kuukautiskivut.

Kannattais kysyä terkkarilta siasta ja vanhemmilta ainakin äidiltä.

lepo ja särkylääke. kaikkialla sanotaan et liikunta ois hyvä jos on kuukautiskipuja mut mä oon ainakii erimieltä..

mieti, että synnytyssupistukset ovat sata kertaa kovempia, niin ei enään tunnu kuukautis kivut miltään :P
mutta jostain kuulin, että paljon vettä juomalla saa vähän helpotusta kipuihin ja unikin tulee paremmin...

Itselläni alkoi siinä 10 vuotiaana jo kuukautiset. Heti ensimmäisestä kerrasta asti pelkkää helvettiä, periaattessa viikko siitä asti per kuukausi mennyt elämästä pois ja se aika vietetty sängyssä valvoen, peläten syödä, vessassa oksentaen. Aina kerrottu että kyllä se siitä parin vuoden päästä helpottaa ja käynyt kymmeniä kertoja lääkärillä ja napsinut lääkkeitä. Ei mitään apua. Ei mitään! Nyt olen yli kaksikymppinen. Kuten sanottu, aika masentava teksti. Mutta toisaalta ehkä sinun kipusi pienemmät tai loppuvat ennen vaihdevuosia. ;)

Liikunta kuulemma vois auttaa, myös ennen vuodon alkamista harjoitettuna. Sitten on olemassa lääkkeitä erityisesti sellaisiin ongelmiin, kun ei ne aspiriinit yms tuollaiseen tehoa.

Runsaisiin ja kivuliaisiin vuotoihin auttaa kai myös e-pillerit, jotka säännöllistää vuotoa. Jotkut muutkin ehkäisymenetelmät tekee vuoden niukemmaksi, mutta niistä kannattaa kysellä terkkarilta tai gynekologilta vaikka perustarkastuksen yhteydessä.

Ne voi muuttua tai olla muuttumatta ajan myötä. Suurimmalla osalla naisista on jonkinlaisia sivuoireita päänsäryistä migreeniin ja oksenteluun...

Tervetuloa kerhoon. Mulla on aivan helvetilliset menkat. Jos en saa särkylääkettä (ja panadol ja burana 400 eivät auta vaan sen täytyy olla panakodia tai vastaavaa), en pääse sängystä ylös, en pysty liikkumaan ja sattuu niin paljon, että taju meinaa lähteä. Ja mullekin sanottiin, että iän myötä helpottaa..

Tosin siinä mielessä pääsen helpolla, että kipu kestää vain sen ekan päivän ja silloin yleensä nousee kuumekin. Vuoto on aika mitätöntä ja menkat kestää noin 4-5 päivää. Mulla myös istuminen ja makaaminen lisää kipuja, joten on pakko kävellä ja rampata edestakaisin.

Kaikkein kamalinta taitaa olla se, ettei siihen kuolekaan :P Siihen on ihan hyvä tottua ajoissa, hyväksyä se ja ennen kaikkea varautua seuraaviin! Kaikkeen tottuu ja valitettavasti et ole ongelmasi kanssa yksin, jos yhtään helpottaa :)