sytytän kynttilän papalleni

Puoli miljoonaa suomalaissotilasta tappoi sodissa 250000 venäläistä, eli joka mies tappoi keskimäärin 0.5 ihmistä. En halua loukata niitä, joiden papat eivät onnistuneet tappamaan yhtään ihmistä, mutta minunpa pappani tappoi kertomansa mukaan 62 ihmistä. Muisten vielä, kuinka jo edesmennyt pappani muutamia vuosia sitten kertoi ylpeänä tapoistaan ja ennenkaikkea siitä hienoimmasta, jossa hän Petroskoin valtauksessa tappoi puukolla nuoren venäläispojan.
Pappa oli kolmen kaverinsa kanssa tunkeutunut erääseen asuntoon ihan uteliaisuuttaan, kun huomasivat nuoren pojan, joka pakeni ullakolle. Pappani säntäsi perään ja ylhäällä potkaisi pojan maahan ja sitten hitaasti viilsi kurkun auki tuolta venäläissurkimukselta. Pappa sanoi, että ei milloinkaan unohda sitä veren suihkuamista. Siinä tunsi todellista isänmaallisuutta. Ampumistapoissa ei kuulemma ehtinyt kokea samanlaista nautintoa.

Toivon että itsekkin olisin voinut olla sodassa tappamassa isänmaan puolesta.

Muistakaamme kuitenkin,että kaikki sotilaat tekivät tärkeää tehtävää sodassa, vaikka kaikki eivät tappoja saaneetkaan aikaiseksi. Näin itsenäisyyspäivänä on meidän syytä kunnioittaa kaikkia tappoja, jotka mahdollistivat itsenäisyytemme. Kaatuneita aina muistetaan, mutta on huomattava, että sotia ei voiteta kuolemalla, vaan tappamalla.