Minä en kuullu kirkkoon ja mieheni kuuluu. Meille on syntymässä lapsi ja onkin kiista siitä että kastammeko lapsemme. Itse en haluaisi kastaa koska olen vastaan kaiken maailman kristinuskoon liittyviä hömpötyksiä. Mieheni taas sanoo että meidän pitää kastaa lapsi että muuten hänen puolen suku suuttuu ja loukkaantuu. Ei kai nyt lasta voi laittaa uskontoon vain sen takia että joku haluaa sen kuuluvan sinne, jos en minä itse lapsen huoltajana halua. Mieheni myös on lapsen huoltaja ja hän taas haluaa että lapsi kastetaan. Ei asioita kannata tehdä siksi että joku haluaa vain sitä mitä itse tuntuu hyvältä. Onko kukaan muu ollut samanlaisessa tilanteessa. Kertokaa mitä tehdä tälläisessä tilanteesa.
Meillä on probleema!
17
2985
Vastaukset
- eppulainen
..loppujen lopuksi se on niin että lapsi seuraa äitiään uskonnossa. yritä miehesi kanssa vaan puhua asiat selviksi,ettei turhaa riitaa tule pakkotilanteessa.
- äiti päättää
eli jos mihinkään sopimukseen ei päästä niin lapsi seuraa äidin uskontokuntaa tai -kunnattomuutta.
- Tasa-arvon kannattaja
Tämäkö on sitä tasa-arvoa?
- ei mitään tekemistä
Tasa-arvon kannattaja kirjoitti:
Tämäkö on sitä tasa-arvoa?
tämän asian kanssa. Usko tai älä.
Mitäs tasa-arvoa SE muka sitten on että vauvoja liitetään kirkkoon vasten näiden OMAA tahtoa??
- Tuleva_äiti
Tuttavapariskunnalla oli sama tilanne, mutta käänteisenä. Mies ei kuulunut kirkkoon, eikä halunnut lasta kastettavan, mutta tuore äiti halusi kastejuhlan viettää. Lopulta, kun lapsi oli jo melkein vuoden, painostivat kristinuskoon kiintyneet isovanhemmat (molemmilta puolilta) miehen myöntymään ristiäisjärjestelyihin. Vielä ristiäisissä lapsen isä vitsaili papille, miten tuli pahat henget hätisteltyä... Ei siis kovin miellyttävää kenellekään.
Ymmärrän sinua, jos näet kastejuhlan entisaikojen jumalmenojen kaltaisina. Eihän omaa lasta halua yhdistää mihinkään sellaiseen, joka ei itseä kosketa.
Toisaalta käsitän kyllä puolisoasikin. Toisin kuin hän itse asian muotoilee, sukulaisten tulevana vihana, uskon, että kastejuhla tarkoittaa hänelle suvun perinteen jatkumoa ja on tietynlainen tärkeä riitti lapsen ottamiseksi mukaan "laumaan", perheeseen. Näin ainakin itselläni, sillä miksikään himouskovaiseksi en itseäni luokittele.
Pohtiessanne asiaa ottakaa kuitenkin huomioon myös lapsen tulevaisuus. Vaikka kirkosta eroaminen on trendi, suurin osa kristittyjen lapsista kastetaan ja suurin osa Suomen lapsista ovat kristinuskossa eläviä. Näin ollen mitä luultavimmin hän menettäisi elämälle mielenkiintoisia kokemuksia, kuten rippikoulun ikätoveriensa seurassa, jollei hän usko kirkkoon. Sitäkään en tiedä, miten kirkkoon kuulumaton osallistuu uskonnon- / elämäntiedon tunneille. Näen, että kirkkoon kuulumattomana lapsi saattaa menettää jotakin, mutta kirkkoon kuuluvana voi itse valita, tahtooko jatkaa. Olethan itse kirkosta eronnut, joten voisitte vaikkapa sopia, että lapsi saa suostumuksellanne tehdä samoin heti tahtoessaan.
En voi olla luokittelematta joulua ja kastetta kristillisiksi juhliksi. Jollette vietä joulua, älkää kastako. Jos vietätte, katson, että olette kuitenkin nimenomaan kristinuskon PERINTEISSÄ kiinni. Siksi, että sukulaiset saattavat suuttua, ei lasta kuitenkaan pidä kastaa. Kunnioitusta miehenkin puolelta omaa kirkkoaan kohtaan... =O)- äiti pian
En itse välitä joulusta. En laita kotiani mitenkään joulukuntoon, en tee jouluruokia, enkä edes osta joululahjoja kenellekkään. Menemme kuitenkin jouluisin hänen vanhempiensa ja sukulaisten luo syömään "pakosta" en halua olla epäkohtelias tai itsekäs.
Jos tulemme siihen tulokseen että lapsemme kastetaan niin tilaisuuteen ja sen järjestämiseen en aio osallistua millään tavalla. Koska olisihan se hullua jos osallistun lapseni ristiäisiin ja järjestelyihin jos en kuitenkaan itse en kuulu kirkkoon ja olen "vastaan" ristiäis hömpötystä. Toisaalta on myös hullua jos en osallistu lapseni ristiäisiin.
Kiitos kaikille vinkeistä ja ajatuksista. Meillä on tässä ristiriitainen tilanne. Toisaalta en halua olla itsekäs ja olla järjestämättä juhlia sen takia, haluan ottaa mieheni mielipiteen huomioon. Mutta en voi myöskään ruveta järjestämään juhlia koska minullakin on omat periaatteet joita haluan kunnioittaa. Haluisin löytää tähän jonkun tasavertaisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun. - äiti päättää
äiti pian kirjoitti:
En itse välitä joulusta. En laita kotiani mitenkään joulukuntoon, en tee jouluruokia, enkä edes osta joululahjoja kenellekkään. Menemme kuitenkin jouluisin hänen vanhempiensa ja sukulaisten luo syömään "pakosta" en halua olla epäkohtelias tai itsekäs.
Jos tulemme siihen tulokseen että lapsemme kastetaan niin tilaisuuteen ja sen järjestämiseen en aio osallistua millään tavalla. Koska olisihan se hullua jos osallistun lapseni ristiäisiin ja järjestelyihin jos en kuitenkaan itse en kuulu kirkkoon ja olen "vastaan" ristiäis hömpötystä. Toisaalta on myös hullua jos en osallistu lapseni ristiäisiin.
Kiitos kaikille vinkeistä ja ajatuksista. Meillä on tässä ristiriitainen tilanne. Toisaalta en halua olla itsekäs ja olla järjestämättä juhlia sen takia, haluan ottaa mieheni mielipiteen huomioon. Mutta en voi myöskään ruveta järjestämään juhlia koska minullakin on omat periaatteet joita haluan kunnioittaa. Haluisin löytää tähän jonkun tasavertaisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun.Ellei asiasta toisin sovita, lapsi seuraa äidin uskontokuntaa. Lähetät vaan lomakkeet maistraattiin ja se on sillä selvä.
- Tuleva_äiti
äiti pian kirjoitti:
En itse välitä joulusta. En laita kotiani mitenkään joulukuntoon, en tee jouluruokia, enkä edes osta joululahjoja kenellekkään. Menemme kuitenkin jouluisin hänen vanhempiensa ja sukulaisten luo syömään "pakosta" en halua olla epäkohtelias tai itsekäs.
Jos tulemme siihen tulokseen että lapsemme kastetaan niin tilaisuuteen ja sen järjestämiseen en aio osallistua millään tavalla. Koska olisihan se hullua jos osallistun lapseni ristiäisiin ja järjestelyihin jos en kuitenkaan itse en kuulu kirkkoon ja olen "vastaan" ristiäis hömpötystä. Toisaalta on myös hullua jos en osallistu lapseni ristiäisiin.
Kiitos kaikille vinkeistä ja ajatuksista. Meillä on tässä ristiriitainen tilanne. Toisaalta en halua olla itsekäs ja olla järjestämättä juhlia sen takia, haluan ottaa mieheni mielipiteen huomioon. Mutta en voi myöskään ruveta järjestämään juhlia koska minullakin on omat periaatteet joita haluan kunnioittaa. Haluisin löytää tähän jonkun tasavertaisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun.Kuten otsikossa myönnän, en enää keksi perusteluja suuntaan tai toiseen. Jos joulunviettoa ei lapsen kotona tulla harrastamaan perinteisin menoin, kirkossa käymällä ja kuusta koristelemalla, en katso, että lapsi saa tällöin kristillistä kasvatusta. Ja jollei vanhemmat tarjoa ko. kasvatusta, en näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi suostua lapsesi kastamaan. Jo rituaalina kaste vähän kuin vaatii molemmat vanhemmat pitämään kättään lapsen pään yläpuolella, joten olisihan se kornia, että vain isä olisi paikalla. Enemmän skismaa aiheuttaisi se, että sukulaiset näkisivät sinun poissaolosi - kuin se, että olisitte yhdessä päättäneet jättää lapsen kastamatta.
Mutta edelleen, jos lapsenne tulee vastaanottamaan joululahjoja ja heidän kanssaan vietetään niin pääsiäiset kuin muutkin kristilliset pyhät perinteiden mukaisesti, näkisin, että lapsenne saa kasvatuksen, joka puoltaa myös kirkkoon kuulumista.
Toivottavasti olette sentään selvittäneet keskenänne, ottavatko tulevat lapsenne osaa kananmunien maalaamiseen tai muihin "hömpötyksiin". Yhtä ja oikeaa ratkaisua tuskin löytyy, mutta toivottavasti pääsette asiassa yksimielisyyteen. Nämä uskonasiat ovat kaikkialla maailmassa ja kaikissa ihmissuhteissa aina ongelmallisia. Pyydä kuitenkin miestäkin huomioimaan, että ristiäisissä on loppupeleissä kyse liittymisestä seurakuntaan, eikä sukulaisten miellyttämisestä.
Hyvää talven jatkoa! - ei mitään sulje pois
Kastamatta jättäminen ei sulje mitään pois. Rippikouluun pääsee myöhemminkin, tunnen monta riparin yhteydessä kasteen ottanutta.
Kastettujen osuus laskee tasaisesti, ja esim. pääkaupunkiseudulla jopa puolet perheistä ei kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuulumaton osallistuu oletuksena ET-opetukseen, mutta hän _voi_ valita halutessaa uskonnon opetuksen. Kirkkoon kuuluva ei sen sijaan voi valita ET-opetusta. Eli itse asiassa kirkkoon kuulumattomilla on enemmän vaihtoehtoja kuin kirkkoon kuuluvalla.
Ja jouluja, pääsiäsiä ja vaikka mitä pyhiä voi mikä tahansa perhe viettää haluamallaan tavalla. Kannattaa muistaa, että suurin osa perinteistämme ovat pakanallista perua, niihin on vain keskiajalta alkaen liimattu päälle kirkollisia toimituksia. Esim. joulupukki, jouluruuat, ylipäänsä talven pimeimmän ajan juhliminen ovat kaikki vanhoja suomalaisia tapoja jo ajalta ennen kristinuskon saapumista. - on!
ei mitään sulje pois kirjoitti:
Kastamatta jättäminen ei sulje mitään pois. Rippikouluun pääsee myöhemminkin, tunnen monta riparin yhteydessä kasteen ottanutta.
Kastettujen osuus laskee tasaisesti, ja esim. pääkaupunkiseudulla jopa puolet perheistä ei kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuulumaton osallistuu oletuksena ET-opetukseen, mutta hän _voi_ valita halutessaa uskonnon opetuksen. Kirkkoon kuuluva ei sen sijaan voi valita ET-opetusta. Eli itse asiassa kirkkoon kuulumattomilla on enemmän vaihtoehtoja kuin kirkkoon kuuluvalla.
Ja jouluja, pääsiäsiä ja vaikka mitä pyhiä voi mikä tahansa perhe viettää haluamallaan tavalla. Kannattaa muistaa, että suurin osa perinteistämme ovat pakanallista perua, niihin on vain keskiajalta alkaen liimattu päälle kirkollisia toimituksia. Esim. joulupukki, jouluruuat, ylipäänsä talven pimeimmän ajan juhliminen ovat kaikki vanhoja suomalaisia tapoja jo ajalta ennen kristinuskon saapumista.Joo, tuo on totta, että joulu ei ole aina ollut kristillinen juhla. Saturnaalia (tai saturnaliaa?) juhlittiin jo muinaisessa Roomassa syöden, juoden ja iloiten. Myöhemmin siitä tehtiin kristillinen juhla, jota on sitten kristinuskon leviämisen myötä alettu juhlia Jeesuksen syntymäjuhlana.
Meillä juhlitaan joulua oikeastaan keskitalven iloisena perhejuhlana. Omassa kodissa ei ole koskaan ollut mitään uskonnollista puolta, vaikka kaikki ovat alunperin kirkkoon kuuluneetkin, vanhemmat taitavat kuulua vieläkin. On hyvät ruuat, kuusi ja lahjat sekä iloinen mieli. Mieheni perhe taas on harras ja joulua vietetään heillä hyvin erilailla: kaikki on harrasta ja muodollista ja rukoukset luetaan ennen jouluruokaa. Mutta molemmissa paikoissa on silti mukavaa viettää joulua, kun on läheisiä ihmisiä paikalla.
Olemme mieheni kanssa eronneet kirkosta, joten mahdollista lasta/lapsia ei kasteta. Mutta mikä ihme estää pitämästä kahvikekkereitä vauvan syntymän tai nimeämisen kunniaksi..? Ei ristiäisissä edes varsinaisesti "anneta" nimeä, sen tekee vanhemmat jo etukäteen. Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan.
- sisko
Siskollani oli vähän vastaavanlainen tilanne. Hän päätti järjestää nimenantojuhlan, ja sanoi miehelleen, että jos hän haluaa, että lapsi kastetaan, on hyvä vaan ja hommaa papin paikalle. Taisi olle miehelle liian vaativa tehtävä, koska tyttö jäi kastamatta.
Eli vinkkinä annan, että kerro miehellesi, että jos hän haluaa sen kasteen lapselle, on hänen ihan yksin järjestettävä ne ristiäiset. (Siinä tosin voi olla se vaara olemassa, että hän delegoi homman äidilleen.) - kommentaattoritäti
Tämä osoittaa jälleen sen, että näistä asioista pitäisi keskustella perusteellisesti jo ennen kuin tilanteeseen joudutaan. Aikuiset kestävät kyllä hyvin sen, että kumppanilla on erilainen maailmankatsomus, mutta omaan lapseen liittyvät asiat voivat olla hyvinkin herkkiä ja sellaisia, ettei aina osaa edes selittää, miksi haluaa toimia niin kuin haluaa.
Hyvää neuvoa en osaa antaa, teidän on vain keskusteltava ja pohdittava. Mutta ei mahdollinen suvun viha saa olla syy kastaa. On vain kasvettava aikuiseksi ja ryhdyttävä elämään omaa, ei suvun elämää.
Sitten vielä korjaus tuolla aiemmin esitettyyn. Nykyisen uskonnonvapauslain myötä lapsi ei automaattisesti "seuraa" äitiä uskontokunnassa, vaan äiti voi PÄÄTTÄÄ siitä yksin. Suora lainaus kyseisestä laista, §3:
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Kommentti tuohon: Siis äiti voi yksin tehdä ekan päätöksen. Sen jälkeen, vaikka lapsi olisi alle vuoden, uskontokunnan muutokseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. - päätösvalta
Meillä myös sukujen osalta tilanne oli vastaava. Me emme vaan kumpikaan kuulu kirkkoon ja mieheni suvulle siitä ei oltu puhuttu ennen lapsemme syntymää. Oma sukuni ei ole mitenkään vanhoillista ja hyväksyi meidän jo vuosien takaisen päätöksen erosta mutta mieheni suku on toista maata. Mietin kovasti että täytyykö minun liittyä takaisin kirkkoon vain "sukurauhan" nimissä sillä mieheni ei siihen halunnut ruveta...
Vauvan synnyttyä anoppini hössötti kovasti sukunsa kastemekon kanssa ja hyvä ettei jo synnärille tuonut sitä mukanaan, siis kovin tärkeä asia hänelle. No karu totuus koitti kun alettiin puhua nimiäisistä, kovasti tuli huumoriin höystettynä kylläkin, ivallisia kommentteja tulevasta juhlatilaisuudesta. Lähellä oli etten sanonut mitä ajattelin ja pyytänyt heitä ystävällisesti olemaan tulematta ko tilaisuuteen. No onneksi olen kuitenkin sen verran rauhallinen enkä heti provosoitavissa että tilanteet hoituivat suuremmitta ongelmitta.
Nimiäiset sujuivat kivasti ja ne olivat myös kivan juhlavat puheineen yms. Emme ole katuneet päivääkään ettemme antaneet sululaisille periksi vaan toimimme omien periaatteidemme mukaisesti. Lapsemme saa valita oman uskontonsa/vakaumuksensa vanhempana ja jos haluaa kasteen, mennä riparille niin siitä sitten vain:) Haluamme antaa vapauden valita sekä saada yhdenmukaista tietoa myös muista uskonnoista, ja ihan muustakin maailmankatsomuksesta.
Ehdotankin että kerrotte tilanteenne rohkeasti suvuillenne ja kerrotte mikä on teidän mielipiteenne asiasta ja miksi näin toimitte. Päätös on teidän aivan kuten lapsikin. Antakaa hieman aikaa anopeille sulatella asiaa kyllä ne (toivonmukaan) sitten osaa nimiäisissä käyttäytyä, toivokaa sitä ainakin lapsen juhlien onnistumisen kannalta! - MIIZY
voi hän sitten myöhemmin erota kirkosta, mutta entä jos hän haluaa mennä ripille???
- --.
Jos lapsi haluaa aikanaan mennä rippikouluun, voidaan hänet kastaa siellä riparilla. (Siinä vaiheessa kummikysymyskin on jo helpompi, kun kastettava osaa sanoa oman painavan sanansa asiasta.)
- äitee +4
siis jos miehesi vaatii niin ei voi vaikka joku niin haluaa? Silti sinä haluat ettei kuulu? Mikä ero sinun ja miehesi kannoissa on paitsi että olette täysin eri mieltä tästä asiasta?? Siis miksi sinun mielipiteesi on hänen mieltään painoarvoisempi ja tärkeämpi? Ymmärrän jos olet ateisti muuten en..
Meillä vastaava tilanne tavallaan. mies kuuluu kirkkoon, ns tapakristitty. Itse olen eronnut ja ilman mitään uskonnollista vakaumusta ja suhtautuen niihin kaikkiin yhtä skeptisesti. Asiaa aikanaan pohtiessamme lasten kastaminen oli miehelle ja hänen suvulleen, ehkä äidillenikin päivänselviä asioita. Koska itselläni ei ole asian vastaista mielipidettä niin estettä toimitukselle ei ollut. Aikanaan toivon lasteni itse tekevän päätöksen omalta osaltaan kuten olen itsekkin vastaavassa tilanteessa tehnyt; äiti kirkossa ja isä ateisti!
Vaikka uskonnon opetus on tietynlaista niin nykyään siihen kuuluu paljon muidenkin uskontojen asiosta kertomista jne eikä siis mikään paha juttu. Lisäksi täällä olisi ollut mahdollista valita lapselle myös elämänkatsomustieto uskonnon sijaan kaikilla.
Lisäksi ajattelen niin että jos lapsi ei kristinuskosta kuule hän jää tavallaan paitsi kaikkea uskonnollisuutta. Ehkä hänen totuutensa löytyy lopulta jostain toisesta uskonnosta tai sitten ei. Tässä valossa aikanaan lapsi ei tekisi valintaa vaan todennäköisesti eläisi ilman mitään vakaumusta ikänsä - ei paha sekään, mutta en ota sitä päätöstä tehtäväkseni kun en oikeasta ratkaisusta ole varma! Luotan että jos kirkko ei ole lapselleni tärkeä niin hän eroaa siitä ja se on silloin hänen päätöksensä, päinvastaista en usko monenkaan tekevän eli liittyvän kirkkoon ilman sen aiempaa jäsenyyttä tai henkilökohtaista kriisiä.
Ratkaisuun teidän on varmaan päästävä tässäkin asiassa. Kummalle siis asia on tärkeämpi? - kasvattajia
Sinulla ja mmiehelläsi on vastuu lapsesi kasvatuksesta. Tehkää sellainen päätös, että voitte sen kanssa elää. Suomessa on uskonnonvapaus, ja se tarkoittaa myös oikeutta olla uskomatta. Sitä tulee kaikkien ihmisten kunnioittaa, se on perusoikeus.
Jos ette usko aidosti, minkä viestin annatte lapselle noudattamalla tapaa tai sukulaisten painostusta? Omatunnon kuunteleminen ja suvaitsevaisuus olisi kuitenkin varmaan aika hyvä läksy lapselle kuin lapselle.
Viime kädessä, jos sopua ei synny, äiti päättää, kuten täällä on todettu. Kannattaa muistaa, että tilanteen muuttaminen ei onnistu moneen vuoteen muuten kuin vanhempien yhteisellä päätöksellä. Eli nyt tehty päätös vaikuttaa lähes koko peruskoulun ajan siihen, onko lapsenne pakko osallistua uskonnon opetukseen vai voiko hän valita ET:n.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627