Ajatuksia rakentamisesta tänään.

Jatkuvasti valitetaan rakentamisen huonosta laadusta jota se todella on ollutkin. Olen seuraillut rakentamista aina 60-luvulta lähtien ja olen suunnitellut ja rakentanut oman talon siinä kun muutkin karpaasit. Yksi pahimmista ongelmista on edelleen rakennuksien eristykset ja niistä koituvat erilaiset home- ja kosteusvauriot. 60-luvulla rakentamiseen tulleet kivivillat ja höyrysulut ja kaikilla tasoilla totaalinen ymmärtämättömyys sai aikaan mitä kummallisempia sovelluksia muovikalvojen käytöstä rakennusten ”tiivisteaineina”, mitä tiiviimpi sen parempi. No, jokainen valveutunut, ammattilainen näkee päivittäin tämän sekamelskan lopputuloksen ja ainakin pyrkii osaltaan oppimaan virheistä.

Rakennusten työn ja materiaalien laatu. Ollessani alalla 15-vuotta sitten tuli jo rakentamiseen ja viimeistelyyn sen tulenpalava kiire, että moni talo ei koskaan valmistunut. Tärkeintä oli saada paljon aikaan jäljestä ja puutteista viis, harva kontrolli oli niin tiukka että vaati jokaisen kohdan valmiiksi ja kunnolla tehdyksi. Ennen kaikkea viimeistely sai jo silloin uusia ulottuvuuksia, jotka tavat ja menetelmät ovat edelleen viimeistelyssä in. Nimittäin silloin tuli totaaliseen käyttöön akryylikitit ja värilliset silikonit, näillä on hyvä tehdä ns. kulissirakentamista. Tuhansia ja taas tuhansia keittiöitä ja kylppäreitä rakennetaan kulisseiksi rimoista ja cyprokista, jotka viimeistellään akryylikitillä ja silikonilla.

Nyt kun nykypäivänä kilpailutetaan ja taas kilpailutetaan, se voittaa joka tekee halvemmalla ja kusettaa eniten. Kummallisinta tässä kilpailuttamisessa on se, että työn ja materiaalien laatu on heikkoa, mutta huoneistojen hinnat pilvissä…siis kuka vetää välistä ja kuinka paljon. Sain oikein vettä myllyyn kun muutin keväällä tyttäreni ja vävykokelaan Jollakseen. Siellä oli rivitalorypäs johon nuoripari meni vuokralle, en tiedä kuka tämän ”parakkikylän” oli urakoinut, mutta laadun ja hinnan suhde oli todella kauhistuttava. Kaikki työnjälki ja materiaalit olivat todella sieltä. Se ei yksin jäänyt huoneiden ja keittiön viimeistelyyn, vaan sama ”laatu” näkyi kaikessa. Vävykokelaan mukaan rakennus edusti tyypillistä sikäläistä rakentamista, mutta rivitalohuoneiston hinnalla saisi täältä Päijät-Hämeestä kaksi omakotiloa.

Toki tehdään myös hyviä taloja, kun ne itse rakennetaan tai rakennutetaan ammattimiehillä. Tämä ”häslääminen” on aiheuttanut sen ,että hyvään työnlaatuun pystyvät ammattimiehet ovat kortilla. No, eipä siinä monessa rakentamisessa juuri muuta tarvita kun vain jälkeä syntyy paljon ja mahdollisimman halvalla. En syytä virolaisia, kyllä sieltäkin tulee niin hyviä kun huonoja ammattimiehiä ja sitä sakkia on meilläkin omasta takaa. Olen viimevuosina huomaavinani, että alan koulutukseen on hieman panostettu lisää ja porukkaa on houkuteltu mieluummin ruumiillisen työntekoon kun bittinikkarointiin….hyvä niin. Kyllä kova kilpailu ja työn tekemiseen kohdistuva Euroopan kovin verotus rassaa alaa sekä ylläpitää harmaata businesta….alaa tuntien tästä saavat itseään syyttää vain päättäjät. Taitaa olla niin ,että rakentamisessa ainakin pääkaupunkiseuduilla suurimman tilin tekevät, tonttikeinottelijat ja verottaja, sillä lopulla yritetään rakentaa ylihintaisia parakkeja sijoittajille.