Lesbous: Salaisuus ?

Pyytänyt päästä kolmanneksi pyöräksi? Jos joku mies tekisi näin tai pyytäisi päästä katsomaan kun
sinä ja tyttöystäväsi tiedäthän,niin mitä vastaisit.Veikkaan että pitäisit tällaista loukkaavana.
Kuvitellaan että minä näkisin että kaksi miestä tekee niin,pitäisin tätä epämiellyttävänä.Kun taas no en tiedä pitäisikö tätä myöntää mutta, taas se kun kaksi tyttöä tekevät sitä keskenään niin on kiihottavaa.No siitä onko oikein että kaksi miestä tai naista suutelevat kadulla keskenään olkoon kukin mitä mieltä haluaa.Itse en viitsi väitellä asiasta.

L.J.H kirjoitti:

Pyytänyt päästä kolmanneksi pyöräksi? Jos joku mies tekisi näin tai pyytäisi päästä katsomaan kun
sinä ja tyttöystäväsi tiedäthän,niin mitä vastaisit.Veikkaan että pitäisit tällaista loukkaavana.
Kuvitellaan että minä näkisin että kaksi miestä tekee niin,pitäisin tätä epämiellyttävänä.Kun taas no en tiedä pitäisikö tätä myöntää mutta, taas se kun kaksi tyttöä tekevät sitä keskenään niin on kiihottavaa.No siitä onko oikein että kaksi miestä tai naista suutelevat kadulla keskenään olkoon kukin mitä mieltä haluaa.Itse en viitsi väitellä asiasta.

Ei ole kukaan mies pyytänyt - ainakaan vielä - päästä mukaan tai katsomaan. Toivottavasti ei pyydäkään... olet oikeassa, pitäisin sitä loukkaavana peräti kolmesta syystä. Tässä voinkin antaa seikkaperäisen selostuksen asiasta ;-) Jos aihe alkaa tympäistä niin lue vain kohtien ekat lauseet:
1) Se loukkaisi yksityisyyttämme. En usko että suurin osa ihmisistä pitää ajatuksesta, että joku tuntematon - mies tai nainen - pääsisi tirkistelemään heidän sänkytouhujaan tai jopa osallistumaan niihin (vaikka kai sekin joitakin kiihottaa). Se mitä makuuhuoneessamme tapahtuu on kuitenkin vain ja ainoastaan meidän oma asiamme.
2) Se loukkaisi meitä lesboina. On eri asia jos mies kuvittelee, että olemme pari kokeilunhaluista bi-naista. Mutta jos ja kun hän tajuaa että olemme lesboja ja silti ehdottaa moista, se loukkaa sekä meitä että lesboja yleensä ja kuvastaa sitä valitettavan yleistä luuloa, että lesbotkin muka pohjimmiltaan tarvitsevat miestä/munaa (anteeksi kielenkäyttöni). Ja sehän EI siis pidä paikkaansa.
3) Se loukkaisi suhdettamme. Jos minulta kysyttäisiin asiasta, vastaisin varmaan vain lyhyesti "Me seurustellaan". Jos viesti ei menisi sillä perille, se tarkoittaisi että mies vähättelisi suhdettamme ja olettaisi, että seurustelustamme huolimatta olisimme halukkaita harrastamaan seksiä kenen kanssa tahansa. Luulisi että kaikki - sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta - ymmärtäisivät seurustelun tarkoittavan kahden ihmisen omistautumista toisilleen eroottisessa/romanttisessa mielessä. Pettäminen on ilmeisesti yleistä (en tiedä onko se yleisempää heteroilla kuin homoilla, vaiko päin vastoin), mutta meidän suhteeseemme se ei kuulu.

Vielä pohdintaa viestiisi liittyen:
"Kuvitellaan että minä näkisin että kaksi miestä tekee niin,pitäisin tätä epämiellyttävänä.Kun taas no en tiedä pitäisikö tätä myöntää mutta, taas se kun kaksi tyttöä tekevät sitä keskenään niin on kiihottavaa."
Olen joskus ihmetellyt asiaa, ja heteromiesten yleistä asennetta "homot yäk, lesbot yes". Olen jostain lukenut siihen selityksenkin. Kun mies näkee kaksi naista sängyssä, hän voi nauttia katsellessaan näiden vartaloita ja kiihottua ajatuksesta että pääsisi itse mukaan ja saisi kaksi naista kerralla (ja ehkäpä ajattelee että naiset vain "lämmittelevät" toisiaan odottaessaan hänen saapumistaan). Jos heteromies näkee kaksi miestä sängyssä, hänelle ei ole tarjolla silmänruokaa, eikä hän myöskään fantasioi osallistumisesta. Eli ymmärrän tavallaan sen, että ajatus kahdesta naisesta kiinnostaa miehiä, ja jos kyseessä on bi-naiset (eikä lesbot) niin ajatus mukaantulosta saattaisi jopa toteutua (ainakin jos he eivät seurustele keskenään). Mutta jos kyseessä ovat lesbot niin voi vain toivoa että kovapäisinkin mies luopuisi toivosta ;-)
(Lesbona minun pitäisi kai olla tyytyväinen siihen, että lesboutta pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä kuin homoutta. Mutta kysehän on samasta asiasta. On mielestäni aika kaksinaismorialistista, jos lesbouden hyväksyy (sillä perusteella että voi haaveilla pääsevänsä mukaan sänkypuuhiin) ja homouden taas tuomitsee (koska se ei tarjoa itselle mitään kiihoketta). Ja tällä en siis edelleenkään tarkoita sinua vaan niitä lapsellisia hyypiöitä, jotka parisuhdelakiesityksen aikana kirjoittelivat tänne homojen ja homouden inhottavuudesta mutta olivat silti valmiita "tyydyttämään lesboja" milloin vain.)

Ellipsi kirjoitti:

Ei ole kukaan mies pyytänyt - ainakaan vielä - päästä mukaan tai katsomaan. Toivottavasti ei pyydäkään... olet oikeassa, pitäisin sitä loukkaavana peräti kolmesta syystä. Tässä voinkin antaa seikkaperäisen selostuksen asiasta ;-) Jos aihe alkaa tympäistä niin lue vain kohtien ekat lauseet:
1) Se loukkaisi yksityisyyttämme. En usko että suurin osa ihmisistä pitää ajatuksesta, että joku tuntematon - mies tai nainen - pääsisi tirkistelemään heidän sänkytouhujaan tai jopa osallistumaan niihin (vaikka kai sekin joitakin kiihottaa). Se mitä makuuhuoneessamme tapahtuu on kuitenkin vain ja ainoastaan meidän oma asiamme.
2) Se loukkaisi meitä lesboina. On eri asia jos mies kuvittelee, että olemme pari kokeilunhaluista bi-naista. Mutta jos ja kun hän tajuaa että olemme lesboja ja silti ehdottaa moista, se loukkaa sekä meitä että lesboja yleensä ja kuvastaa sitä valitettavan yleistä luuloa, että lesbotkin muka pohjimmiltaan tarvitsevat miestä/munaa (anteeksi kielenkäyttöni). Ja sehän EI siis pidä paikkaansa.
3) Se loukkaisi suhdettamme. Jos minulta kysyttäisiin asiasta, vastaisin varmaan vain lyhyesti "Me seurustellaan". Jos viesti ei menisi sillä perille, se tarkoittaisi että mies vähättelisi suhdettamme ja olettaisi, että seurustelustamme huolimatta olisimme halukkaita harrastamaan seksiä kenen kanssa tahansa. Luulisi että kaikki - sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta - ymmärtäisivät seurustelun tarkoittavan kahden ihmisen omistautumista toisilleen eroottisessa/romanttisessa mielessä. Pettäminen on ilmeisesti yleistä (en tiedä onko se yleisempää heteroilla kuin homoilla, vaiko päin vastoin), mutta meidän suhteeseemme se ei kuulu.

Vielä pohdintaa viestiisi liittyen:
"Kuvitellaan että minä näkisin että kaksi miestä tekee niin,pitäisin tätä epämiellyttävänä.Kun taas no en tiedä pitäisikö tätä myöntää mutta, taas se kun kaksi tyttöä tekevät sitä keskenään niin on kiihottavaa."
Olen joskus ihmetellyt asiaa, ja heteromiesten yleistä asennetta "homot yäk, lesbot yes". Olen jostain lukenut siihen selityksenkin. Kun mies näkee kaksi naista sängyssä, hän voi nauttia katsellessaan näiden vartaloita ja kiihottua ajatuksesta että pääsisi itse mukaan ja saisi kaksi naista kerralla (ja ehkäpä ajattelee että naiset vain "lämmittelevät" toisiaan odottaessaan hänen saapumistaan). Jos heteromies näkee kaksi miestä sängyssä, hänelle ei ole tarjolla silmänruokaa, eikä hän myöskään fantasioi osallistumisesta. Eli ymmärrän tavallaan sen, että ajatus kahdesta naisesta kiinnostaa miehiä, ja jos kyseessä on bi-naiset (eikä lesbot) niin ajatus mukaantulosta saattaisi jopa toteutua (ainakin jos he eivät seurustele keskenään). Mutta jos kyseessä ovat lesbot niin voi vain toivoa että kovapäisinkin mies luopuisi toivosta ;-)
(Lesbona minun pitäisi kai olla tyytyväinen siihen, että lesboutta pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä kuin homoutta. Mutta kysehän on samasta asiasta. On mielestäni aika kaksinaismorialistista, jos lesbouden hyväksyy (sillä perusteella että voi haaveilla pääsevänsä mukaan sänkypuuhiin) ja homouden taas tuomitsee (koska se ei tarjoa itselle mitään kiihoketta). Ja tällä en siis edelleenkään tarkoita sinua vaan niitä lapsellisia hyypiöitä, jotka parisuhdelakiesityksen aikana kirjoittelivat tänne homojen ja homouden inhottavuudesta mutta olivat silti valmiita "tyydyttämään lesboja" milloin vain.)

Hyvä kirjoitus, Ellipsi!

Le.... kirjoitti:

Hyvä kirjoitus, Ellipsi!

Kiitos vaan. Käytän tätä palstaa häpeämättömästi omien mielipiteideni levittämiseen, omaan ajatteluun rohkaisemiseen, moninaisuuden hyväksymiseen ja ennakkoluuloisten käännyttämiseen ;-)

Ellipsi kirjoitti:

Kiitos vaan. Käytän tätä palstaa häpeämättömästi omien mielipiteideni levittämiseen, omaan ajatteluun rohkaisemiseen, moninaisuuden hyväksymiseen ja ennakkoluuloisten käännyttämiseen ;-)

Niin tässä tuli mieleen yksi kysymys riitelettekö sinä ja tyttöystäväsi ikinä mistään? Tarkoitukseni ei ole olla tungetteleva.Lähinnä kysyn vaan että onko siinäkin suhteessa asiat kuin heteroparilla. Kun katsoin vastauksen kysymykseeni niin sen perusteella arvelen että loukkaantuisit myös jos joku nainen ehdottaisi pääsyä kolmanneksi.

Ellipsi kirjoitti:

Ei ole kukaan mies pyytänyt - ainakaan vielä - päästä mukaan tai katsomaan. Toivottavasti ei pyydäkään... olet oikeassa, pitäisin sitä loukkaavana peräti kolmesta syystä. Tässä voinkin antaa seikkaperäisen selostuksen asiasta ;-) Jos aihe alkaa tympäistä niin lue vain kohtien ekat lauseet:
1) Se loukkaisi yksityisyyttämme. En usko että suurin osa ihmisistä pitää ajatuksesta, että joku tuntematon - mies tai nainen - pääsisi tirkistelemään heidän sänkytouhujaan tai jopa osallistumaan niihin (vaikka kai sekin joitakin kiihottaa). Se mitä makuuhuoneessamme tapahtuu on kuitenkin vain ja ainoastaan meidän oma asiamme.
2) Se loukkaisi meitä lesboina. On eri asia jos mies kuvittelee, että olemme pari kokeilunhaluista bi-naista. Mutta jos ja kun hän tajuaa että olemme lesboja ja silti ehdottaa moista, se loukkaa sekä meitä että lesboja yleensä ja kuvastaa sitä valitettavan yleistä luuloa, että lesbotkin muka pohjimmiltaan tarvitsevat miestä/munaa (anteeksi kielenkäyttöni). Ja sehän EI siis pidä paikkaansa.
3) Se loukkaisi suhdettamme. Jos minulta kysyttäisiin asiasta, vastaisin varmaan vain lyhyesti "Me seurustellaan". Jos viesti ei menisi sillä perille, se tarkoittaisi että mies vähättelisi suhdettamme ja olettaisi, että seurustelustamme huolimatta olisimme halukkaita harrastamaan seksiä kenen kanssa tahansa. Luulisi että kaikki - sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta - ymmärtäisivät seurustelun tarkoittavan kahden ihmisen omistautumista toisilleen eroottisessa/romanttisessa mielessä. Pettäminen on ilmeisesti yleistä (en tiedä onko se yleisempää heteroilla kuin homoilla, vaiko päin vastoin), mutta meidän suhteeseemme se ei kuulu.

Vielä pohdintaa viestiisi liittyen:
"Kuvitellaan että minä näkisin että kaksi miestä tekee niin,pitäisin tätä epämiellyttävänä.Kun taas no en tiedä pitäisikö tätä myöntää mutta, taas se kun kaksi tyttöä tekevät sitä keskenään niin on kiihottavaa."
Olen joskus ihmetellyt asiaa, ja heteromiesten yleistä asennetta "homot yäk, lesbot yes". Olen jostain lukenut siihen selityksenkin. Kun mies näkee kaksi naista sängyssä, hän voi nauttia katsellessaan näiden vartaloita ja kiihottua ajatuksesta että pääsisi itse mukaan ja saisi kaksi naista kerralla (ja ehkäpä ajattelee että naiset vain "lämmittelevät" toisiaan odottaessaan hänen saapumistaan). Jos heteromies näkee kaksi miestä sängyssä, hänelle ei ole tarjolla silmänruokaa, eikä hän myöskään fantasioi osallistumisesta. Eli ymmärrän tavallaan sen, että ajatus kahdesta naisesta kiinnostaa miehiä, ja jos kyseessä on bi-naiset (eikä lesbot) niin ajatus mukaantulosta saattaisi jopa toteutua (ainakin jos he eivät seurustele keskenään). Mutta jos kyseessä ovat lesbot niin voi vain toivoa että kovapäisinkin mies luopuisi toivosta ;-)
(Lesbona minun pitäisi kai olla tyytyväinen siihen, että lesboutta pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä kuin homoutta. Mutta kysehän on samasta asiasta. On mielestäni aika kaksinaismorialistista, jos lesbouden hyväksyy (sillä perusteella että voi haaveilla pääsevänsä mukaan sänkypuuhiin) ja homouden taas tuomitsee (koska se ei tarjoa itselle mitään kiihoketta). Ja tällä en siis edelleenkään tarkoita sinua vaan niitä lapsellisia hyypiöitä, jotka parisuhdelakiesityksen aikana kirjoittelivat tänne homojen ja homouden inhottavuudesta mutta olivat silti valmiita "tyydyttämään lesboja" milloin vain.)

Niin, eli jos joku nainen (esim. nuorekas ja viehättävä) haluaisi tulla joko mukaan tai katsomaan rakasteluanne.

Suostuisitko/Suostuisitteko siihen ? Aika monet parit kiihoittuvat ns. kolmannesta pyörästä. Loukkaisiko se seksuaalisuuttanne että teitä kiinnostava ja kiihoittava sukupuoli (nainen, ei mies) tarkkailisi hellyyttenne hetkiä, tai jopa osallistuisi niihin ?

Ellipsi kirjoitti:

Kiitos vaan. Käytän tätä palstaa häpeämättömästi omien mielipiteideni levittämiseen, omaan ajatteluun rohkaisemiseen, moninaisuuden hyväksymiseen ja ennakkoluuloisten käännyttämiseen ;-)

Vedähanduunnn....

L.J.H kirjoitti:

Niin tässä tuli mieleen yksi kysymys riitelettekö sinä ja tyttöystäväsi ikinä mistään? Tarkoitukseni ei ole olla tungetteleva.Lähinnä kysyn vaan että onko siinäkin suhteessa asiat kuin heteroparilla. Kun katsoin vastauksen kysymykseeni niin sen perusteella arvelen että loukkaantuisit myös jos joku nainen ehdottaisi pääsyä kolmanneksi.

Eiköhän jonkinasteisia välienselvittelyjä tule vastaan kaikissa parisuhteissa. Ei meillä oikeastaan riitoja ole, erimielisyyksiä kylläkin. Joskus tulee pieniä väärinymmärryksiä, tai toinen ottaa jonkun puolihuolimattomasti heitetyn kommentin liian tosissaan (ja sitten lepytellään.... ;-) Pari kertaa on tullut vähän keskustelemista (aiheettoman) mustasukkaisuuden vuoksi. Yleisesti ottaen menee kuitenkin todella hyvin - en muista milloin viimeksi olisi ollut mitään riidan tapaistakaan, ja viime viikonloppukin oli niin romanttinen ja ihana... *huokaus*

Arvauksesi osuu jälleen oikeaan. Olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ei tulisi mieleenkään mennä sänkyyn kenenkään muun (naisenkaan) kuin tyttöystäväni kanssa. Ja koska seksi on minulle hyvin intiimiä, tunnepitoista yhdessäoloa, en edes tahtoisi kenenkään muun koskettavan minua silä tavoin (eikä minulla ole tarvetta koskettaa siten muita kuin omaa rakastani). Onneksi olemme tässäkin asiassa samoilla linjoilla. Ja kyllä varmasti loukkaantuisin vaikka kysyjä olisikin nainen. Odotan kaikilta seurustelusuhteen kunnioitusta ja huomioimista, oli kyseessä sitten mies tai lesbo. Tosin luulisin että kysyjä ymmärtäisi yskän jo siitä kun kertoisin että seurustelemme.
Jos olisin sinkku, saattaisin kokeillakin vaikka kolmen kimppaa ;-) mutta nyt kun olen suhteessa tahdon omistautua vain sille. Meillä on niin uskomaton henkinen, psyykkinen ja fyysinen yhteys, että jotain menisi varmasti pilalle jos ottaisimme mukaan jonkun "ulkopuolisen" (sukupuolesta riippumatta).

Tästä tulikin mieleen yksi ajatus näistä ryhmäkokeiluista. Koska olemme lesboja, on selvää että JOS olisimme luonteeltamme ryhmäkokeiluihin suuntautuneita, niin tietenkin kolmas osapuolikin olisi nainen. Heterosuhteissa sen sijaan ei ole mitenkään ennaltamäärättyä, onko kolmas osapuoli nainen vai mies. Eli olisiko mukana kaksi naista ja mies vai kaksi miestä ja nainen. Ei niin että sillä olisi minulle henk.koht. merkitystä...tässä asiassa heteroilla on nähtävästi enemmän valinnanvaraa ;-D
Mutta onneksi rakkaassani on minulle kylliksi...ja minussa hänelle... 8-}

Hassu sattuma muuten. Lauantaina kun olimme yöllä tulossa bileistä, kaksi miestä tuli juttusille kioskilla ja siinä sitten taksia odotellessa käytiin keskusteluja. Toinen mies neuvotteli kultani kanssa homoseksuaalisuuden "epänormaaliudesta", toinen taas toisteli minulle aika monta kertaa miten kovasti olisi halunnut päästä katsomaan minua & tyttöystävääni vuoteessa. Sen verran olimme kaikki nauttineet juomia että keskustelu kävi kiivaana ja naapuripöydässäkin ihmeteltiin ;-D Onneksi taksi tuli ja pääsimme "karkuun" kotiin nukkumaan...

Angsti kirjoitti:

Niin, eli jos joku nainen (esim. nuorekas ja viehättävä) haluaisi tulla joko mukaan tai katsomaan rakasteluanne.

Suostuisitko/Suostuisitteko siihen ? Aika monet parit kiihoittuvat ns. kolmannesta pyörästä. Loukkaisiko se seksuaalisuuttanne että teitä kiinnostava ja kiihoittava sukupuoli (nainen, ei mies) tarkkailisi hellyyttenne hetkiä, tai jopa osallistuisi niihin ?

Hmm, vastasin samaan kysymykseen jo L.J.H:lle. Lainan tähän omaa tekstiäni kyseisestä viestistä ja täydennän loppuun:
Olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ei tulisi mieleenkään mennä sänkyyn kenenkään muun kuin tyttöystäväni kanssa. Ja koska seksi on minulle hyvin intiimiä, tunnepitoista yhdessäoloa, en edes tahtoisi kenenkään muun koskettavan minua silä tavoin (eikä minulla ole tarvetta koskettaa siten muita kuin omaa rakastani). Onneksi olemme tässäkin asiassa samoilla linjoilla. Ja kyllä varmasti loukkaantuisin vaikka kysyjä olisikin nainen. Odotan kaikilta seurustelusuhteen kunnioitusta ja huomioimista, oli kyseessä sitten mies tai lesbo. Tosin luulisin että kysyjä ymmärtäisi yskän jo siitä kun kertoisin että seurustelemme.
Jos olisin sinkku, saattaisin kokeillakin vaikka kolmen kimppaa ;-) mutta nyt kun olen suhteessa tahdon omistautua vain sille. Meillä on niin uskomaton henkinen, psyykkinen ja fyysinen yhteys, että jotain menisi varmasti pilalle jos ottaisimme mukaan jonkun "ulkopuolisen" (sukupuolesta riippumatta).

--> Täydennystä: Jos nuori viehättävä nainen kysyisi moista, niin se olisi ehkä jollakin tavalla imartelevaa (olemme kylläkin itsekin nuoria naisia). Mutta siihense jäisi, kieltäytyisimme kohteliaasti. Jos nainen todellakin pääsisi katsomaan/osallistumaan, se ei loukkaisi seksuaalisuuttamme lesboina (kuten miehen mukanaolo tekisi), mutta se loukkaisi yksityisyyttämme ja seurustelusuhdettamme. Sanoit "teitä kiinnostava ja kiihottava" tms. Se ei ole mahdollista, koska olemme niin toistemme lumoissa ettei minua kiinnosta kukaan muu, eikä tyttöystäväänikään - päätellen siitä miten hän katsoo minua, puhuu minulle ja miten usein hän tahtoo pitää minua hyvänä... ;-)
Joillakin pareilla varmaan on vapaampi käytäntö, ja kolmas pyöräkin voi olla tervetullut. Me emme vaan kuulu heihin. (Tulikin tässä mieleen: yksi tuttavapariskunta kokeili kerran kolmen kimppaa. Seurauksena oli mustasukkaisuutta, kun sekä seurustelevan parin toinen osapuoli että se kolmas pyörä tunsivat vetoa vain toiseen seurustelevaan mutta eivät ollenkaan toisiinsa...)
Ei tee mieli ryhtyä leikittelemään elämäni tärkeimmän ihmissuhteen kustannuksella.

Ellipsi kirjoitti:

Hmm, vastasin samaan kysymykseen jo L.J.H:lle. Lainan tähän omaa tekstiäni kyseisestä viestistä ja täydennän loppuun:
Olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ei tulisi mieleenkään mennä sänkyyn kenenkään muun kuin tyttöystäväni kanssa. Ja koska seksi on minulle hyvin intiimiä, tunnepitoista yhdessäoloa, en edes tahtoisi kenenkään muun koskettavan minua silä tavoin (eikä minulla ole tarvetta koskettaa siten muita kuin omaa rakastani). Onneksi olemme tässäkin asiassa samoilla linjoilla. Ja kyllä varmasti loukkaantuisin vaikka kysyjä olisikin nainen. Odotan kaikilta seurustelusuhteen kunnioitusta ja huomioimista, oli kyseessä sitten mies tai lesbo. Tosin luulisin että kysyjä ymmärtäisi yskän jo siitä kun kertoisin että seurustelemme.
Jos olisin sinkku, saattaisin kokeillakin vaikka kolmen kimppaa ;-) mutta nyt kun olen suhteessa tahdon omistautua vain sille. Meillä on niin uskomaton henkinen, psyykkinen ja fyysinen yhteys, että jotain menisi varmasti pilalle jos ottaisimme mukaan jonkun "ulkopuolisen" (sukupuolesta riippumatta).

--> Täydennystä: Jos nuori viehättävä nainen kysyisi moista, niin se olisi ehkä jollakin tavalla imartelevaa (olemme kylläkin itsekin nuoria naisia). Mutta siihense jäisi, kieltäytyisimme kohteliaasti. Jos nainen todellakin pääsisi katsomaan/osallistumaan, se ei loukkaisi seksuaalisuuttamme lesboina (kuten miehen mukanaolo tekisi), mutta se loukkaisi yksityisyyttämme ja seurustelusuhdettamme. Sanoit "teitä kiinnostava ja kiihottava" tms. Se ei ole mahdollista, koska olemme niin toistemme lumoissa ettei minua kiinnosta kukaan muu, eikä tyttöystäväänikään - päätellen siitä miten hän katsoo minua, puhuu minulle ja miten usein hän tahtoo pitää minua hyvänä... ;-)
Joillakin pareilla varmaan on vapaampi käytäntö, ja kolmas pyöräkin voi olla tervetullut. Me emme vaan kuulu heihin. (Tulikin tässä mieleen: yksi tuttavapariskunta kokeili kerran kolmen kimppaa. Seurauksena oli mustasukkaisuutta, kun sekä seurustelevan parin toinen osapuoli että se kolmas pyörä tunsivat vetoa vain toiseen seurustelevaan mutta eivät ollenkaan toisiinsa...)
Ei tee mieli ryhtyä leikittelemään elämäni tärkeimmän ihmissuhteen kustannuksella.

Huomasin että sanoit "teitä kiinnostava ja viehättävä SUKUPUOLI" eli nainen, ei siis tietty henkilö. Mutta siitä huolimatta vastaus pysyy samana :-)

Ellipsi kirjoitti:

Eiköhän jonkinasteisia välienselvittelyjä tule vastaan kaikissa parisuhteissa. Ei meillä oikeastaan riitoja ole, erimielisyyksiä kylläkin. Joskus tulee pieniä väärinymmärryksiä, tai toinen ottaa jonkun puolihuolimattomasti heitetyn kommentin liian tosissaan (ja sitten lepytellään.... ;-) Pari kertaa on tullut vähän keskustelemista (aiheettoman) mustasukkaisuuden vuoksi. Yleisesti ottaen menee kuitenkin todella hyvin - en muista milloin viimeksi olisi ollut mitään riidan tapaistakaan, ja viime viikonloppukin oli niin romanttinen ja ihana... *huokaus*

Arvauksesi osuu jälleen oikeaan. Olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ei tulisi mieleenkään mennä sänkyyn kenenkään muun (naisenkaan) kuin tyttöystäväni kanssa. Ja koska seksi on minulle hyvin intiimiä, tunnepitoista yhdessäoloa, en edes tahtoisi kenenkään muun koskettavan minua silä tavoin (eikä minulla ole tarvetta koskettaa siten muita kuin omaa rakastani). Onneksi olemme tässäkin asiassa samoilla linjoilla. Ja kyllä varmasti loukkaantuisin vaikka kysyjä olisikin nainen. Odotan kaikilta seurustelusuhteen kunnioitusta ja huomioimista, oli kyseessä sitten mies tai lesbo. Tosin luulisin että kysyjä ymmärtäisi yskän jo siitä kun kertoisin että seurustelemme.
Jos olisin sinkku, saattaisin kokeillakin vaikka kolmen kimppaa ;-) mutta nyt kun olen suhteessa tahdon omistautua vain sille. Meillä on niin uskomaton henkinen, psyykkinen ja fyysinen yhteys, että jotain menisi varmasti pilalle jos ottaisimme mukaan jonkun "ulkopuolisen" (sukupuolesta riippumatta).

Tästä tulikin mieleen yksi ajatus näistä ryhmäkokeiluista. Koska olemme lesboja, on selvää että JOS olisimme luonteeltamme ryhmäkokeiluihin suuntautuneita, niin tietenkin kolmas osapuolikin olisi nainen. Heterosuhteissa sen sijaan ei ole mitenkään ennaltamäärättyä, onko kolmas osapuoli nainen vai mies. Eli olisiko mukana kaksi naista ja mies vai kaksi miestä ja nainen. Ei niin että sillä olisi minulle henk.koht. merkitystä...tässä asiassa heteroilla on nähtävästi enemmän valinnanvaraa ;-D
Mutta onneksi rakkaassani on minulle kylliksi...ja minussa hänelle... 8-}

Hassu sattuma muuten. Lauantaina kun olimme yöllä tulossa bileistä, kaksi miestä tuli juttusille kioskilla ja siinä sitten taksia odotellessa käytiin keskusteluja. Toinen mies neuvotteli kultani kanssa homoseksuaalisuuden "epänormaaliudesta", toinen taas toisteli minulle aika monta kertaa miten kovasti olisi halunnut päästä katsomaan minua & tyttöystävääni vuoteessa. Sen verran olimme kaikki nauttineet juomia että keskustelu kävi kiivaana ja naapuripöydässäkin ihmeteltiin ;-D Onneksi taksi tuli ja pääsimme "karkuun" kotiin nukkumaan...

Pääsitte sentään pois tilanteesta.En itse viitsi käydä väittelyitä homoseksuaalisuuden epänormaaliudesta on se sitten sitä tai ei.
Ruotsissa oli jokin aikaa sitten sellainen tapaus että eräs musliminainen eli ruotsalaisnaisen kanssa lesbosuhteessa.No sehän ei sopinut perheen miespuolisille jäsenille.Siinä tapauksessa murha jäi onneksi yritykseksi.

Mitä tulee uskollisuuteen ja pettämiseen niin huomattavan monella näyttää olevan nykypäivänä moraali vähän löysällä.Monella olisi oppimista asenteestasi(sekä bi,homoilla että heteroilla).

Muuten tuli yksi kysymys mieleen.Miten vanhempasi suhtautuivat siihen kun kerroit olevasi lesbo.

L.J.H kirjoitti:

Pääsitte sentään pois tilanteesta.En itse viitsi käydä väittelyitä homoseksuaalisuuden epänormaaliudesta on se sitten sitä tai ei.
Ruotsissa oli jokin aikaa sitten sellainen tapaus että eräs musliminainen eli ruotsalaisnaisen kanssa lesbosuhteessa.No sehän ei sopinut perheen miespuolisille jäsenille.Siinä tapauksessa murha jäi onneksi yritykseksi.

Mitä tulee uskollisuuteen ja pettämiseen niin huomattavan monella näyttää olevan nykypäivänä moraali vähän löysällä.Monella olisi oppimista asenteestasi(sekä bi,homoilla että heteroilla).

Muuten tuli yksi kysymys mieleen.Miten vanhempasi suhtautuivat siihen kun kerroit olevasi lesbo.

On aika vaikeaa määrittää minkään asian normaaliutta. Kuka sanoo mikä on normaalia, mikä ei? Tuli taas mieleen se rintanappi joita Priden aikaan myytiin - en muista mainitsinko siitä jo. Teksti kuului siis "Heteroseksuaalisuus ei ole normaalia, se on vain yleistä". En taida kallistua ihan noin radikaalille kannalle ;-) mutta napilla olisi hyvä näpäyttää joitakuita asennevammaisia...
Kiitos sanoistasi, enpä tiedä olisiko minusta moraaliseksi esikuvaksi. Tietysti asiaan vaikuttaa se tunne/tieto sisälläni, että pettäminen (ja/tai kaikki seksikokeilut parisuhteen lisäksi/ulkopuolella) on mielestäni väärin. Piste. Mutta moraalin lisäksi minulla vaikuttaa tässä asiassa vahvasti tunne. Hyvin selkeä ja varma kiintymyksen, rakkauden, luottamuksen ja omistautumisen tunne yhtä ihmistä kohtaan. Jos kokeilisin seksiä suhteen ulkopuolella, tekisin korjaamattoman vääryyden sekä kumppaniani että itseäni kohtaan. En tiedä voisiko hän antaa anteeksi jos niin kävisi, mutta itse en voisi enää hyväksyä itseäni vaan omatunto ja syyllisyys soimaisivat varmaan lopun ikää. Onneksi sellaisesta ei ole pelkoa, koska tiedän pysyväni uskollisena rakkaalleni "niin varmasti kuin elän ja hengitän".

Kysyt vanhempien suhtautumista. Kun huomasin etten ole hetero, mietiskelin ja tunnustelin asiaa kaikessa rauhassa pari vuotta ennen kuin kerroin heille. Tahdoin olla varma itsestäni - on se itsellekin aika iso juttu, kun parikymppisenä yht'äkkiä huomaakin kuuluvansa johonkin vähemmistöön. Ja usko tai älä, mutta olin/olen siinäkin asiassa todella onnekas - välillä tulee ihan taikauskoinen olo, että kohta tapahtuu jotain pahaa, eihän mulla voi olla oikeutta tällaiseen onneen... Kerroin heille itsestäni viime kesänä (2001). Olin jo aiemmin kokeillut kepillä jäätä, eli kommentoinut heille esim. TV:ssä tai lehdessä näkemiäni juttuja, jotka liittyivät homoseksualisuutta kohtaan tunnettuihin ennakkoluuloihin. Esimerkki: jossain TV-ohjelmaselostuksessa luki suunnilleen "Miksi lesbot piikittävät itseensä testosteronia?" No siitähän hermostuin aika lailla, koska lesbot eivät piikitä testosteronia!!! Niin tekevät sellaiset transseksuaalit, jotka ovat syntyneet naisiksi mutta pyrkivät muuttumaan (fyysisestikin) miehiksi mm. ottamalla miessukupuolihormonia (kuten kyseisessä ohjelmassa sitten selvisi). Lesboilla taas ei ole halua muuttua miehiksi, vain halu rakastaa naisia :-) Taisin jo eksyä aiheesta. Tällaista lehtitekstiä siis päivittelin ääneen äidilleni ja kummastelin, miten ihmeessä joku voi samaistaa lesbot transseksuaaleihin. Sitten vaivihkaa tarkkailin vanhempieni reaktioita. Heillä tuntui olevan terve järki ja sydän, eli he eivät toistaneet stereotyyppisiä ennakkoasenteita ja kauhistelleet homoseksuaaleja. Äiti taisi sanoakin, että jokainen on mikä on eikä sitä voi itse valita. Saatuani toistuvasti positiivista vastakaikua uskalsin sitten ulos kaapista.
Molemmat olivat kieltämättä hämmästyneitä & hämmentyneitä (eivätkä tunteneet ennestään yhtään homoa/lesboa). Juttelimme asiasta jonkin aikaa yleisluontoisesti, ja tuntui siltä että äiti varsinkin hyväksyi asian hyvin pian täysin. Heti hän kuitenkin osoitti rakastavansa minua ihan kuten ennenkin. Isäkään ei järkyttynyt, meni vaan vähän hiljaiseksi... juttelin asiasta ja "uudesta" minästäni heidän kanssaan muutamia kertoja erikseen myöhemmin. Isältä vei vähän kauemmin sulattaa asia, mutta koskaan kumpikaan vanhemmistani ei ole tuominnut minua tai seksuaalisuuttani, vaatineet minua muuttumaan tms. Tiedän että kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joidenkin vanhemmat ovat niin syvällä ennakkokäsityksissään ja harhaluuloissaan, että välit vanhempien ja lasten kanssa voivat huonontua lopullisesti.
Tiedän olevani todella onnekas, kun läheisimmät ihmiseni hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen, ja ovat ottaneet rakkaanikin vastaan uutena perheenjäsenenä :-)

(Ps. Toivottavasti sinua ei tympäise kun puhun jatkuvasti itsestäni. Tietysti nytkin vastasin kysymykseesi - luonteelleni uskollisena todella pitkän kaavan mukaan - mutta en oikein osaa kysyä sinulta mitään. Joten vastailen vaan kaikkiin pinnalle pompahtaviin kysymyksiin ja seuraan mielelläni keskustelua uusille urille :-)
Viesteistäni voisi melkein käyttää nimitystä "Erään lesbon tarina" ;-)

Ellipsi kirjoitti:

On aika vaikeaa määrittää minkään asian normaaliutta. Kuka sanoo mikä on normaalia, mikä ei? Tuli taas mieleen se rintanappi joita Priden aikaan myytiin - en muista mainitsinko siitä jo. Teksti kuului siis "Heteroseksuaalisuus ei ole normaalia, se on vain yleistä". En taida kallistua ihan noin radikaalille kannalle ;-) mutta napilla olisi hyvä näpäyttää joitakuita asennevammaisia...
Kiitos sanoistasi, enpä tiedä olisiko minusta moraaliseksi esikuvaksi. Tietysti asiaan vaikuttaa se tunne/tieto sisälläni, että pettäminen (ja/tai kaikki seksikokeilut parisuhteen lisäksi/ulkopuolella) on mielestäni väärin. Piste. Mutta moraalin lisäksi minulla vaikuttaa tässä asiassa vahvasti tunne. Hyvin selkeä ja varma kiintymyksen, rakkauden, luottamuksen ja omistautumisen tunne yhtä ihmistä kohtaan. Jos kokeilisin seksiä suhteen ulkopuolella, tekisin korjaamattoman vääryyden sekä kumppaniani että itseäni kohtaan. En tiedä voisiko hän antaa anteeksi jos niin kävisi, mutta itse en voisi enää hyväksyä itseäni vaan omatunto ja syyllisyys soimaisivat varmaan lopun ikää. Onneksi sellaisesta ei ole pelkoa, koska tiedän pysyväni uskollisena rakkaalleni "niin varmasti kuin elän ja hengitän".

Kysyt vanhempien suhtautumista. Kun huomasin etten ole hetero, mietiskelin ja tunnustelin asiaa kaikessa rauhassa pari vuotta ennen kuin kerroin heille. Tahdoin olla varma itsestäni - on se itsellekin aika iso juttu, kun parikymppisenä yht'äkkiä huomaakin kuuluvansa johonkin vähemmistöön. Ja usko tai älä, mutta olin/olen siinäkin asiassa todella onnekas - välillä tulee ihan taikauskoinen olo, että kohta tapahtuu jotain pahaa, eihän mulla voi olla oikeutta tällaiseen onneen... Kerroin heille itsestäni viime kesänä (2001). Olin jo aiemmin kokeillut kepillä jäätä, eli kommentoinut heille esim. TV:ssä tai lehdessä näkemiäni juttuja, jotka liittyivät homoseksualisuutta kohtaan tunnettuihin ennakkoluuloihin. Esimerkki: jossain TV-ohjelmaselostuksessa luki suunnilleen "Miksi lesbot piikittävät itseensä testosteronia?" No siitähän hermostuin aika lailla, koska lesbot eivät piikitä testosteronia!!! Niin tekevät sellaiset transseksuaalit, jotka ovat syntyneet naisiksi mutta pyrkivät muuttumaan (fyysisestikin) miehiksi mm. ottamalla miessukupuolihormonia (kuten kyseisessä ohjelmassa sitten selvisi). Lesboilla taas ei ole halua muuttua miehiksi, vain halu rakastaa naisia :-) Taisin jo eksyä aiheesta. Tällaista lehtitekstiä siis päivittelin ääneen äidilleni ja kummastelin, miten ihmeessä joku voi samaistaa lesbot transseksuaaleihin. Sitten vaivihkaa tarkkailin vanhempieni reaktioita. Heillä tuntui olevan terve järki ja sydän, eli he eivät toistaneet stereotyyppisiä ennakkoasenteita ja kauhistelleet homoseksuaaleja. Äiti taisi sanoakin, että jokainen on mikä on eikä sitä voi itse valita. Saatuani toistuvasti positiivista vastakaikua uskalsin sitten ulos kaapista.
Molemmat olivat kieltämättä hämmästyneitä & hämmentyneitä (eivätkä tunteneet ennestään yhtään homoa/lesboa). Juttelimme asiasta jonkin aikaa yleisluontoisesti, ja tuntui siltä että äiti varsinkin hyväksyi asian hyvin pian täysin. Heti hän kuitenkin osoitti rakastavansa minua ihan kuten ennenkin. Isäkään ei järkyttynyt, meni vaan vähän hiljaiseksi... juttelin asiasta ja "uudesta" minästäni heidän kanssaan muutamia kertoja erikseen myöhemmin. Isältä vei vähän kauemmin sulattaa asia, mutta koskaan kumpikaan vanhemmistani ei ole tuominnut minua tai seksuaalisuuttani, vaatineet minua muuttumaan tms. Tiedän että kaikilla ei ole yhtä hyvin. Joidenkin vanhemmat ovat niin syvällä ennakkokäsityksissään ja harhaluuloissaan, että välit vanhempien ja lasten kanssa voivat huonontua lopullisesti.
Tiedän olevani todella onnekas, kun läheisimmät ihmiseni hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen, ja ovat ottaneet rakkaanikin vastaan uutena perheenjäsenenä :-)

(Ps. Toivottavasti sinua ei tympäise kun puhun jatkuvasti itsestäni. Tietysti nytkin vastasin kysymykseesi - luonteelleni uskollisena todella pitkän kaavan mukaan - mutta en oikein osaa kysyä sinulta mitään. Joten vastailen vaan kaikkiin pinnalle pompahtaviin kysymyksiin ja seuraan mielelläni keskustelua uusille urille :-)
Viesteistäni voisi melkein käyttää nimitystä "Erään lesbon tarina" ;-)

Tympäise.No oma tilanteeni on kahdelta osin helpottunut eli menen palkalliseen työharjoitteluun kunnan kiinteistönhoitaja-apulaiseksi.Työt alkavat huomenaamulla 7:30.
Sekä ensi viikolla käyn seksuaalineuvojalla.
Minulla on ollut hiukan lähestymisvaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen.Ravintolassa aivan riittävästi epäonnistuneita yrityksiä ja normaalielämässä työpaikoilla koulussa vaikeuksia ilmaista naisille kiinnostukseni heitä kohtaan.Tai ei aina ollut näin kyllä joskus kykenin siihen,mutta epäonnistuttua taisin mennä neuvottomaksi.Koetan ottaa selvän siitä onko muita vaihtoehtoja kuin.
A)Yritys elää elinikäisessä selibaatissa
B)Kääntyminen maksullisten puoleen
Siitä tuli mieleen eräs vitsi
-Miten munkit voivat elää koko ikänsä selibaatissa ja harjoittaa katumusta?
-Jos elää ikänsä selibaatissa on helppo harjoittaa katumusta

Tohon testosteroni kohtaan vielä olen miettinyt kannattaisiko mittauttaa testosteroni tasoni.Veikkaan että se on sen verran korkea että jos piikittäisin sitä itseeni niin lehdessä voisi lukea "riita kirkossa ennen Jumalanpalvelusta,suntio löi tilaisuuteen osallistunutta pappia/kanttoria/seurakuntalaista."

L.J.H kirjoitti:

Tympäise.No oma tilanteeni on kahdelta osin helpottunut eli menen palkalliseen työharjoitteluun kunnan kiinteistönhoitaja-apulaiseksi.Työt alkavat huomenaamulla 7:30.
Sekä ensi viikolla käyn seksuaalineuvojalla.
Minulla on ollut hiukan lähestymisvaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen.Ravintolassa aivan riittävästi epäonnistuneita yrityksiä ja normaalielämässä työpaikoilla koulussa vaikeuksia ilmaista naisille kiinnostukseni heitä kohtaan.Tai ei aina ollut näin kyllä joskus kykenin siihen,mutta epäonnistuttua taisin mennä neuvottomaksi.Koetan ottaa selvän siitä onko muita vaihtoehtoja kuin.
A)Yritys elää elinikäisessä selibaatissa
B)Kääntyminen maksullisten puoleen
Siitä tuli mieleen eräs vitsi
-Miten munkit voivat elää koko ikänsä selibaatissa ja harjoittaa katumusta?
-Jos elää ikänsä selibaatissa on helppo harjoittaa katumusta

Tohon testosteroni kohtaan vielä olen miettinyt kannattaisiko mittauttaa testosteroni tasoni.Veikkaan että se on sen verran korkea että jos piikittäisin sitä itseeni niin lehdessä voisi lukea "riita kirkossa ennen Jumalanpalvelusta,suntio löi tilaisuuteen osallistunutta pappia/kanttoria/seurakuntalaista."

Taidat olla huumorimiehiä, ainakin olen aistivinani viestisi loppupuolella hienoista itseironiaa ;-) Toivotan onnea neuvojavierailulle ja sosiaaliselle elämälle. En itsekään ole kovin kyvykäs lähestymään naisia - eli meillä on jotain yhteistä! Jos suhteeni olisivat minusta ja aloitteellisuudestani kiinni, olisin varmasti jäänyt loppuiäkseni sinkuksi. Onneksi nykyinen tyttöystäväni oli ensi kertaa tavatessamme aloitekykyinen, eli ilmaisi kohteliaasti mutta tarpeeksi selvästi olevansa kiinnostunut ja alkoi jutella kanssani. Toisen aloitteeseen on helpompi vastata kuin tehdä itse aloite. Näin ainakin minun kohdallani, koska olen varsinkin tutustumisvaiheessa niin ujo.
Ehkä sinulla on samoin? Siinä tapauksessa täytyy toivoa että joku rohkea nainen tulisi juttusille. En tiedä vieläkö (hetero)suhteissa vallitsee se käsitys että miehen pitäisi tehdä aloite. Mielestäni asioiden ei pitäisi olla niin mustavalkoisia, ihan samahan se on kumpi ensimmäisenä osoittaa kiinnostusta. (Lesboillahan ei tällaista ennakkoasettelua voi olla, vaan aloitteentekijä on aina nainen... joo huono "vitsi", olen näin työpäivän lopulla vähän väsy.)
En voi muuta sanoa kuin että olen elävä todiste onnekkaasta aloitekyvyttömästä ;-) Täytyy vain luottaa ja uskoa että se oikea todellakin on jossain, ja jonakin päivänä tai yönä se osuu kohdalle.

"-Miten munkit voivat elää koko ikänsä selibaatissa ja harjoittaa katumusta? -Jos elää ikänsä selibaatissa on helppo harjoittaa katumusta"
*heh heh* tätä en ollutkaan kuullut..

"lehdessä voisi lukea "riita kirkossa ennen Jumalanpalvelusta,suntio löi tilaisuuteen osallistunutta pappia/kanttoria/seurakuntalaista."
*heh hehe heh* ja huh huh... älä vaan kokeile! ;-D Kyllä noin miehiselle miehelle varmasti nainen löytyy. Tsemppiä ja aurinkoista loppukesää!
Kirjoittelemisiin...

Ellipsi kirjoitti:

Taidat olla huumorimiehiä, ainakin olen aistivinani viestisi loppupuolella hienoista itseironiaa ;-) Toivotan onnea neuvojavierailulle ja sosiaaliselle elämälle. En itsekään ole kovin kyvykäs lähestymään naisia - eli meillä on jotain yhteistä! Jos suhteeni olisivat minusta ja aloitteellisuudestani kiinni, olisin varmasti jäänyt loppuiäkseni sinkuksi. Onneksi nykyinen tyttöystäväni oli ensi kertaa tavatessamme aloitekykyinen, eli ilmaisi kohteliaasti mutta tarpeeksi selvästi olevansa kiinnostunut ja alkoi jutella kanssani. Toisen aloitteeseen on helpompi vastata kuin tehdä itse aloite. Näin ainakin minun kohdallani, koska olen varsinkin tutustumisvaiheessa niin ujo.
Ehkä sinulla on samoin? Siinä tapauksessa täytyy toivoa että joku rohkea nainen tulisi juttusille. En tiedä vieläkö (hetero)suhteissa vallitsee se käsitys että miehen pitäisi tehdä aloite. Mielestäni asioiden ei pitäisi olla niin mustavalkoisia, ihan samahan se on kumpi ensimmäisenä osoittaa kiinnostusta. (Lesboillahan ei tällaista ennakkoasettelua voi olla, vaan aloitteentekijä on aina nainen... joo huono "vitsi", olen näin työpäivän lopulla vähän väsy.)
En voi muuta sanoa kuin että olen elävä todiste onnekkaasta aloitekyvyttömästä ;-) Täytyy vain luottaa ja uskoa että se oikea todellakin on jossain, ja jonakin päivänä tai yönä se osuu kohdalle.

"-Miten munkit voivat elää koko ikänsä selibaatissa ja harjoittaa katumusta? -Jos elää ikänsä selibaatissa on helppo harjoittaa katumusta"
*heh heh* tätä en ollutkaan kuullut..

"lehdessä voisi lukea "riita kirkossa ennen Jumalanpalvelusta,suntio löi tilaisuuteen osallistunutta pappia/kanttoria/seurakuntalaista."
*heh hehe heh* ja huh huh... älä vaan kokeile! ;-D Kyllä noin miehiselle miehelle varmasti nainen löytyy. Tsemppiä ja aurinkoista loppukesää!
Kirjoittelemisiin...

Niin vaikka itse kehunkin taidan olla huumorimiehiä.Kyllä se heterosuhteissa aika lailla vallitsee se käsitys että miehen täytyy tehdä aloite.Miehen roolissakaan ei kaikki välttämättä ole helppoa,kuten jatkuva epäonnistuminen ks.asiassa.
Toki on
naisia jotka tekevät aloitteita eli on se jossain määrin murtumassa.Kerran olen törmännyt tällaiseen naiseen näimme pari kertaa mutta siihen se jäi jotenkin vain kemiamme eivät pelanneet yhteen.Tästä on noin pari vuotta aikaa.

Kiitoksia palautteesta.Viestisi piristi jonkin verran,luettuani sen voin paremmin.Olen ollut viime aikoina jossain määrin masentunut ja ahdistunut.On ollut kyllä hyviäkin hetkiä.Olin myös silloin masentunut kuin luin ensimmäisen minulle tarkoitetun viestisi.
Sen takia hakeuduin neuvojalle koska huomasin että
en kestä tätä yksin.

Muuten kun olen nyt ollut pari päivää töissä eli siis kunnan kiinteistöjen piha alueilla leikkaamassa nurmikkoa,trimmaamassa kasvustoa laittamassa leikkikentälle tiiliä paikalleen maahan.Olen ollut päiväkotienkin pihassa töissä.
Silloin ovat jotkut lapset tulleet kyselemään yhtä sun toista ja olen vastannut parhaani mukaan.
Silloin olen huomannut että minulla voisi olla tarpeeksi kärsivällisyyttä selviytyä isän roolista.Ja on se ollut hiukan piristävääkin.

Niin kai tässä täytyy vain luottaa ja uskoa.Itsevarmuutta kai tässä tarvitaan.
Hyvää loppukesää.

L.J.H kirjoitti:

Niin vaikka itse kehunkin taidan olla huumorimiehiä.Kyllä se heterosuhteissa aika lailla vallitsee se käsitys että miehen täytyy tehdä aloite.Miehen roolissakaan ei kaikki välttämättä ole helppoa,kuten jatkuva epäonnistuminen ks.asiassa.
Toki on
naisia jotka tekevät aloitteita eli on se jossain määrin murtumassa.Kerran olen törmännyt tällaiseen naiseen näimme pari kertaa mutta siihen se jäi jotenkin vain kemiamme eivät pelanneet yhteen.Tästä on noin pari vuotta aikaa.

Kiitoksia palautteesta.Viestisi piristi jonkin verran,luettuani sen voin paremmin.Olen ollut viime aikoina jossain määrin masentunut ja ahdistunut.On ollut kyllä hyviäkin hetkiä.Olin myös silloin masentunut kuin luin ensimmäisen minulle tarkoitetun viestisi.
Sen takia hakeuduin neuvojalle koska huomasin että
en kestä tätä yksin.

Muuten kun olen nyt ollut pari päivää töissä eli siis kunnan kiinteistöjen piha alueilla leikkaamassa nurmikkoa,trimmaamassa kasvustoa laittamassa leikkikentälle tiiliä paikalleen maahan.Olen ollut päiväkotienkin pihassa töissä.
Silloin ovat jotkut lapset tulleet kyselemään yhtä sun toista ja olen vastannut parhaani mukaan.
Silloin olen huomannut että minulla voisi olla tarpeeksi kärsivällisyyttä selviytyä isän roolista.Ja on se ollut hiukan piristävääkin.

Niin kai tässä täytyy vain luottaa ja uskoa.Itsevarmuutta kai tässä tarvitaan.
Hyvää loppukesää.

Hyvä kuulla että olet paremmalla tuulella. Yksi asia täytyy kuitenkin varmistaa heti alussa, ettei tule väärinkäsityksiä:
"Olin myös silloin masentunut kuin luin ensimmäisen minulle tarkoitetun viestisi. Sen takia hakeuduin neuvojalle koska huomasin että en kestä tätä yksin."
Siis tarkoititko että olit niihin aikoihin jo valmiiksi masentunut? Vai että viestini masensi sinua? Sellaista en nimittäin missään nimessä haluaisi aiheuttaa. Oletan/toivon että ensimmäinen arvaukseni osuu oikeaan. (Muistaakseni ihan ensimmäisessä sinulle tarkoitetussa viestissäni ihmettelin, miksi vastustaisit esim. minun ja tyttöystäväni suhteen virallistamista.)

Varmaankaan miehen rooli ei ole sen helpompi kuin naisenkaan, no ehkä joissakin asioissa, mutta kyllähän miehillekin kasataan hirveästi paineita. Esim. juuri tuossa aloitteentekoasiassa, ja ehkä siinäkin että pitäisi olla yhtä aikaa herkkä ja hellä mutta myös "kova", "hallitseva" ja muutenkin perinteisellä tavalla "miehekäs". Voin kuvitella että joskus, joillekin, tällaisen tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa.
Hyvä että hakeuduit neuvojalle. Itse kävin joskus 90-luvun puolivälissä psykologin juttusilla, kun koulukiusaaminen oli jättänyt niin pahat psyykkiset arvet ja itsetunto oli olematon. Ammatti-ihmisen kanssa jutteleminen auttoi ainakin minua ja pääsin turhista itsesyytöksistä, opin katsomaan niitä asioita eri tavalla.
Sekin on hienoa että olet päässyt tekemisiin lasten kanssa ja tulet heidän kanssaan toimeen. Lapsilla on virkistävän tuore tapa katsoa maailmaa :-) Itse en nyt tunne/tiedä montaa leikki-ikästä, mutta ajoittainen nuori juttukaveri saa aina hyvälle tuulelle.

Hyvää loppukesää sinullekin!

Ellipsi kirjoitti:

Hyvä kuulla että olet paremmalla tuulella. Yksi asia täytyy kuitenkin varmistaa heti alussa, ettei tule väärinkäsityksiä:
"Olin myös silloin masentunut kuin luin ensimmäisen minulle tarkoitetun viestisi. Sen takia hakeuduin neuvojalle koska huomasin että en kestä tätä yksin."
Siis tarkoititko että olit niihin aikoihin jo valmiiksi masentunut? Vai että viestini masensi sinua? Sellaista en nimittäin missään nimessä haluaisi aiheuttaa. Oletan/toivon että ensimmäinen arvaukseni osuu oikeaan. (Muistaakseni ihan ensimmäisessä sinulle tarkoitetussa viestissäni ihmettelin, miksi vastustaisit esim. minun ja tyttöystäväni suhteen virallistamista.)

Varmaankaan miehen rooli ei ole sen helpompi kuin naisenkaan, no ehkä joissakin asioissa, mutta kyllähän miehillekin kasataan hirveästi paineita. Esim. juuri tuossa aloitteentekoasiassa, ja ehkä siinäkin että pitäisi olla yhtä aikaa herkkä ja hellä mutta myös "kova", "hallitseva" ja muutenkin perinteisellä tavalla "miehekäs". Voin kuvitella että joskus, joillekin, tällaisen tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa.
Hyvä että hakeuduit neuvojalle. Itse kävin joskus 90-luvun puolivälissä psykologin juttusilla, kun koulukiusaaminen oli jättänyt niin pahat psyykkiset arvet ja itsetunto oli olematon. Ammatti-ihmisen kanssa jutteleminen auttoi ainakin minua ja pääsin turhista itsesyytöksistä, opin katsomaan niitä asioita eri tavalla.
Sekin on hienoa että olet päässyt tekemisiin lasten kanssa ja tulet heidän kanssaan toimeen. Lapsilla on virkistävän tuore tapa katsoa maailmaa :-) Itse en nyt tunne/tiedä montaa leikki-ikästä, mutta ajoittainen nuori juttukaveri saa aina hyvälle tuulelle.

Hyvää loppukesää sinullekin!

Niin juuri ensimmäisessä minulle tarkoitetussa viestissäni kysyit miksi vastustaisin esim.sinun ja tyttöystäväsi suhteen virallistamista.Niin niihin aikoihin olin masentunut silloin kun luin sen ensimmäisen viestisi.Ei siis viestisi masentanut vaan olin valmiiksi masentuneessa tilassa.Tässä välillä olen ollut ihan positiivisessa mielentilassa.Jonkin aikaa olen miettinyt keltä kannattaisi kysyä apua.Tällä viikolla sitten otin yhteyttä.

Jossain ensimmäisistä viestissäni taisin sanoa.
"mitenkä ilmaisin asian loukkaamatta sinua"
"toivottavasti et pidä minua pahana ihmisenä"
Yleensä minulla ei ole tapana piitata tällaisista asioista(Esim kun olen puhunut joittenkin monikulttuurisuusihmisten kanssa eri palstoilla niin varmastikin heistä löytyy ihmisiä jotka eivät pidä minusta eikä asia vaivaa minua yhtään sillä mielipiteeni näistä asioista ovat mitä ovat ja jos joku pitää minua rasistina niin olkoon hyvä vaan).
Suurinpiirtein ensimmäisestä viestistäsi huomasin että olet mukava ihminen ja tunteellinen ihminen ja koska olin masentuneessa tilassa en halunnut loukata sinua.

Eli siis kävit 90-luvun puolivälissä psykologilla.
Itse kävin vuosina 96-98,kolmella eri psykiatrilla tai psykologilla kahta heistä tapasin vain muutaman kerran.

Hyvää kesää!

Ellipsi kirjoitti:

Eiköhän jonkinasteisia välienselvittelyjä tule vastaan kaikissa parisuhteissa. Ei meillä oikeastaan riitoja ole, erimielisyyksiä kylläkin. Joskus tulee pieniä väärinymmärryksiä, tai toinen ottaa jonkun puolihuolimattomasti heitetyn kommentin liian tosissaan (ja sitten lepytellään.... ;-) Pari kertaa on tullut vähän keskustelemista (aiheettoman) mustasukkaisuuden vuoksi. Yleisesti ottaen menee kuitenkin todella hyvin - en muista milloin viimeksi olisi ollut mitään riidan tapaistakaan, ja viime viikonloppukin oli niin romanttinen ja ihana... *huokaus*

Arvauksesi osuu jälleen oikeaan. Olen uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä, ei tulisi mieleenkään mennä sänkyyn kenenkään muun (naisenkaan) kuin tyttöystäväni kanssa. Ja koska seksi on minulle hyvin intiimiä, tunnepitoista yhdessäoloa, en edes tahtoisi kenenkään muun koskettavan minua silä tavoin (eikä minulla ole tarvetta koskettaa siten muita kuin omaa rakastani). Onneksi olemme tässäkin asiassa samoilla linjoilla. Ja kyllä varmasti loukkaantuisin vaikka kysyjä olisikin nainen. Odotan kaikilta seurustelusuhteen kunnioitusta ja huomioimista, oli kyseessä sitten mies tai lesbo. Tosin luulisin että kysyjä ymmärtäisi yskän jo siitä kun kertoisin että seurustelemme.
Jos olisin sinkku, saattaisin kokeillakin vaikka kolmen kimppaa ;-) mutta nyt kun olen suhteessa tahdon omistautua vain sille. Meillä on niin uskomaton henkinen, psyykkinen ja fyysinen yhteys, että jotain menisi varmasti pilalle jos ottaisimme mukaan jonkun "ulkopuolisen" (sukupuolesta riippumatta).

Tästä tulikin mieleen yksi ajatus näistä ryhmäkokeiluista. Koska olemme lesboja, on selvää että JOS olisimme luonteeltamme ryhmäkokeiluihin suuntautuneita, niin tietenkin kolmas osapuolikin olisi nainen. Heterosuhteissa sen sijaan ei ole mitenkään ennaltamäärättyä, onko kolmas osapuoli nainen vai mies. Eli olisiko mukana kaksi naista ja mies vai kaksi miestä ja nainen. Ei niin että sillä olisi minulle henk.koht. merkitystä...tässä asiassa heteroilla on nähtävästi enemmän valinnanvaraa ;-D
Mutta onneksi rakkaassani on minulle kylliksi...ja minussa hänelle... 8-}

Hassu sattuma muuten. Lauantaina kun olimme yöllä tulossa bileistä, kaksi miestä tuli juttusille kioskilla ja siinä sitten taksia odotellessa käytiin keskusteluja. Toinen mies neuvotteli kultani kanssa homoseksuaalisuuden "epänormaaliudesta", toinen taas toisteli minulle aika monta kertaa miten kovasti olisi halunnut päästä katsomaan minua & tyttöystävääni vuoteessa. Sen verran olimme kaikki nauttineet juomia että keskustelu kävi kiivaana ja naapuripöydässäkin ihmeteltiin ;-D Onneksi taksi tuli ja pääsimme "karkuun" kotiin nukkumaan...

Luin tässä ohimennen tämän keskusteluketjun läpi ja täytyy sanoa, että olen ilahtunut, että noin fiksuja nuoria ihmisiä on olemassa kuin nimim. Ellipsi. Oli ilo lukea tarinasi.
Keep going strong.

L.J.H kirjoitti:

Niin juuri ensimmäisessä minulle tarkoitetussa viestissäni kysyit miksi vastustaisin esim.sinun ja tyttöystäväsi suhteen virallistamista.Niin niihin aikoihin olin masentunut silloin kun luin sen ensimmäisen viestisi.Ei siis viestisi masentanut vaan olin valmiiksi masentuneessa tilassa.Tässä välillä olen ollut ihan positiivisessa mielentilassa.Jonkin aikaa olen miettinyt keltä kannattaisi kysyä apua.Tällä viikolla sitten otin yhteyttä.

Jossain ensimmäisistä viestissäni taisin sanoa.
"mitenkä ilmaisin asian loukkaamatta sinua"
"toivottavasti et pidä minua pahana ihmisenä"
Yleensä minulla ei ole tapana piitata tällaisista asioista(Esim kun olen puhunut joittenkin monikulttuurisuusihmisten kanssa eri palstoilla niin varmastikin heistä löytyy ihmisiä jotka eivät pidä minusta eikä asia vaivaa minua yhtään sillä mielipiteeni näistä asioista ovat mitä ovat ja jos joku pitää minua rasistina niin olkoon hyvä vaan).
Suurinpiirtein ensimmäisestä viestistäsi huomasin että olet mukava ihminen ja tunteellinen ihminen ja koska olin masentuneessa tilassa en halunnut loukata sinua.

Eli siis kävit 90-luvun puolivälissä psykologilla.
Itse kävin vuosina 96-98,kolmella eri psykiatrilla tai psykologilla kahta heistä tapasin vain muutaman kerran.

Hyvää kesää!

...huomaavaisuudesta - ja kohteliaisuudesta. On mukavaa kuulla että pidät minua mukavana ihmisenä; samat sanat :-)
Ja tunteellinen ainakin olen, joskus liiankin. Usein tuntuu että tunteilla on enemmän sananvaltaa kuin järjellä, mikä ei aina ole hyvä ratkaisu. Yleensä kyllä löydän tasapainon järjen ja tunteiden välillä.

Otit siis yhteyttä jonnekin päästäksesi eroon masennuksesta. Jos olet jo tavannut useampia, niin ilmeisesti ei ole sopivaa vielä osunut kohdalle. Toivon että löydät yhtä empaattisen, tarkkaavaisen ja ymmärtävän kuuntelijan kuin minulla aikoinaan oli.
Muistan olleeni ristiriitaisissa tunnelmissa aina ennen tapaamista. Toisaalta nolotti mennä kertomaan omista asioistaan ja ajatuksistaan jollekin vieraalle ihmiselle (vaikka eihän hän enää loppuvaiheessa ollut täysin vieras), toisaalta taas helpotti kun tiesi että hän todella kuunteli minua ja tarjosi uusia ajattelu- ja katsantotapoja asioihin. Olin onnekas kun kohdalleni osui niin ammattitaitoinen psykologi.

Nyt alkoi muuten työharjoitteluni viimeinen viikko. Ensi viikolla en pääse ollenkaan koneelle enkä nettiin, joten en voi lukea enkä lähettää viestejä. Joten tämän perjantain jälkeen olen seuraavan kerran netissä joskus syyskuun toisella viikolla.

Kiitos, sitä samaa eli kaunista, kesäistä ja pirteää elokuuta!

Ellipsi kirjoitti:

...huomaavaisuudesta - ja kohteliaisuudesta. On mukavaa kuulla että pidät minua mukavana ihmisenä; samat sanat :-)
Ja tunteellinen ainakin olen, joskus liiankin. Usein tuntuu että tunteilla on enemmän sananvaltaa kuin järjellä, mikä ei aina ole hyvä ratkaisu. Yleensä kyllä löydän tasapainon järjen ja tunteiden välillä.

Otit siis yhteyttä jonnekin päästäksesi eroon masennuksesta. Jos olet jo tavannut useampia, niin ilmeisesti ei ole sopivaa vielä osunut kohdalle. Toivon että löydät yhtä empaattisen, tarkkaavaisen ja ymmärtävän kuuntelijan kuin minulla aikoinaan oli.
Muistan olleeni ristiriitaisissa tunnelmissa aina ennen tapaamista. Toisaalta nolotti mennä kertomaan omista asioistaan ja ajatuksistaan jollekin vieraalle ihmiselle (vaikka eihän hän enää loppuvaiheessa ollut täysin vieras), toisaalta taas helpotti kun tiesi että hän todella kuunteli minua ja tarjosi uusia ajattelu- ja katsantotapoja asioihin. Olin onnekas kun kohdalleni osui niin ammattitaitoinen psykologi.

Nyt alkoi muuten työharjoitteluni viimeinen viikko. Ensi viikolla en pääse ollenkaan koneelle enkä nettiin, joten en voi lukea enkä lähettää viestejä. Joten tämän perjantain jälkeen olen seuraavan kerran netissä joskus syyskuun toisella viikolla.

Kiitos, sitä samaa eli kaunista, kesäistä ja pirteää elokuuta!

No nyt olen käynyt naispuolisen seksuaalineuvojan vastaanotolla.Kyllä siitä jotain hyötyä oli.

Kun mainitsin aikoinani käyneeni psykiatrien vastaanotolla niin oli silloin siitä jotain hyötyä.Ensiksi kävin yhden naispuolisen juttusilla muutaman kerran,sitten pitemmän aikaa yhden miespuolisen ja sitten pari kertaa tapasin toista miespuolista.Siihen se sitten jäi eli loppui vuoden 98 alussa en jaksanut enää kolmannelle kertoa samoja asioita. Sen jälkeen olen välillä valmistuttuani Tampereen kauppaoppilaitoksesta v.98 välillä ollut töissä,työttömänä,armeijassa.

Eli työharjoittelusi loppuu pian.Alkaako opiskelu?
No tämän viikon jälkeen näemme seuraavan kerran luultavasti sitten syyskuussa.

Hyvää loppukesää.

L.J.H kirjoitti:

No nyt olen käynyt naispuolisen seksuaalineuvojan vastaanotolla.Kyllä siitä jotain hyötyä oli.

Kun mainitsin aikoinani käyneeni psykiatrien vastaanotolla niin oli silloin siitä jotain hyötyä.Ensiksi kävin yhden naispuolisen juttusilla muutaman kerran,sitten pitemmän aikaa yhden miespuolisen ja sitten pari kertaa tapasin toista miespuolista.Siihen se sitten jäi eli loppui vuoden 98 alussa en jaksanut enää kolmannelle kertoa samoja asioita. Sen jälkeen olen välillä valmistuttuani Tampereen kauppaoppilaitoksesta v.98 välillä ollut töissä,työttömänä,armeijassa.

Eli työharjoittelusi loppuu pian.Alkaako opiskelu?
No tämän viikon jälkeen näemme seuraavan kerran luultavasti sitten syyskuussa.

Hyvää loppukesää.

En ehtinyt eilen kirjoitella kun oli töissä hirveä kiire. Kaikki hommat pitää tietysti saada päätöksen tällä viikolla, joten tämäkin jää aika lyhyeksi kun työt kutsuvat.
Hyvä että neuvojallakäynti kannatti. Tuli muuten mieleen että olisikohan yleisesti ottaenkin parempi (heteroilla ;-) että mies käy naispuolisella neuvojalla ja nainen miespuolisella? Silloin saisi näihinkin asioihin sen toisen sukupuolen näkökannan, ja ammatti-ihmiset pysyvät kuitenkin asialinjalla.

Hyvä sekin että psykologit osasivat hommansa. Ensin luulin että olit vaihtanut yhdestä toiseen siksi, että he eivät olisi olleet oikeita kuuntelijoita/keskustelijoita juuri sinulle. Mutta onhan näissäkin asioissa aina henkilökohtaisia eroja. Itse en olisi pystynyt kertomaan samoja asioita enää useammalle ihmiselle, ja olin tyytyväinen kun ensimmäinen kohdalle osuva oli minulle sopiva.

Juu, työ loppuu ja koulu alkaa. Ensi viikon lomailen vielä tyttöystäväni kanssa, ja sitä seuraavalla palaan koulunpenkille.
Hyvää loppukesää sinullekin :-)

Ellipsi kirjoitti:

En ehtinyt eilen kirjoitella kun oli töissä hirveä kiire. Kaikki hommat pitää tietysti saada päätöksen tällä viikolla, joten tämäkin jää aika lyhyeksi kun työt kutsuvat.
Hyvä että neuvojallakäynti kannatti. Tuli muuten mieleen että olisikohan yleisesti ottaenkin parempi (heteroilla ;-) että mies käy naispuolisella neuvojalla ja nainen miespuolisella? Silloin saisi näihinkin asioihin sen toisen sukupuolen näkökannan, ja ammatti-ihmiset pysyvät kuitenkin asialinjalla.

Hyvä sekin että psykologit osasivat hommansa. Ensin luulin että olit vaihtanut yhdestä toiseen siksi, että he eivät olisi olleet oikeita kuuntelijoita/keskustelijoita juuri sinulle. Mutta onhan näissäkin asioissa aina henkilökohtaisia eroja. Itse en olisi pystynyt kertomaan samoja asioita enää useammalle ihmiselle, ja olin tyytyväinen kun ensimmäinen kohdalle osuva oli minulle sopiva.

Juu, työ loppuu ja koulu alkaa. Ensi viikon lomailen vielä tyttöystäväni kanssa, ja sitä seuraavalla palaan koulunpenkille.
Hyvää loppukesää sinullekin :-)

Niin Tampereen yliopistossako opiskelit.

Voisi ehkä olla parempi että heteroilla naispuoliset miespuolisella ja toisinpäin.
Itsekin opin käynnillä hiukan ymmärtämään naisten ajattelua/näkökantaa.Sinänsä naisten logiikka on sen verran vaikeaselkoinen asia ettei minusta sen suhteen vielä eksperttiä tullut.

Muuten se psykologi jonka luona kävit oliko hän mies vai naispuolinen.

Itsestäni sen verran että saatan lähiaikoina saada sähköpostia seuraa etsiviltä naishenkilöiltä.

Ellipsi kirjoitti:

En ehtinyt eilen kirjoitella kun oli töissä hirveä kiire. Kaikki hommat pitää tietysti saada päätöksen tällä viikolla, joten tämäkin jää aika lyhyeksi kun työt kutsuvat.
Hyvä että neuvojallakäynti kannatti. Tuli muuten mieleen että olisikohan yleisesti ottaenkin parempi (heteroilla ;-) että mies käy naispuolisella neuvojalla ja nainen miespuolisella? Silloin saisi näihinkin asioihin sen toisen sukupuolen näkökannan, ja ammatti-ihmiset pysyvät kuitenkin asialinjalla.

Hyvä sekin että psykologit osasivat hommansa. Ensin luulin että olit vaihtanut yhdestä toiseen siksi, että he eivät olisi olleet oikeita kuuntelijoita/keskustelijoita juuri sinulle. Mutta onhan näissäkin asioissa aina henkilökohtaisia eroja. Itse en olisi pystynyt kertomaan samoja asioita enää useammalle ihmiselle, ja olin tyytyväinen kun ensimmäinen kohdalle osuva oli minulle sopiva.

Juu, työ loppuu ja koulu alkaa. Ensi viikon lomailen vielä tyttöystäväni kanssa, ja sitä seuraavalla palaan koulunpenkille.
Hyvää loppukesää sinullekin :-)

...väärässä paikassa, koska viestin hierarkia on taas liian syvä eli tila loppuu.
Moi vaan :-)

Naisten logiikkaa olen naisena jäävi arvostelemaan, kun omasta mielestäni se on ihan loogista ja järkeenkäypää... no myönnettäköön että naisilla saattaa olla taipumusta mutkistaa asioita, ajatella asioita liian monesta näkökulmasta yhtä aikaa ja ehkä joskus ylitulkitakin. Itsellänikin esiintyy tällaista joskus. Onneksi tyttöystäväni on melko samanlainen - voimme yhdessä pohdiskella ja analysoida asioita niin pitkään että ulkopuolisella - tai miehellä? - menisi varmaan hermot sitä kuunnellessaan...
Kävin silloin aikoinaan naispuolisella psykologilla. En muista enää olinko nimenomaan pyytänyt päästä naispuoliselle, mahdollisesti. Jotenkin silloin, kun olin itsestäni joka suhteessa ja asiassa epävarma, oli helpompaa jutella naisen kanssa. (Silloin en muuten vielä tiennyt olevani lesbo, joten sitä osa-aluetta emme käsitelleet koskaan.)

Hieno homma että olet "verkostautumassa". Mielestäni nettisuhteita ja yleensäkin ihmisten henkilökohtaista/yksityistä kommunikointia internetin välityksellä aliarvioidaan ihan suotta. Vaikka joskus saattaa törmätä valepukuisiin tyyppeihin - esim. itse kerran juttelin yhdessä chatissa "lesbon" kanssa, joka lopulta paljastui mieheksi (onneksi en ollut kertonut mitään henkilökohtaista) - uskon kuitenkin että suurin osa liikkuu rehellisin aikein ja oikealla identiteetillä. Ainakin "oikean" seuran hakijat, jotka etsivät aitoja kontakteja eikä vain hetken juttuseuraa.

Nyt täytyy lopetella. En pääsekään enää huomenna nettiin, koska harjoitteluni loppuu ja luovutan tietokoneen pois. Joten olen taas linjoilla joskus 9.-10.9.

Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua ja hauskaa ensi viikkoa! ;-)