Noin viisi vuotta sitten aloin seurustelemaan nykyisen kihlattuni kanssa.Sitä ennen elin todella vauhdikasta elämää,ystävistä ei ollut pulaa ja jätkät vaihtuivat tiuhaan tahtiin.Seurustelun myötä koko elämäni kuitenkin muuttui,rauhoituin ja vietin aikaa kultani kanssa.Missään vaiheessa en kuitenkaan unohtanut ystäviäni vaan yritin olla hiedänkin kanssaan mahdollisimman paljon.Mutta nämä ystäväni eivät olleetkaan enää kiinnostuneita seurastani,koska olin ainut,joka seurusteli,vieläpä miehen kanssa,josta he itse(kuulin vuosia myöhemmin)olivat kaikki olleet kiinnostuneita.Tilanne on nyt viiden vuoden jälkeen se,että kaikki vanhat lapsuudenystäväni ovat laittaneet välit poikki minuun,sen kummempia selittelemättä,seura ei vaan kuulemma kiinnosta.Hassua on se,etteivät he itsekään ole enää sinkkuja vaan kaikki ovat seurustelusuhteessa,mutta siitä huolimatta he eivät halua olla tekemisissä kanssani.Olen todella masentunut,koska uusia ystäviäkään en ole saanut(pieni paikkakunta),ainut ystäväni on avopuoliso,jolla kyllä pysyi kaveripiiri entisellään seurustelustamme huolimatta.Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi,kun kukaan ei enää halua olla ystäväni,sosiaalisesta tytöstä on tullut todella sisäänpäinkääntyntyt ja arka.Onko kellään samanlaisia kokemuksia?En keksi ystävieni käyttäytmiseen muuta syytä kuin sen,että he ovat kateellisia miehestäni,joka todella on harvinaisen hyvä mies.Tilanne on vain alkanut vaikuttaa meidänkin suhteeseemme negatiivisesti,koska puolisollani on muitakin ihmisiä elämässään kuin minä,mutta minulla ei ole muita kuin hän,joten olen jatkuvasti masentunut, tunnen itseni yksinäiseksi,ja pelko siitä,että menetän miehenikin on kasvanut suunnattomaksi..En tiedä mitä tehdä!
Kun mies tuli..
kaverit katosivat.
3369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmisillä on selittämättömiä tapoja..Olen hieman samanlaisessa tilanteessa. Jos haluat mailata niin osotteeni on [email protected] :) oishan se kiva vaihtaa ajatuksia!
No vähän samanlaisessa tilanteessa elelen minäkin täällä pienehkössä kaupungissa. Erona ehkä se että mieheni on ulkomaalainen (ulkonäöltään ei juurikaan poikkea suomalaisesta). Kaverit vain pikkuhiljaa "liukuivat" pois ja vaikka itse kuinka yritin varsinkin aluksi pitää yhteyttä niin silti tässä tilanteessa ollaan. HÖH.... Yksinäistä oloani tuntuu korostavan vielä se että olen ainut lapsi eli ei ole edes noita sisaruksia joille voisi ajatuksiaan purkaa.
Tuntuu vain että asetan miehelleni ja suhteellemme liiaksi paineita. Tuntuu "väärältä" että mieheni on minulle sekä mies että ainoa ystävä. Tuntuu että pian "tukehdutan" hänet - takerrun liikaa . No yritän silti sitkeästi antaa hänelle vapautta.
Jaksamista sinulle... meitä on muitakin...
minulla on käynyt juuri samoin kuin kuvaillit edellä... mutta erona vaan se että meillä on toisin päin eli minä olen mies puolinen jolla ei ole oikeastaan yhtään ystävää tai kaveria...
olen kyllä tutustunut jonkin verran avopuolisoni kavereihin sekä mies että nais puolisiin...
välillä vaan tuntuu niin ahdistavalta kun hän lähtee kavereittensa kanssa ja sanoo ettei halua minua mukaan vaan haluaa olla heidän kanssaan kahdestaan ja tulee sellainen olo että hän ei minua hyväksy mukaan vaikka tosiasissahan hän vaan hakee hieman etäisyyttä suhteeseemme kun eihän koko ajan voi olla niin kuin paita ja peppu yhdessä, välillä ahdistaa todella kovasti kun ei ole ketään kavereita vaan aina saa jäädä kotiin yksin..
mutta enhän voi kieltää häntä näkemästä kavereitansakkaan ja hän luulee että olen joku sairaan mustasukkainen tai jotain kun joskus suutun kun ahdistaa vaan niin kovasti...
haluaisin kovasti kavereita ja etäisyyttä suhteeseemme ja sitä että en aina minä olisi se joka istuu kotona ja odottaa häntä kotiin luokseni vaan joskus myös hän saisi olla yksin kotona rauhassa, mutta häntä ahdistaa kuulemma kun aina olen kotona ja odotan häntä eikä hänellä koskaan ole minua ikävä kun aina olen paikalla...
käyn tosin kyllä töissä mutta eihän sielläkään koko aikaa voi olla ja hänkin on myös päivät töissä.. en oikeen tiedä mistä saisin lisää ystäviä joitten kanssa aikaa viettäisi ja olisi...
itse asun vaasan seudulla ja jos asioista kiinnostaisi puhua niin ilmoittakaa tänne niin laitan esim. sähköposti osoitteen ja katsotaan josko joskus päästäisiin juttelemaan...