En saa kosketusta kehenkään, ja olen alkanut tuntea itseni tyhjäksi. Kuka haluaisi tutustua ihmiseen, joka on tyhjää täynnä. Mutta en halua kuollakaan.
En jaksa
En..
141891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Laita mailiossa ja jotakin tietoja niin eiköhän halukkaita löydy. Tosin ehkä siinä tapauksessa ei tule halukkaita jos vaatimukset ovat liian korkeita.
yksinäisyys. :(
vaatimukset ole korkeat, eihän niitä ole. Mutta sekään tuskin kantaa kovin pitkälle jos pelkästään yksinäisyys yhdistää. Tarkoitan, että tyhjistä ihmissuhteista tulee pelkästään yksinäisempi olo. Jos ymmärrät.
Tuo oli tosi fiksu kommentti!
Kukaan ei ole tyhjää täynnä.
Tietysti on vaikea saada kosketusta keneenkään, jos on vetämätön olo, mutta juuri tänne kirjoittaminenkin tuo varmasti apua. Asioista kirjoittaminen yleensäkin selkiyttää ajatuksia.
Muista, että se kaikki negatiivinen mitä ajattelet itsestäsi on mahdollista kääntää positiiviseksi. Sitä voi ikäänkuin opettaa aivonsa ajattelemaan toisin.
Myös uudet harrastukset auttavat.
ainoastaan luulet antavasi sellaisen kuvan muille. Lause "En saa kosketusta kehenkään" kertoo sen. Jos olisit tyhjää täynnä, pitäisikö sinun silloin saada kosketusta kehenkään? Ei, silloin asia olisi täysin samantekevä. Koska eihän tyhjässä ihmisessä ole tunteita, ajatuksia, eikä tulevaisuudensuunnitelmia. Tyhjässä ihmisessä ei ole mitään. "Tyhjä ihminen" voisi olla lähinnä sellainen massan mukana kulkeva, mutta ei sekään vielä kuitenkaan ihan sellainen ole. Tyhjää ihmistä ei siis ole olemassakaan! Ja jos joku ihminen olisi tyhjään viittaava, se olisi vasta viimeisenä sinä.
Sinulla ON paljon annettavaa muille. Siksi murehditkin, saatko kaikkea itsestäsi annettua muille (niin että sinäkin nauttisit).
Nykyaikana on vaikeaa löytää hyvää ystävää. Valtaosa suomalaisista vapaa-ajallaan vain juhlii, eikä juuri kukaan tule miettineeksi, millainen on 'hyvä ystävä'. Ja tietenkin ihminen, joka poikkeaa (ainakin jollain tavalla) valtavirrasta, ei tunne sopeutuvansa oikein kunnolla. Mutta tiedätkö mitä? Minäkään en sopeudu! Sinusta en tiedä, mutta minä itse ainakin vastustan jyrkästi suomalaisten alkoholikeskeisyyttä. Minulle on tullut hankalaksi tutustua uusiin samanikäisiini, kun suurin osa on vain vapaa-ajalla juomassa tuolla jossain. Tiedän, että hiukan kärjistän, mutta eivätkös ne "bileet" juuri nimenomaan ole samalla tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin? :D Ja tuollaisiin tilaisuuksiin en aio mennä. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.
Voisitko muuten kertoa itsestäsi lisää? Kiinnostaisi todella kuulla. Oletko nainen vai mies? Mikä on ikäsi? Kuinka paljon yleensä käytät alkoholia? Onko sinulla paljon vai vähän kavereita? (ei pitäisi olla tyhmä kysymys, koska voihan kaveripiiri olla laaja, mutta silti tuntea itsensä yksinäiseksi). Opiskeletko sinä vai käytkö töissä? Asutko kotonasi enää? Mitä harrastat?
Ehkä tuli vähän liikaa kysymyksiä. Olisi kiva, jos vastaisit noihin kolmeen ensimmäiseen... ne minua kiinnostavat lähinnä.
Siis tietenkin haluan, että vastaat jokaiseen noista! :D
Aivot eivät nyt oikein pelanneet.
Hei!
Aivan uskomattoman hieno kirjoitus! :) On hienoa, että nykyaikana vielä löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat kuten sinä. Oletko minkä ikäinen ja mistä kotoisin? :)
Mainitsit, että nykyaikana on vaikeaa löytää hyvää ystävää - olen täysin samaa mieltä. Olen itse viimeaikoina käynyt läpi jonkinmoista itsetutkiskelua ja huomannut, että todelliset ystävät ovat kyllä vähissä. Kavereita kyllä löytyy, mutta sitä yhtä todellista ystävää on vaikeampi löytää. Tunnen siis olevani melko yksinäinen. Pidän itseäni juuri jollain tavalla valtavirrasta poikkeavana yksilönä, mikä varmasti vaikuttaa siihen, että samalla aaltopituudella olevaa seuraa on vaikea löytää. Mielestäni nykyaikana ihmisiä vaivaa se, että monet eivät jaksa ajatella omilla aivoillaan. Mennään massan mukana ja omaksutaan kaikki median suoltamat näkemykset ilman sen kummempaa tarkastelua. Ärsyttävää! :D
Alkuperäiselle ketjunaloittajalle haluaisin sanoa, että internet on hyvä tapa tutustua uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Kerrot vain itsestäsi enemmän, niin varmasti monikin kiinnostuu. :) Tsemppiä! :)
Olen ikäisesi ja kotoisin "ihan vaan Suomesta".
Kiitos ystävällisyydestä, vaikken ole silti aivan vakuuttunut ettenkö olisi ainakin puolityhjä.
Olen sinua 6 vuotta vanhempi, nainen, ja käytän jonkin verran alkoholia, mutta en muista milloin olisin ollut viimeksi ihan humalassa – alkoholin käyttöni tai käyttämättömyyteni ei kuitenkaan ole liittynyt yksinäisyyteeni, jos sitä pohdit.
Yritän välillä tutustua uusiin ihmisiin, mutta harvoihin saa sellaista yhteyttä kuin haluaisin, ja myös tunnen itseni riittämättömäksi, se on totta.
Mikä olen "neuvomaan" minua vanhempia? *nolostuu*
Hienoa kuitenkin, että sain kuulla ikäsi :)
Mitä muuten tarkalleen ottaen tarkoitat tuolla yhteyden saannilla? Sitäkö, että pystyisit rentoutumaan kyseisen ihmisen seurassa ja olemaan kokonaan oma itsesi? (älä sitten loukkaannu, jos arvio menikin pieleen :D Itselläni vain on tuollainen tilanne, joten siksi epäilen sen olevan muillakin)
Eikö tuo itsensä riittämättömäksi kokeminen liity jollain lailla siihen, pystyykö muiden seurassa tuomaan kaikki puolensa esille? Tarkoitan, että siinä tapauksessa ihminen ei pystyisi kunnolla tuomaan omaa minäänsä esille, vaan esittäisi jotain muuta muita miellyttääkseen. Itselläni ainakin on kokemusta tästä... Ja se on todella rasittavaa! Siihen tulee sellainen pakko, ettei enää pystykään olemaan ihmisten edessä muulla tavalla (muulla tavalla kuin sillä, minkä arvelisi ihmisiä miellyttävän).
Olet jotenkin raikas :)
Tarkoitin suunnilleen noin, siis yhteyden saanti - että pystyisi olemaan itsensä toisen seurassa, ja että toinen tulisi myös jollakin tavalla vastaan, olisi yksinkertaisesti samalla aaltopituudella. Eihän se ole kuitenkaan mahdotonta.
Se onkin rasittavaa, jos juuttuu antamaan tietynlaista kuvaa itsestään eikä pääse siitä yli, mutta itse koen itseni riittämättömäksi muistakin syistä, ainakin koen etten ajattele nykyisin tarpeeksi, joten asioista puhuminenkaan ei tunnu niin merkitykselliseltä, kuin todellakin olisin tyhjä(pää). Ja olen välillä ollut liikaa yksin, en ole elänyt. Kai se vähän kiusaa.
YKSINÄISYYS
Purukumeja on monen värisiä,
kokoisia, nimisiä.
Melkein kaikista on hävinnyt maku
puolessa tunnissa.
Sitten se on vain sellaista
muovisen monotonista jäykkää jäherrystä.
Puhallat kohta suusta ulos välittämättä
minne laskeutuu.
Vain erittäin harvoin
joitakin tulee talletettua sydämensä pinnan alle.
Yhtäkkiä, toisinaan,
lyyhistyt orpona polvillesi,
asfalttiin sulautuneiden,
haalean sileiden purukumisilmien meren
ylle.
MAANANTAI
Ihmisiä tihkusateessa
viemässä kauppakasseja suojatien yli.
Laitan roskia muovikassiin,
kaadan kuppiin kylmää kahvia
ja otan korvapuustin.
Yksi pisara napsahtaa lakonisesti ikkunalautaan.
HALUAN
Haluan notkua kanssasi kaupan kassajonossa.
Haluan alkaa kanssasi vesi-ilmapallosotaa.
Haluan osteskella kanssasi jazzia.
Haluan katsella kanssasi yleisurheilua.
Haluan laittaa kanssasi hedelmärahkaa.
Haluan pyöräillä kanssasi rannalle.
Haluan jutella kanssasi sateessa.
Haluan olla ihmisten seassa kanssasi.
Haluan ihmisten seasta
löytää sinut.
SINÄ
Mitähän sinä teet nyt,
jotain sinä teet.
En vielä tiedä sinua,
kuka olet ja
minkä niminen,
en voi soittaa sinulle ja kysyä wassup.
Ehkä sinä makoilet rannalla pelaillen korttia joidenkin kanssa.
Tai sinä kenties surffailet netissä joillakin hassuilla sekalaisilla sivustoilla.
Tai sitten mahdollisesti
katselet telkkarista jotakin.
Ehkä juuri samaa kuin minä.
Espanjan ruokakulttuuria, ja muutakin.
Heittelevät jossain kylässä toisiaan tomaateilla,
rekkalastilliset sinkoilevat ympäriinsä,
sitten ihmiset liukuvat punaisessa liejussa onnellisina ilman paitaa.
Katsot varmaan eri etäisyydeltä,
erilaisessa huoneessa,
kuvaruutukaan ei ihan samaa kokoa.
Mistä sen tietää jos nojatuoli olisikin ihan samaa lajia.
Jotain sinä nyt olet tekemässä,
mitäköhän,
ja kukakohan olet.
MINÄ
Olen menossa hakemaan kameraa kaverilta.
35 euroa.
Sitä voi käyttää myös webcamina.
Ja ihmiset ympäri Suomea,
ympäri maailmaa,
näkisivät minun hymyilevän,
juovan kahvia,
pelleilemässä sormillani.
Kävelen universumin sementtitalojen välissä.
Aitojen takana
on ukkoja,
huutelemassa, potkiskelemassa palloa,
osasia avaruudessa,
joka laajenee laajenemistaan,
laajenemistaan laajenee, jossain,
mutta ei sitä huomata,
tai ajatella, kuten
ei yleensä ajatella
myöskään…
(sitä kun on pois)
Lehtiä mudassa puisen talon kupeessa,
saunan tuoksu.
Minä, kävelemässä asfaltilla,
Linnunradan läpi,
yksin Linnunradalla,
iltapäivän hämärässä.
SEINÄT
Täti lähtenyt perunoita poimimaan
niin äitillä ei ole ketään muuta,
menee asuntoesittelyn ajaksi
viereiseen puistikkoon istumaan.
Minä selaan Anttilassa dvd:itä,
valitsen vain yhden -
joku Rutger Hauerin – ja
2 rullaa Fujia.
Ruokapuolelta iso pussi
uutuuskarkkeja, harvinaisen halpoja ja houkuttelevia.
Ja 5 Pirkan suklaapatukkaa, kolmea erilaista.
Kun olen palaamassa,
on plakaatti vielä lehmuksen siimeksessä.
Kierrän korttelia muovikassia kantaen,
yritän olla katsomatta vastaantulijoihin liian kauan,
mutta kuitenkin sopivasti.
Mietin kuinka hyvältä tuntuisi olla jonkun luona
syöden pullaa, kahvia juoden,
katsella ihan mitä vaan televisiosta,
tai toisen kasvoja vain.
Joku on ajamassa autoa talliin,
kultainen noutaja köytettynä viereisen tallin ripaan.
Odottelee hämillään,
hiukan kuin teloitettavana.
Kaljamahainen naapuri pyöräilee liiveineen lippis päässä,
varmaan kaljapulloja Siwaan palauttamasta.
Kun olen toistamiseen ohittanut skeittailijat,
ei plakaattia enää ole siinä,
kadun toisella puolella
näen asunnonvälittäjän tunkevan kamojaan takakonttiin.
Sisällä,
tietokonetuolilla ajattelen,
kuka haluaisi juuri näissä neliömetreissä
tuntea itsensä ja olonsa yksinäiseksi.
Sitten lähden hakemaan kahvia.
MITÄ MEILLE KUULUU
Eilen täti jäi eläkkeelle.
Serkku on ostanut asunnon,
muuttaa pois kotoaan,
mutta ihan lähelle.
Veli valmistuu,
saanut gradun hyväksyttyä.
Työpaikkaa vaihtamassa,
koska firma menossa konkkaan,
haastattelu uuteen paikkaan tulossa.
Isoveli saanut vanhan asuntonsa myytyä.
Toinen serkku muuttanut Jyväskylään
fysiikkaa opiskelemaan.
Äitin sairaslomaa jatketaan.
Kaverit vaihtelee
asuinkaupunkeja, asuntoja
jopa maita joissa asuu,
ja työpaikkoja, tyttökavereita.
Minulla uusi deitti-ilmoitus laitettuna.
MAANANTAI
Makaan kämmen avoimena sängylläni,
verhojen takana
lokakuun aamun hämärässä.
Hengitän sisään,
hengitän ulos,
sisään, tai jokin minussa hengittää.
Muualla yhteiskunta on jauhamassa rutiinejaan.
Kaduilla katsotaan tuntematonta
puoli sekuntia,
miljoonia kertoja tänäänkin.
Banaaniperhonen kimpoilee poskeeni.
Tunnen kuinka lakanoilla on
vähän jotain hiekkaa.
Tyynyliinassa erotan
ohimon tallaaman kyynelen.
MINÄ
Elämällä, minulla,
maailmallani, ei ole pohjaa,
sisältöä, eikä
suuntaa.
Olen siis tyhjässä,
tyhjänä,
matkalla kohti tyhjää,
tyhjällä vauhdilla.
Tyhjänä tyhjänä.
Tyhjästi.
Tyhjyyteen.
Tyhjä.
Yöllä hämärässä tuijotan kattoa
ja odotan rakkautta.
JUURI NYT
Just nyt Outokummussa joku menee pyörällä suojatien yli muovipussissa appelsiineja.
Juuri nyt joku linja-autossa itkee mutkassa Tampereella huomaamatta koivuja, suhisevia.
Vaasassa juuri nytten herää joku lehtipuhaltimen ääneen ja nousee vastentahtoisesti keittämään
kahvia
poroista joita on enää vähän jäljellä.
Ja minä juuri tällä hetkellä,
ja vielä pitkään,
täällä missä olenkin,
sängyssä, mietin
ja kaipaan
sinua.
SINÄ
Opin käyttämään kaukosäätimiäsi.
Opin mitkä on kämppiksesi astioita.
Näin levyhyllysi.
Näin koko nimesi matkapuhelinlaskussa.
Sain kuvan rutiineistasi.
Mitä teet kun tulet töistä.
Millaisen iltapalan nautit, ja miten.
Mitä teet ennen nukkumaanmenoa.
Nyt tiedän joitakin asioita sinusta.
Joilla ei ole paljon merkitystä mihinkään.
Tietenkin jos olisin huomannut välittäväni sinusta,
kaikki olisi minulle erittäin merkityksellistä.
Se millaiset kynnet sinulla on.
Se miten voitelet korput.
Ihan kaikki.
Mutta nyt ei mikään,
koska olet sinä.
MISSÄ OLET
Missä olit kun World Trade Center romahti?
Missä olit kun Palander voitti pujottelun maailmancupin?
Missä olit kun Nightwish hajosi.
Diana, Konginkangas, Khao Lak.
Maitotölkit joissa on maalauksia.
Haluan tietää missä olit kun Ronn Moss laittoi deitti-ilmotuksen suomalaisille naisille.
En voi jutella kanssasi netissä,
että mitä olet siitä mieltä,
tai kun seuraavan kerran nähdään,
tai edes osoittaa lehdestä otsikkoa,
että tuollaistakin on tapahtunut,
ja kääntää sivua, ja ottaa uusi haukkaus pullasta,
ja katsella poskiasi.
Haluan tietää missä olet
kun seison verhojen vieressä katsellen ulos,
koivujen oksat hievahtamatta,
rekka murisee jossain liepeillä,
minulla on kylmää kahvia kädessä,
ja mietin missä sinä olet.
Missä olet.
MINÄ
En tule keksimään parannusta syöpään.
En tule pienentämään työttömyyttä edes 0,1 %:lla.
En tule voittamaan olympiakultaa moukarinheitossa.
En tule perustamaan uusia uskontoja.
En tule saamaan lotossa 7 oikein.
Minua ei nähdä lööpeissä tai linnanjuhlissa tai
talk show –ohjelmien vieraanakaan.
En pääse edes lähelle näitä.
En edes yritä.
Minulla on sydämeni ja sieluni.
Ja sähköpostiosoitteeni on
[email protected].