sanallakaan ole kritisoineet tätä iltatähteä, vaan kaikille tämä on suuri rakkauden kohde. Ja lapsen vahteja on sitten omastatakaa, joten joka kauppareissulle ei tarvitse pientä ottaa mukaan.
Ainut negatiivinenn asia on se, että osa isovanhemmista on jo kuolleet, ja elossa olevatkin ovat niin vanhoja, ettetivät enää jaksa pienen kanssa olla tai touhuta. Mutta meillä tätä "virkaa" sitten hoitavat nämät isotsisarukset. Vanhin on jo omillaan, ja ottaa mielellään joskus pikkuveljen yökylään luokseen. Eli ei isovanhempia, mutta muita rakastavia aikuisia riittää kyllä.