Pelkään vammaista lasta!

Ruusu

Onko kanssasisaria, jotka pelkäävät ertyisen paljon vammaisen lapsen saamista? Tarkoitan sellaisia naisia, jotka eivät voisi kuvitellakaan synnyttävänsä vammaista lasta? Suurin pelkoni on, ettei lapsi olisi terve. En ehkä koskaan uskalla tehdä sen vuoksi lapsia.

Onko täällä ketään, joka odottaa tällä hetkellä vammaista lasta? Kertoisitko, kuinka sait tietää, että lapsi on vammainen? Mikä vamma lapsella on? Miten suhtaudut tulevaan synnytykseen ja lapseen?

Toivoisin pääseväni tästä pelosta eroon, sillä olisi sääli olla kokematta äitiyden ihanuutta pelon takia. Ja voihan vammaisenkin lapsen odotus olla onnellista, eikö voikin? Vammainen lapsi on siinä missä tervekin. Miten siis saada pelko pois?

11

3902

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rv 28+5

      Itse en varsinaisesti pelännyt että lapseni olisi vammainen, mutta en voisi koskaan synnyttää sellaista lasta, koska minusta ei siinä tilanteessa olisi äitiksi. Mutta siitä että mistä sen saa tietää niin jos lääkäri käynneillä sikiön koko on poikkeava tai jos niskaturvoke tutkinnassa selviää jotain niin silloin lähetettän jatko tutkimuksiin. (niskaturvoke tutkimus on vapaaehtoinen)Mutta jotkut kyllä pystyvät synnyttämään ja kasvattamaan vammaisen lapsenkin, itse en sillä olen hoitanut heitä ja tiedän että se on rankkaa, joten toivon ettei kukaan tämän perusteella lähde minua tuomitsemaan.

      • Ruusu

        että kukaan lähtee sinua tuossa asiassa tuomitsemaan. Tai ainahan niitäkin löytyy, jotka tuomitsevat. Itse en pystyisi vammaista lasta pitämään enkä haluaisi pitää.

        Arvostan kuitenkin suuresti niitä ihania ja suurisydämisiä ja fiksuja ihmisiä, jotka pystyvät siihen - kantamaan vastuun olipa tulos mikä hyvänsä.


    • ...........

      itselläni oli myös tuollaisia pelkoja, kun esikoistani odotin. Kai se ihan normaalia on. Tällä hetkellä työskentelen vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten parissa. Toden näköisesti pelkään vielä enemmän, jos nyt tulen raskaaksi. Vammaisen lapsen hoitaminen on raskasta...siis vaikeasti vammaisen...varsinkin jos on erillaisia liitännäis sairauksia kuten, sydänvikaa, epilepsiaa, astmaa jne. Mutta jos saisin vammaisen lapsen, niin rakastaisin sitä kuitenkin yhtä paljon, kun tervettäkin. Vaikka hoitaminen on raskasta, niin vammainen lapsi voi antaa todella paljon iloa elämään. Itse rakastan näitä lapsia kenen kanssa työskentelen.

    • ajattelen myös

      Kyllä sitä vain näin ensisynnyttäjänä pelkää ja ajattelee. Vaikka sitä on terveellisesti elänyt jne. niin silti. Olen ajatellut käydä ultraäänessa vielä myöhemmillä viikoilla varmistamassa, että kaikki on hyvin, vaikka eihän sitä tiedä kai koskaan lopullisesti, vaikka mitä tutkimuksia ottas. Liika on tietenkin liikaa. Itse en varmaan jaksaisi myöskään hoitaa, jos lapsi olisi vammainen. Olen nähnyt sitä hoitoalalla työskenteltyäni miten raskasta se voi olla.

      • Outi

        te sitten teette jos vauva synnyttään on sittenkin vammainen?


      • liina

        samaa mietin minäkin, että mitä teette jos lapsi onkin vammainen? entä jos niissä viimeisen viikon ultrissa selviääkin jotain... niin mitä sitten? ei sitä taida ulos oikein saada kuin synnyttämällä, tappaisitteko sen sitten?

        sikiö voi vaurioitua myös synnytyksessä, ja ei ne ultraäänilaitteet kaikkea kerro, ainakaan synnytyksen jälkeen, milloin lapsi voi vieläkin jopa koko elämänsä ajan, vammautua.

        en tarkoita aiheuttaa paniikki, tai aliarvioida pelkoanne, ymmärrän teitä hyvin. mutta kun nyt noin yritätte "varautua" pahimpaan, niin miettikää, varaudutteko oikeasti yhtään miltään. JOS teidän tehtävänne olisi kasvattaa vammainen lapsi, luultavasti te sen tekisitte. TAI SITTEN ETTE.


      • ..........
        liina kirjoitti:

        samaa mietin minäkin, että mitä teette jos lapsi onkin vammainen? entä jos niissä viimeisen viikon ultrissa selviääkin jotain... niin mitä sitten? ei sitä taida ulos oikein saada kuin synnyttämällä, tappaisitteko sen sitten?

        sikiö voi vaurioitua myös synnytyksessä, ja ei ne ultraäänilaitteet kaikkea kerro, ainakaan synnytyksen jälkeen, milloin lapsi voi vieläkin jopa koko elämänsä ajan, vammautua.

        en tarkoita aiheuttaa paniikki, tai aliarvioida pelkoanne, ymmärrän teitä hyvin. mutta kun nyt noin yritätte "varautua" pahimpaan, niin miettikää, varaudutteko oikeasti yhtään miltään. JOS teidän tehtävänne olisi kasvattaa vammainen lapsi, luultavasti te sen tekisitte. TAI SITTEN ETTE.

        lapsi voi myös vammauta myöhemminkin...eli syntyy terveenä ja sitten vammautuu joko leikkauksessa,onnetomuudessa tai onkin joku oireyhtymä joka aiheuttaa vammautumisen ja lopulta kuoleman. Hylkäisittekö tuolloin lapsenne? ei se vamma vähennä rakkauden määrää.


    • minä

      Nykyään on saatavilla kaikenlaisia tutkimuksia joilla tutkitaan mahdollisia rakennepoikkeavuuksia ym.
      Monet näistä tutkimuksista ovat hyvinkin tarkkoja ja nehän tosiaan tehdään ennenkuin raskaudenkeskeytyksen mahdollisuus umpeutuu (raskausviikothan ei siis ole samat kuin "normaalissa" abortissa).
      Eli vammaisuutta ei todellakaan kannata pelätä edeltä käsin!
      Itse odotan esikoista viimeisilläni ja minullekin tehtiin lisätutkimuksia, koska verikoetestistä sain hälyttävän tuloksen.
      Minun tapauksessa siis selviteltiin onko vauvalla down, mutta iloksemme kaikki oli kuitenkin ok.

    • ..................

      vammautuisitte jossain elämänne vaiheessa? ja kukaan ei teitä sitte jaksaisi hoitaa...niin mites sitten suu pantais. Sehän on kuitenkin mahdollista että vammautuu aikuisena. Kannattaisi ajatella asiaa niin että vammautuminen voi tulla kenen tahansa kohdalle, jopa teiden. Mulla on lapsi joka ei ole terve, niin ajattelen asioista vähän erilailla, pahinta tässä on nimittäin se pelko miltä lapsesta tuntuu sitten kun tajuaa olevansa erilainen. Ja pelkää koko ajan ettei lapsellani ole ystäviä ja häntä kiusataan, oma rankkuus tuohon pelkoon nähden on pientä. Minä jaksan, mutta miten lapsi jaksaa?

      • edelliseen

        niin ja noi teiden jutut loukkaa hiukan, itkin lukiessani niitä. Tuntuu pahalta se millä lailla vammaisiin lapsiin suhtaudutaan. Itse en tiennyt odottaessani että lapsi olisi erilainen, missään ultrassa ei mitään ihmeellistä näkynyt. Vasta kun lapsi oli n.6 kk alkoi tulla outoja "oireita". En ole ikinä ajtellut niin että olisin tehnyt abortin jos olisin tiennyt, en ikinä. Vaan olen onnellinen ja ylpeä lapsestani. Eikä minustakaan ole hoitamaan erilaista lasta, mutta silti olen sen saanut. Pitäisi paljon tehdä itsekin lapsen kuntoutumisen eteen, mutta yksinkertaisesti en jaksa, joten olen jättänyt sen terapeuttien tehtäväksi. Hoidan erilaista lastani samallalailla kun toista tervettä lastani(eli en hösötä lapsen vamman takia)...sillä erotuksella että on se vammaisen lapsen hoitaminen kuitenkin hiukan rankempaa.
        Ei se ole mikään maailman loppu jos tulee erilainen lapsi, se tuo mukanaan paljon hyvääkin.


    • mamma -76

      Mä joudun,tai saan sehän on vapaaehtoista,kans menee lapsivesitutkimukseen.Tuli riskiluku seulonnassa.Mua hirvittää ihan kauheasti,onko tämä unelma nyt sitte hajonnut.Meil on kaks tyttöä ennestään, terveitä molemmat.Niskaturvotus oli 2.8 riskilukuna 1:170.Mul on tunteet ihan nollassa.Antakaa hyvät ystävät hyviä neuvoja,vai onko tämä vaan jotain hysteriaa?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe