Tuntematon Sotilas-elokuvasta

...ymmärrän pointtisi. Itse en ole niin varma voiko suurinta urotekoa, ponnistusta tai muuta nimetä, mutta jos voi niin varmasti sodat menevät top-listoille.

Jotenkin minua silti ahdistaa tämä itsenäisyyden ja sotimisen tiivis yhteys. Tuntuu että Itsenäisyyspäivän juhla pitäisi olla nimetty Sotiemme muistojuhlaksi, sillä niitähän itsenäisyysjuhlan yhteydessä lähinnä muistellaan.

Minulle kuitenkin itsenäisyys merkitsee niin paljon muutakin, että mielelläni soisin puhuttavan itsenäisyyden yhteydessä kaikesta siitä, mikä oleellisesti liittyy suomalaisena olemiseen ja Suomen kansaan.

Näin ajatusleikkinä ja havainnollistavana esimerkkinä: haluaisin, että joskus puhuttaisiin niistä asioista, joista itsenäisyyspäivänä puhuttaisiin jos emme ainuttakaan sotaa Suomen Kansantasavaltava olisi käyneet.

On minusta aika surkeaa jos oma kansallistunteemme perustuu ainoastaan siihen että olemme joskus torjuneet ylivoimaisen vihollisen. Ylpeä voi olla niin monesta muustakin asiasta, myös niistä vähemmän traagisista, kuten hyvinvointivaltiosta, rauhallisesta yhteiskunnasta, koululaitoksesta, talouden nousemisesta maailman huippujen joukkoon (tosin sota vaikutti suuresti teollisuuden kehitykseen), omasta kielestä. Kaikesta siitä mikä tekee meistä erilaisia muihin kansoihin nähden.

Minulle itsenäisyys ei edusta vain käytyjä sotia, vaan suomalaisuutta sen kaikissa muodoissa.

anni huttila kirjoitti:

...ymmärrän pointtisi. Itse en ole niin varma voiko suurinta urotekoa, ponnistusta tai muuta nimetä, mutta jos voi niin varmasti sodat menevät top-listoille.

Jotenkin minua silti ahdistaa tämä itsenäisyyden ja sotimisen tiivis yhteys. Tuntuu että Itsenäisyyspäivän juhla pitäisi olla nimetty Sotiemme muistojuhlaksi, sillä niitähän itsenäisyysjuhlan yhteydessä lähinnä muistellaan.

Minulle kuitenkin itsenäisyys merkitsee niin paljon muutakin, että mielelläni soisin puhuttavan itsenäisyyden yhteydessä kaikesta siitä, mikä oleellisesti liittyy suomalaisena olemiseen ja Suomen kansaan.

Näin ajatusleikkinä ja havainnollistavana esimerkkinä: haluaisin, että joskus puhuttaisiin niistä asioista, joista itsenäisyyspäivänä puhuttaisiin jos emme ainuttakaan sotaa Suomen Kansantasavaltava olisi käyneet.

On minusta aika surkeaa jos oma kansallistunteemme perustuu ainoastaan siihen että olemme joskus torjuneet ylivoimaisen vihollisen. Ylpeä voi olla niin monesta muustakin asiasta, myös niistä vähemmän traagisista, kuten hyvinvointivaltiosta, rauhallisesta yhteiskunnasta, koululaitoksesta, talouden nousemisesta maailman huippujen joukkoon (tosin sota vaikutti suuresti teollisuuden kehitykseen), omasta kielestä. Kaikesta siitä mikä tekee meistä erilaisia muihin kansoihin nähden.

Minulle itsenäisyys ei edusta vain käytyjä sotia, vaan suomalaisuutta sen kaikissa muodoissa.

Lue lisää

Samanlaisella aaltopituudella ollaan. Itsetunto ja kansallistunne ovat usein samaa asiaa ja vaikka sodan oikeutuksesta puhutaan,ajatellaan se monesti suurena sankari tekona ja kuin suurina kunniallisina hetkinä,vaikka todellisuudessa ei ehkä muisteta sitä inhimillistä kärsimystä,kipua,pelkoa,vihaa ja surua joka noihin tapahtumiin on liittynyt. Ei sen puoleen,pidän täysin oikeutettuna sitä,että Suomi puolustautui ja arvoatan veteraanien ja lottien työtä,uhrausta,sillä ilman sitä tuskin mekään tässä ajatuksia vaihtaisimme. Kansallistunteeseen kuuluu varmasti jollainlailla niin sodat,kuin jo ehkä unohtuneet kertomukset hakkapeliitoista,mutta koska Kalevala,Sibelius ja monet muutkin asiat kuuluvat Suomeen ja Suomalaisuuteen,miksi kansallistunnetta nostatetaan Tuntemattomalla sotilaalla ja linnan juhlilla niin leimaavasti. Toki TV on esittänyt historiallisia filmejä Suomen jälleen rakentamisesta ja monista muista merkittävistä asioista aina silloin tällöin,tosin ne jäänevät vähemmälle huomiolle. Itsekin ihmettelin parisenkymmentä vuotta samaa,miksi aina jouluna tulee Disneyn sama joulutervehdys joka joulu,miksi Tuntematon sotilas itsenäisyyspäivänä,miksi ei koskaan mitään muuta. Kyseessä lienee asiaan kuuluva tapa,aivan kuin vanha hyvä tapa josta ei haluta luopua,aivan kuin pelättäisiin tapojen muuttamista. Kaipa se sitten kuuluu kulttuuriin ja jollainlailla perinteeseen,perinteiden ja arvojen vaalimiseen. Kun ikää on tullut lisää,olen alkanut yhä enemmän ymmärtämään Tuntemattoman sotilaan ja itsenäisyyspäivän kuuluvan tavallaan kuin yhteen,jonkinlainen näkymätön napanuora yhdistää ne toisiinsa. En tiedä,kuinka Saksassa vietetään itsenäisyys päivää,vai vietetäänkö mitenkään? Jos vietetään,tuskinpa he juhlistavat sota dokumenteillä tai vastaavilla elokuvilla itsenäistymistään,vaikka Saksan ja Suomen häviö sodassa ovatkin eriluonteisia,Saksa hävisi,Suomi voitti. Sodan päättymistä monissa maissa juhlitaan,ehkäpä Suomessakin Tuntemattoman sotilaan oikeampi esittämispäivä olisi tuolloin,mutta minä en silti ole yllyttämässä asiaan muutosta enkä lähde tuomitsemaan nykykäytäntöä. Kiitollinen sen sijaan olen siitä,että Suomi sai pitää itsenäisyytensä ja että kansa todella taisteli,vaikka toisin valinneita ja toisinajattelevia oli tuolloinkin. Suomi on kotimaa ja isänmaa,ihan hyvä ja rakas sellainen,vaikka EU nyt liikaa saakin johdatella tiettyjä asioita täälläkin,mutta mieluummin näin kuin huonommin.

Suomalaiset kävivät 700 vuoden ajan sotia Ruotsin kuninkaitten puolesta. En usko, että se johtui Suomalaisten sotaisuudesta.