Ärsyttää ku o niin pirun ujo.Jos ja kun minuu pyydetään treffeille (jota tapahtuu harvoin:S), ni aargh...kauhee jännitys ja paniikki iskee.Ja loppujen lopuks sitä sit ei uskaltaudu lähtee, tää on niin raivostuttavaa.Pitäs ottaa vaa niskast kii ja lähtee, mut se o niin helppo sanoa ku tehdä.Ja muutenkin kun tiedän/luulen että joku oisi kiinnostunu minusta, ni mie en osaa tehdä mitään:S , iskee ihme paniikki ja
alan välttelee henkilöä:S Menee hermot tähän, miks oon ni ujo:,(
alan välttelee henkilöä:S Menee hermot tähän, miks oon ni ujo:,(
Vastaukset 5
Vanhimmat
tulee tässä: Luultavasti siksi, koska välität asioista niin paljon. Oikeastaan jopa liikaa!
Itsellä vähän sama ongelma. En pysty sosiaalisesti paljon mihinkään, juuri siksi kun otan kaiken liian vakavasti... No, minkäs sille mahtaa, kun on herkkä.
Piti laittaa otsikkoon myös tuo "ujo".
Pitäs joskus heittää vaa tuo pakki vapaalle, ja antaa vaa mennä,eikä aina vaa miettii mitäs jos ja kun.Liikaa pohdiskelen aina asioita:S
teet kun jätät menemättä tai teeskentelet lähentymisyritykseen että sinua ei kiinnosta. Ajattele miten tuo ihminen joka uskalsi asettaa itsensä alttiiksi, pettyy! Ja jää siihen käsitykseen että katselet häntä kuin halpaa makkaraa!
Ujoutesi on tavallaan itsekkyyttä. Haluat aina ja kaikessa olla OK, sinun täytyy säilyttää julkisivu hinnalla millä hyvänsä.
Kun tajuat sen, ettei sinun ole mikään pakko olla cool, että voit olla typerä, ujo, punasteleva, ja että sekin täysin OK, on jo iso askel otettu.
Anna itsellesi lupa mokailla! Sillä ei maa siitä kaadu, että punastelet tai soperrat jotain kömpelöä. KYllä se siitä kun annat mennä vain!
Naisena kun muistelen miesten ensimmäisiä iskurepliikkejä, niin voi hyvä sylvi, mikä pölvästimäisyyden galleria!!!Ja haukuinko heidät maanrakoon ja häpesivätkö he silmät päästään, vielä mitä! Voi sitä ajatella noinkin päin.
Yksi nuori mies punasteli aina minut nähdessään. Minusta se oli söpöä, eikä muuttanut pätkääkään käsitystäni hänestä fiksuna ihmisenä.
Toisaalta ei tietysti kannata silloin lähteä, jos itse ei jostain syystä pidä tyypistä mikä kysyy treffeille.
...oli paljon asiaa, kiitos siitä=)Se o totta, että kun alan välttelee henkilöä, vaikka olisin kiinnostunut hänestä, ni pahimman mokan siinä teen, kuin että lähtisin sinne treffeille ja punastelisin ja jännittäisin.
Tuotan mielipahaa hälle että itselleni.Ja saatan menettää tulevan kumppaninkin , kenties.
Ujous on itsekkyyttä...sen voisi varmaan noinkin sanoa.
Myönnän että olen perfektionismiin taipuva,(mutta vain itseäni kohtaan) haluan että kaikki menee hyvin.Siksi varmaan jännitänki ni paljon treffejä (ja ylipäätään kaikkea, missä pitäisi olla edustava), että tuntuu helpommalle jättää menemättä.Tiedän että tuo on hölmöä, siksi haluan tuosta tavasta päästä pikku hiljaa eroon.Yritys on ainakin kova vaik ei helppo=)