Ensimmäinen tämmöinen kohtaus tuli neljä vuotta sitten, olin ollut jonkin aikaa melkoisen ahdistunut ja masentunut, tyytymätön elämäntilanteeseen pahemman kerran. Sitten, eräänä päivänä töihin ajaessani (armoton vitutus päällä tietenkin), rupesi sydän rinnassa muljahtelemaan, näkökenttä aaltoilemaan. Henkeä ei meinannut saada ja tuntui että happi loppuu, luulin että nyt tuli lähtö, että sydänkohtaus tai joku. Pysäytin auton tien laitaan kun luulin että taju lähtee. Menin makoilemaan takapenkille ja soittamaan ambulanssia. Kaamea horkka-tärinä ja heikotus päällä. Raajat myös puutuivat. Sitten ambulanssimiehet tulivat ja veivät minut lekuriin. Matkalla alkoi ARMOTON kusihätä, muuten oloni koheni kylläkin. Pyysin pysäyttämään jottei tarvitsisi kusta housuun.
Lääkärissä otettiin sitten kaiken maailman näytteet eikä mitään löytynyt. Lekuri lähetti kotiin ja käski suurinpiirtein ottamaan aspiriinia, tämä vitutti minua rankasti, olinhan juuri ollut kuoleman porteilla.
Koko loppupäivän sain ravata vessassa kusella, ikinä en ole kussut niin paljoa.
Seuraavalla kerralla, taas autoa ajaessa, sama homma, ilman lekurissa käyntiä tällä kertaa. Ja sama pissarumba taasen. Kohtauksen aikana olin kalpea kuin lakana. Opin, että tilanne alkaa helpottaa, kun menen selälleni makaamaan lattialle, ja koitan rentoutua. Tällä kertaa kohtaus(tai sen jälkimainingit) kuitenkin kesti koko loppupäivän.
Nämä ensimmäiset kohtaukset olivat kaikista vaikeimmat, sittemmin niitä on tullut useita, ja aina autoa ajaessa.
Tuossa oli pitkä (vuoden mittainen) tauko kuitenkin
välissä, mutta nyt ihan hiljattain, muuton jälkeen, kohtaus taas pääsi yllättämään...
Muutoin nuo kohtaukset tuntuisivat sopivan paniikkikohtauksen kuvaan, mutta mites tuo kohtauksen jälkeinen kusella ravaaminen ? Onko muilla ?
Lääkärissä otettiin sitten kaiken maailman näytteet eikä mitään löytynyt. Lekuri lähetti kotiin ja käski suurinpiirtein ottamaan aspiriinia, tämä vitutti minua rankasti, olinhan juuri ollut kuoleman porteilla.
Koko loppupäivän sain ravata vessassa kusella, ikinä en ole kussut niin paljoa.
Seuraavalla kerralla, taas autoa ajaessa, sama homma, ilman lekurissa käyntiä tällä kertaa. Ja sama pissarumba taasen. Kohtauksen aikana olin kalpea kuin lakana. Opin, että tilanne alkaa helpottaa, kun menen selälleni makaamaan lattialle, ja koitan rentoutua. Tällä kertaa kohtaus(tai sen jälkimainingit) kuitenkin kesti koko loppupäivän.
Nämä ensimmäiset kohtaukset olivat kaikista vaikeimmat, sittemmin niitä on tullut useita, ja aina autoa ajaessa.
Tuossa oli pitkä (vuoden mittainen) tauko kuitenkin
välissä, mutta nyt ihan hiljattain, muuton jälkeen, kohtaus taas pääsi yllättämään...
Muutoin nuo kohtaukset tuntuisivat sopivan paniikkikohtauksen kuvaan, mutta mites tuo kohtauksen jälkeinen kusella ravaaminen ? Onko muilla ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ollut paniikkihäiriö kymmenen vuotta ja silloin jos kohtaukset tulee rajumpina ( kun ei ole lääkitystä päällä) tuntuu että koko elimistö käy ylikierroksilla kohtauksen jälkeen. Vessassa saa ravata ja tulee kummastakin rööristä...
Muutenki itsellä on tullut juuri esim autolla ajaessa ihan saman laisia kohtauksia. Että paniikkihäiriöltä kuulostaa.
Olen minäkin taipuvainen jonkinlaiseen panikointiin tosin en juuri autoillessa. Se liittyy jotenkin erääseen paikkaan ristiriitaisine muistoineen.
Olen seuraillut sydämen sykettä liikaakin, mutta kerran pulssia ei tuntunut. Ohimoita alkoi puristaa ja silmissä hämärsi. Tilanne oli ohi parissa minuutissa, mutta hirveä kusetus oli minullakin koko lopun päivän. Muussa suhteessa jaksoin raskaanpuoleista työtäkin, mutta nestettä tuntui poistuvan paljon enemmän kuin tankkasin tilalle.
Tuntuu helpottavalta lukea ettei tää ilmiö olekaan vain yksin ihmeteltävää vaan tavallaan yleisinhimillistä. Tiedä sitten syvemmistä syistä.
niin kannattaisiko käydä ihan lääkärissä jospa lääkäri osaisi tehdä oikeanlaisen diagnoosin. Oikeanlaisen diagnoosin tekeminne saattaa olla vaikeaa, mutta kun asia on varmistettu niin saatpahan ainankin mielenrauhan asiata.
Aika paniikkihäiriöön viittaavaa,itselläni pysyi oireet pois yli 10 vuotta enkä tarvinnut lääkkeitä sinä aikana.
Nyt olen syönyt Citaloa 20 mg päiväannoksella 3 kk.
Luulin jo että nyt ollaan voiton puolella mutta eilen sattui tilanne jossa oli pieni jännitys päällä ja sitten tuli se mistä aina tiedän kun paniikkikohtaus alkaa,tulee sellainen kuuma kouraisu tuosta vatsasta ylöspäin,sen jälkeen tuli eilen vanha tuttu juttu,koko rintakehä ja maha tuntuivat siltä että sillä alueella kiertää helkkarin kuuma veri.
Ajattelin vain että tästä on selvitty ennenkin ja rauhoittamalla itseni kohtaus meni ohi nopeasti.Tiedän että ilman lääkitystä se olisi tiennyt sitä että olisi pulssi noussut lähelle kahtasataa,kokemusta on,mutta lääke piti kurissa.
Ennen nykylääkitystä sain itsekin liikennevaloissa seisoessa paniikkikohtauksen ilman mitään syytä,täysin sekava olo,suu kuivui,pistelyä käsissä ja alaraajoissa ja niin kova vapina että limupulloa en meinannut saada auki ottaakseni bentsoa joka on määrätty vain tositarpeeseen muuhun vaivaan,sillä minä sain tilanteen tasoittumaan mutta koko loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä yritti uusia useampaan kertaan ja huono vointi.
Kyllä minulla oli tuota kusihätääkin mukana,luulin että mulla on tulehdus mutta ei se siihen sopinut kun sitä tuli aina niin reilusti että luulin kuivuvani,se kusihätä ei ole ollut jatkuvaa vaan satunnaista.
Infoa jos ei ole jo tutustuttu:
http://www.coronaria.fi/www/poliklinikka/paniikkihairio/testi.htm
Paniikkihäiriötesti
niin kuin minulla http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=sll21304