Noo, ei sentään tätä uutta supermersua, vaan 28-
vuotiaan kolme ja puolikkaan. Yllättävän siisti
ja museorek.kelpoinen, ajettuna lienee vain
236.000 km. Ja kun hintakin alkoi kuutosella, ei
voi kuin olla tyytyväinen. Nyt neito pääsee tosin
talviunille. Täytyy yrittää malttaa odottaa suven
saapumista ja koittaa kärsiä tän 124-vasaran
kanssa. Vielä kun löytyisi jostain R121 190SL, on
erittäin nätti ja näppärä, mutta ei tietenkään
mikään raketti.
vuotiaan kolme ja puolikkaan. Yllättävän siisti
ja museorek.kelpoinen, ajettuna lienee vain
236.000 km. Ja kun hintakin alkoi kuutosella, ei
voi kuin olla tyytyväinen. Nyt neito pääsee tosin
talviunille. Täytyy yrittää malttaa odottaa suven
saapumista ja koittaa kärsiä tän 124-vasaran
kanssa. Vielä kun löytyisi jostain R121 190SL, on
erittäin nätti ja näppärä, mutta ei tietenkään
mikään raketti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä ostan uusia autoja ajamista varten
Ei ne tätä museoon huoli, taitaa olla liian tuore
ja kovin tavallinenkin. Kyllä minäkin pakolliset
ajot uudemmalla hoitelen, tällä sitten ne pikku
reissut, joita ei olisi edes pakko tehdä. Kun
itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä.....
niin, oisin tiedustellut et minkäverran
jäi "laittoa" kun toi hinta on niin sopivan
olonen eli kerrotko auton yleiskunnosta mm.
Maalipinta, kolhut, ruoste, tekniikka,
viat/puutteet ja käytön jäljet/sisustus ym
sellaista
oisin kiinnostunut moisesta pikku "projektista"
Kyllähän tuo aika tekee jo tehtäviään, mutta
toisaalta auto on ollut talvet seisonnassa
asiallisesti suojattuna. Mittausten mukaan kone
ei puhaltele ohi ja tiivisteet pitävät öljyt
sisällä. Ilmeisesti kuulopuheissa tämä 3.5 l 200
hv pikkukasi ei ole Mersun koneista kaikkein
parhaita, mutta kestänee ihan hyvin. Pakoputkea
täytyy vähän entrata ja iskarit saattavat mennä
vaihtoon. Näillä keleillä ei oikein alustan
äärirajoja päässyt kokeilemaan. Maalipinta on
alkuperäinen, paikata ei tarvitse, mutta
huippukiiltoon tarvitaan ilmeisesti jonkinlainen
myllyhoito. Ajovalojen heijastimet ovat päässeet
aavistuksen himmenemään. Kattopolitiikka on
päällisin puolin kunnossa, penkit ovat hiukka
patinoituneet, mutta ehjät. Renkaat ovat
kohtapian entiset. Kevyttä ruostetta löytyy
sieltä täältä pohjasta, mutta näyttäisi olevan
ihan pintahilsettä. Takalokaria on oikaistu
joskus auton alkutaipaleella, mutta eipä huomaa
jos ei tiedä, sillä maalissa ei ole värieroja.
Parit valot mittaristossa ovat pimeänä. Siinähän
sitä iltapuhdetta, jos ei mitään yllätyksiä löydy.
..aito Suomiauto vai Saksan tuonti?
tätä täytyy penkoa vielä tarkemmin. Vanhin
olemassa oleva rek.ote on päivätty elokuulle
1979, joten on kait se ainakin siitä lähtien
majaillut Suomessa. Myyjä ei tiennyt tarkasti,
mutta muuttoautoa vahvasti epäillään. Jotain
hämärää muistikuvaa olisi, että alkuperäinen
omistaja oli laittanut auton "lihoiksi" melkein
heti, kun verovapaan myynnin aikaraja täyttyi tms.
Oikeanpuoleisen venakopan alta kuuluu vaimeaa
rapinaa tyhjäkäynnillä, kävi tässä ilmi kun
vaihdoin seisontaöljyt talveksi ja pyöräytin
konetta parisen minuuttia.
Elä hyvä mies hauku väärää puuta:)350 ja sen
isoveli 450 ovat erittäin vankkoja moottoreita,
kestävät helposti puoli miljoonaan kilometriä,
jos vain öljyt on vaihdettu mielellään 5000 km
välein. Se MB:n kasi, jossa on probleemeja on
vuonna -81 esitelty alumiininen 380. Vehkeessä on
yksirivinen nokkaketju, joka löystyessään ja
sitten jossain vaiheessa hypätessään jaolta yli
päästää venttiilit osumaan männänpäihin. Sitten
tarvitaankin rikkalapiota. 380:ssa pitää siis
nokkaketjun tilanne tarkistaa ensitöiksi. Ketju
vaihdettiin kaksiriviseksi 84-malleihin ja vaiva
poistui. Näin muistin mukaan.
..muistaakseni ongelma oli aivan alkuvuosien 1980-
1981 autoissa? 1981:hän moottoria entrattiin
muutenkin, ainakin palotila muotoiltiin
uudelleen, josta syystä myös iskutilavuus kasvoi
tehojen hieman pudotessa muutaman hv:n.
Se on hienoa että jotkut tajuaa vielä nykyisinkin
AUTON päälle.!!! onnittelut
kyllä näitten senioriautojen kanssa onneakin
tarvitaan - varsinkin kun en ole mikään tekniikan
huippuosaaja tällä käytännön puolella. Sentään
pikkuhommat sujuvat, mutta konetta en tohtisi
ilman apuvoimia purkaa ja kasata, jos sellainen
eteen tulisi. Voisi jäädä osia yli niin kuin
entisellä kellosepällä.
Itselläni on myös tarkoitus tehdä vastaava 350
tai 450 SL:n hankita lähiaikoina. Ehkä sitten kun
tuontiverouudistus on astunut voimaan.
Miten on, kuinka tiiviisti katot (kova ja rätti)
istuvat paikallaan? Tuleeko sieltä savesi mistään
raoista läpi? Ja kuinka nopeaa/helppoa ne on
asentaa paikalleen?
Kovasta katosta löytyy kumitiivistettä
metritolkulla ja tiivisteiden täytyy olla aika
tarkasti paikallaan, ettei vesivahinkoa pääse
syntymään, saatika että niissä olisi repeämiä tai
olisivat menneet linttaan. Suhinat ovat
yllättävän vähäiset, rakenne on tukeva.
Katsantovaiheessa ei sattunut pahempia sateita
eteen, mutta tuli tuo kova versio harjattomassa
pesussa testattua. Kuskin puolelta ikkunan
yläreunasta täytyy vähän viritellä. Rättiä en
arvannut pesutestiin edes viedä, mutta eiköhän se
pidä kevyen kesätihkun. Aikaisempi avokas kesti
ajaa pikku sateessakin ilman kattoa, jos vain
vauhtia oli tarpeeksi. Koppa oli tosin enempi
mallia targa. Mutta kauniin kelin autojahan nämä
ovat ja rätti käy vain ensiavusta. Uusissa - tai
räsy uusimalla - asia on tietty toisin. Aiempi
kuski väitti rätin olevan yllättävän lämmönpitävä
jopa talvella, mutta enpä taida edes kokeilla.