Kylläpä sitä usein miettii, että mitä vikaa itsessä on, kun jatkuvasti tulee torjutuksi. Vaikeaa on löytää niitä mahdollisia syitä, kun itseni kuitenkin ihan ns. tavalliseksi koen.
Lieneeköhän niin, että mä vaan satun aina törmäämään sellasiin ihmisiin, jotka ei oikeesti välitä saatika rakasta. Itse olen aina avulias, empaattinen ja toisen huomioonottava. Siis ihan missä ihmissuhteessa tahansa. En kuitenkaan liian kiltti ja sinisilmäinen, vaan sopivassa suhteessa kiltti.
Usein on iltaisin nukkumaan mennessä kyyneleet silmissä, kun ei vaan jaksais tätä ikuista yksinäisyyttä ja kylmyyttä, joka sydämeni on jo ajat sitten täyttänyt.
Halusimpa vaan kirjottaa jonnekin tunteistani.
Mietintämyssy
22
2596
Vastaukset
- Kuulostaapa
niin surullisen tutulta...Varmaanki johtunee lähinnä vaan siitä että se "oikea" (jos siihen on enää uskomista) ei oo sattunu käveleen vastaan.
- me_with_myself
En usko olevan, enkä tulevan "sitä oikeaa" Se on vaan täysin tosi, että kaikille sitä ei yksinkertaisesti vain ole olemassa. Vaikka kuinka sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja jokaiselle on se oikea, niin osa meistä vaan on luotu kulkemaan yksin tämä elämän matka.
Tuskaistahan tämä toki on, mutta kaikkeen kai tottuu ja pikkuhiljaa sitä rakentaa ympärilleen sellaisen muurin, että kukaan ei varmasti pääse sisälle sydämeen ja satuttamaan. Että ei taas kohta tarviis pettyä. - j,oskus
me_with_myself kirjoitti:
En usko olevan, enkä tulevan "sitä oikeaa" Se on vaan täysin tosi, että kaikille sitä ei yksinkertaisesti vain ole olemassa. Vaikka kuinka sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja jokaiselle on se oikea, niin osa meistä vaan on luotu kulkemaan yksin tämä elämän matka.
Tuskaistahan tämä toki on, mutta kaikkeen kai tottuu ja pikkuhiljaa sitä rakentaa ympärilleen sellaisen muurin, että kukaan ei varmasti pääse sisälle sydämeen ja satuttamaan. Että ei taas kohta tarviis pettyä.tuo kyllä kummalta puolelta sitä katselee, sama se kun joku onnistuu muratmaan sen muurin ja kaiken muunkin, sama tunne elää sellasen jälkeen.
Toisaalta aina on teillä jotka eivät ole löytäneet jotain suurta, vielä mahdollisuus löytää se. - Immu
j,oskus kirjoitti:
tuo kyllä kummalta puolelta sitä katselee, sama se kun joku onnistuu muratmaan sen muurin ja kaiken muunkin, sama tunne elää sellasen jälkeen.
Toisaalta aina on teillä jotka eivät ole löytäneet jotain suurta, vielä mahdollisuus löytää se.ja aina on se mahdollisuus ettei löydykään. Olen kyllä suuria tunteita elämässäni kokenut mutta valitettavasti ne ei oo kovin pitkään kestänyt. Elämä kun ei oo niin yksinkertaista että "he löysivät toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Elämä on vaikeeta ja monimutkaista, ihmissuhteet vielä vaikeampia. Ja oikeesti kun kuuluu vähemmistöön jolla suurin osa ystävistä kuuluu enemmistöön ja kun ei liiku "piireissä" niin tottahan se on että hankala näin on ketään löytää. niin kuin yks tuttavaperheen lapsi mulle kerran sanoi: "meinaaks istua vaan kotona ja odottaa että joku tulee sua sieltä hakeen ja pyytää vaimokseen?" Näköjään meinaan...
- tinni-tunni
Immu kirjoitti:
ja aina on se mahdollisuus ettei löydykään. Olen kyllä suuria tunteita elämässäni kokenut mutta valitettavasti ne ei oo kovin pitkään kestänyt. Elämä kun ei oo niin yksinkertaista että "he löysivät toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Elämä on vaikeeta ja monimutkaista, ihmissuhteet vielä vaikeampia. Ja oikeesti kun kuuluu vähemmistöön jolla suurin osa ystävistä kuuluu enemmistöön ja kun ei liiku "piireissä" niin tottahan se on että hankala näin on ketään löytää. niin kuin yks tuttavaperheen lapsi mulle kerran sanoi: "meinaaks istua vaan kotona ja odottaa että joku tulee sua sieltä hakeen ja pyytää vaimokseen?" Näköjään meinaan...
Ei se tietysti aina ole helppoa ja tietysti kaikenlaisten vähemmistöjen kanssa vielä vaikeampaa. Silti kannattaa yrittää ja jos joku tyttö hymyilee niin kantsii mennä tekemään tuttavuutta ja jos on hetero niin voihan sitä löytää hyvän ystävän! Ja nythän meillä on tämä erinomainen internet, sitä kannattaa käyttää, se on mainio tapa löytää se oikea. Pitää vain olla kärsivällinen sillä ei se aina heti tärppää.
- hipsukka
Ei sinussa varmastikaan ole mitään vikaa, mutta on niin vaikea löytää sellaista ihmistä, että tunteet olisivat molemmin puoliset. Ja jos sellaisen ihmisen löytää josta todella välittää tuskin häntä uskaltaa lähestyä tai ainakaan kertoa tunteistaan. Kyllä tässä minullakin alkaa sydän jo jäätyä ja pitää vielä seurata vierestä hetero kavereiden onnea! Mutta koitetaan jaksaa onhan yksinäisyydessäkin hyvät puolensa ja ainahan voi haaveilla siitä omasta ihanasta kullastansa.
- totte
kieltämättä syö kyllä naista kun yrittää parhaansa ja silti tulee kylmää vettä niskaan. Tällä hetkellä juuri lohduttoman pohjaton olo ja epäusko siihen, että se yksi ja ainoa on olemassa. Luulin jo löytäneeni hänet, mutta hänelle minä en ollut se kaikkein tärkein.
Mutta sitähän sanotaan, että etsivä löytää.. kuhan tosin ei etsi liikaa. - valitettavasti
kuulostaa kovin tutulta kaikkien kommentit...Itse myös luulin löytäneeni omani, mutta hän ei ollutkaan samaa mieltä vaan ensin petti ja jätti, tuli takaisin ja teki sen vielä toisen kerran. Kolmatta kertaa en enää uskalla antaa sydämeni murtua näin pahasti kuin mitä se nyt on....
Vaikeaa on enää uskaltaa ja luottaa, mutta silti en ole toivoani menettänyt. Kyllä onni vielä joskus minutkin löytää. Se ei ehkä tule heti eikä välttämättä kestä ikuisesti mutta silti sitä odotan ja toivon. Olen ehkä naiivi sinisilmäinen hölmö kun näin ajattelen mutta silti jos on toivoa niin on kaikki.
Paljon on pinnallisia ihmisiä liikenteessä mutta onneksi on vielä meitä tavallisia ihmisiä jotka välittävät muustakin kuin strategisista mitoista ja vaatteiden merkeistä :)- totte
kuulin ex-naiseni suusta sanat: mä lähden. Ekan kerran jälkeen olin todella onnellinen saadessani hänet takaisin, toisen kerran jälkeen mietin pitkään uskallanko ottaa enää riskiä, että minut jätettäisiin taas. Kolmas kerta tulikin sitten aikalailla salamana kirkkaalta taivaalta.
Nyt sitten itketään ja hakataan päätä seinää, että pitikin olla tyhmä. Miksi ei voinut uskoa jo ekalla kerralla? Mutta toisaalta kun on tälläinen ihminen, joka tahtoo uskoa hyvään ja on liian sinisilmäinen niin minkäs teet.
Toivon vain, että löytäisin ystävieni sanojen mukaan arvoiseni naisen.
Nykyään kaikki vaan tuntuu etsivän ja hakevan paikkaansa ihan liikaa, milloin oleellisin jää huomioimatta... - kannattaa
totte kirjoitti:
kuulin ex-naiseni suusta sanat: mä lähden. Ekan kerran jälkeen olin todella onnellinen saadessani hänet takaisin, toisen kerran jälkeen mietin pitkään uskallanko ottaa enää riskiä, että minut jätettäisiin taas. Kolmas kerta tulikin sitten aikalailla salamana kirkkaalta taivaalta.
Nyt sitten itketään ja hakataan päätä seinää, että pitikin olla tyhmä. Miksi ei voinut uskoa jo ekalla kerralla? Mutta toisaalta kun on tälläinen ihminen, joka tahtoo uskoa hyvään ja on liian sinisilmäinen niin minkäs teet.
Toivon vain, että löytäisin ystävieni sanojen mukaan arvoiseni naisen.
Nykyään kaikki vaan tuntuu etsivän ja hakevan paikkaansa ihan liikaa, milloin oleellisin jää huomioimatta...antaa useampi tilaisuus..
nykyään meno on sen verran vapaata ja hulvatonta, että ei ihan ekaan syrjähyppyyn kannata hyvää suhdetta uhrata - sjm81
kannattaa kirjoitti:
antaa useampi tilaisuus..
nykyään meno on sen verran vapaata ja hulvatonta, että ei ihan ekaan syrjähyppyyn kannata hyvää suhdetta uhrataEnpä minäkään taida enää uskaltaa uudestaan (kolmatta) mahdollisuutta antaa vaikka sellainen tilanne joskus vastaan vielä tulisi. Vaikka kuinka rakastaa ja välittää niin toisen teot ja sanat loukkaavat niin paljon ettei oma sydän moista jaksa..eli vaikka nainen hyvä olisikin niin ei siltä kaikkea kuitenkaan tarvitse kestää :) Vaikka elämä nykyään onkin muuttunut vapaammaksi niin perusarvot mielestäni ovat säilyneet ja minun kohdallani niihin ainakin liittyy se ettei petetä ja valehdella...
Uusia tuttavuuksia vaan kehiin niin kyllä se oikeakin sieltä toivottavasti joskus vastaan tulee...
- Gaylepa
Tuttua luettavaa, tosin sillä erotuksella etten enää hae ketään eli bileet ei kuulu elämääni, enkä jaksa vastailla/laatia omia deitti.ilmoja, koska kukaan ei uskalla treffeille tulla.
Joten en siis voi ketään tavatattaan, ja ikääkin on jo. Käyn vain duunissa, salilla ja kaupassa eli tosi tylsää elämää, mutta kaikkeen tottuu jopa yksinäisyyteen.- tinni-tunni
sun kuitenkin kannattaisi yrittää jotain deitti-ilmoa? Uskoisin että jossain joku toinen yksinäinen nainen voi lukea deitti-ilmoja ja toivoa että jos sittenkin... Jos viihtyy yksin se on tietysti OK, mutta jos se yksinäisyys ahdistaa niin kannattaa jotain tehdä että sais sen yksinäisyyden loppumaan. Yrittänyttä ei lai... rangaista :-)
- Gaylepa
tinni-tunni kirjoitti:
sun kuitenkin kannattaisi yrittää jotain deitti-ilmoa? Uskoisin että jossain joku toinen yksinäinen nainen voi lukea deitti-ilmoja ja toivoa että jos sittenkin... Jos viihtyy yksin se on tietysti OK, mutta jos se yksinäisyys ahdistaa niin kannattaa jotain tehdä että sais sen yksinäisyyden loppumaan. Yrittänyttä ei lai... rangaista :-)
siellä se deitti.netissä nyt on. saa nähä saanko edes yhtään vastausta.
- tinni-tunni
Gaylepa kirjoitti:
siellä se deitti.netissä nyt on. saa nähä saanko edes yhtään vastausta.
Ja jos et saisikaan heti vastausta niin sinun pitää jatkaa sitkeästi. Sillä mitä pitempään jatkat niin sitä suuremmaksi käy todennäköisyys että joku sinulle vastaa. Muista joka tapauksessa että kukaan ei tule sinua koto hakemaan! Ei tullut minunkaan vaimoni, hänen löytämisessään oli netistä apua :-)
- carpe d
Ikävä tosiasia on, tavislesbot eivät ole muodissa.
Kun tässä viime aikoina olen seurannut, mistä täällä keskusteluissa puhutaan ja mitä ongelmia on,niin kiteytettynä: ihastutaan etupäässä heteronaisiin/varattuihin naisiin/naisiin tv-sarjoissa.
Sitten kysellään täällä että miten edetä, kun
ei osata mitään tehdä.
Onkohan vastuun ottaminen omista tunteista ja elämästä jotenkin vajavaista?
Ainoat järkeviä mielipiteitä ja jotain tasapainoa
osoittavat mielipiteet taitavat olla jo parisuhteen löytäneillä ja taviksilla.
Minä ainakin näen jo punaista noista otsikoista, -heteroissa joku vetää...
Alkaa olla aika turhauttavaa seurata näitä juttuja, joten ymmärrän, että alkaa tunuta siltä että itsessä todella on jotain vikaa, kun ei
seuraa löydy.
lohduttaako yhtään, on meitä monta.- lisäksi
vielä ainainen ja loppumaton pohdinta omassa päässä, lähipiirin avustuksella ja keskustelufoorumeilla siitä oliko viime- tai toissaexä sittenkin nykyistä =tulevaa exää parempi. Vai onko ehkä seuraava tai sitä seuraava juuri Se Oikea. Tuleeko hän vastaan bileissä, töissä, harrastuksissa ja minkähänlaisissa -kenen seurassa olisi sopivaa näyttäytyä, jos hän jo tarkkailee minua!!? Olenko valmis nyt, joskus, koskaan vai olinko jo silloin? :/ eikä ihme.
Elämä on kuitenkin juuri nyt ja tästä eteenpäin :) - mukavaa todellakin
jos aiheet hiukan vaihtuisivat. Mutta tosiasia on että näitä lesboja alkaa olla niin paljon että heteroraflatkin on niitä täynnä=)
Onkohan se niin että nuoruus on nykyään vaikeata tai se että tunne kuin tunne lasketaan vakavaksi nykyään.
Ei ole vain ihastuksia, vaan niihin jäädään kiinni kuin koko tulevaisuus olisi kiinni.
Ei ole uskallusta kohdata toista ihmistä, vaan mielummin odotetaan ihmettä ja eletään yksinäisyydessä.
Usko rakkauteen ja ihmiseen menee yhden huonon kokemuksen jälkeen jolloin jää vain valittaminen siitä kuinka ei voi unohtaa.
Extremeä sen olla pitää- jos sanoo että itseasiassa kaikki on ok, sua ei oteta vakavasti koska se ei ole helppoa olla lesbo.
Ja se että ei löydy seuraa tai se on väärää seuraa, syy on silloin todella itsessä. Ja hurjista huhuista huolimatta, itseään voi muuttaa ja kehittää.
Elämä voi tuntua paskalle ja valoa ei missään, mutta se on aika vakio kaikille. Tietty määrä paskaa sataa kaikkien niskaan ja ei sitä tarvi jäädä tonkimaan loppuelämäksi.
Seuranetsijöille, epätoivo näkyy, joten ottakaa rennosti. Aika harva päätyy elämään yksinäisyydessä lopunelämänsä. Ja vielä sellainen asia että voihan sitä ihastua tyttöön luoennolta tai lähikaupan kassalta, mutta se todennäköisyys että siitä tulisi suhde on aika pieni.
Joten jos mä olisin sinkku, mä etsisin lesboista seuraa. Ja jos en löytäisi (kyllä se kesti aikansa löytää SeOikea), mä eläisin silti aika täyttä elämää. Koska ei se elämä muutu ruusuisaksi sillä että seurustelee jonkun kanssa.
Ensin pitää tulla itsensä kanssa toimeen ja mitä moninaisemmissa tilanteissa. Ja elämä ei ole vaikeaa, ei synkkyyttä, ei pahoja ihmisiä, ei kurjuutta. Kun hiukan pitää mielessä että maailmassa on muitakin napoja kuin oma, niin hyvin helposti voi löytää omasta elämästään hurjasti hyviä asioita.
Mä uskon edelleen että ihmiset hakevat onnea, eivät osaa elää sitä.
Ja siksi varatut naiset ovat monesti mielenkiintoisia koska heillä kuvitellaan sen onnen salaisuus olevan.
Ja minä olen elänyt sen verran että ymmärrän tämän: elämä on yksinkertaista, kun siitä ei tee monimutkaista. - oliivi
mukavaa todellakin kirjoitti:
jos aiheet hiukan vaihtuisivat. Mutta tosiasia on että näitä lesboja alkaa olla niin paljon että heteroraflatkin on niitä täynnä=)
Onkohan se niin että nuoruus on nykyään vaikeata tai se että tunne kuin tunne lasketaan vakavaksi nykyään.
Ei ole vain ihastuksia, vaan niihin jäädään kiinni kuin koko tulevaisuus olisi kiinni.
Ei ole uskallusta kohdata toista ihmistä, vaan mielummin odotetaan ihmettä ja eletään yksinäisyydessä.
Usko rakkauteen ja ihmiseen menee yhden huonon kokemuksen jälkeen jolloin jää vain valittaminen siitä kuinka ei voi unohtaa.
Extremeä sen olla pitää- jos sanoo että itseasiassa kaikki on ok, sua ei oteta vakavasti koska se ei ole helppoa olla lesbo.
Ja se että ei löydy seuraa tai se on väärää seuraa, syy on silloin todella itsessä. Ja hurjista huhuista huolimatta, itseään voi muuttaa ja kehittää.
Elämä voi tuntua paskalle ja valoa ei missään, mutta se on aika vakio kaikille. Tietty määrä paskaa sataa kaikkien niskaan ja ei sitä tarvi jäädä tonkimaan loppuelämäksi.
Seuranetsijöille, epätoivo näkyy, joten ottakaa rennosti. Aika harva päätyy elämään yksinäisyydessä lopunelämänsä. Ja vielä sellainen asia että voihan sitä ihastua tyttöön luoennolta tai lähikaupan kassalta, mutta se todennäköisyys että siitä tulisi suhde on aika pieni.
Joten jos mä olisin sinkku, mä etsisin lesboista seuraa. Ja jos en löytäisi (kyllä se kesti aikansa löytää SeOikea), mä eläisin silti aika täyttä elämää. Koska ei se elämä muutu ruusuisaksi sillä että seurustelee jonkun kanssa.
Ensin pitää tulla itsensä kanssa toimeen ja mitä moninaisemmissa tilanteissa. Ja elämä ei ole vaikeaa, ei synkkyyttä, ei pahoja ihmisiä, ei kurjuutta. Kun hiukan pitää mielessä että maailmassa on muitakin napoja kuin oma, niin hyvin helposti voi löytää omasta elämästään hurjasti hyviä asioita.
Mä uskon edelleen että ihmiset hakevat onnea, eivät osaa elää sitä.
Ja siksi varatut naiset ovat monesti mielenkiintoisia koska heillä kuvitellaan sen onnen salaisuus olevan.
Ja minä olen elänyt sen verran että ymmärrän tämän: elämä on yksinkertaista, kun siitä ei tee monimutkaista.Luulisin että suuri syy siihen että niin monet ihmissuhteet kaatuvat on siinä, että nykyään langetetaan ihan älyttömiä vaatimuksia seurustelulle. Jos ihmiset ymmärtäisivät panostaa omaan, itsenäiseen elämäänsä ja tavoittelisivat onnea itseään kehittämällä, ystävillä, harrastuksilla jne, niin ei olisi niin vaikeaa rakentaa onnellista parisuhdettakaan.
Onhan se yksinäistä ja ahdistavaa olla epätietoisuudessa että löytääkö koskaan ketään, mutta niin se vaan on, että ihmiset hakeutuvat niiden seuraan jotka ovat onnellisia. Se johtuu siitä että tyytyväisen ihmisen seurassa on miellyttävää olla. Oletteko kuulleet varatun naisen-leimasta? Kaikille tuttu juttu että heti kun sen Oikean löytää, niin sitten niitä tulijoita kyllä riittäisi... Ei kukaan halua epätoivoista riippakiveä nilkkaansa, eikä kukaan voi pelastaa toista ilman että tämä itse pelastaa ensin itsensä.
Kärsivällisyyttä hyvät naiset... Ja hiukan oma-aloitteellisuutta. - j,oskus
mukavaa todellakin kirjoitti:
jos aiheet hiukan vaihtuisivat. Mutta tosiasia on että näitä lesboja alkaa olla niin paljon että heteroraflatkin on niitä täynnä=)
Onkohan se niin että nuoruus on nykyään vaikeata tai se että tunne kuin tunne lasketaan vakavaksi nykyään.
Ei ole vain ihastuksia, vaan niihin jäädään kiinni kuin koko tulevaisuus olisi kiinni.
Ei ole uskallusta kohdata toista ihmistä, vaan mielummin odotetaan ihmettä ja eletään yksinäisyydessä.
Usko rakkauteen ja ihmiseen menee yhden huonon kokemuksen jälkeen jolloin jää vain valittaminen siitä kuinka ei voi unohtaa.
Extremeä sen olla pitää- jos sanoo että itseasiassa kaikki on ok, sua ei oteta vakavasti koska se ei ole helppoa olla lesbo.
Ja se että ei löydy seuraa tai se on väärää seuraa, syy on silloin todella itsessä. Ja hurjista huhuista huolimatta, itseään voi muuttaa ja kehittää.
Elämä voi tuntua paskalle ja valoa ei missään, mutta se on aika vakio kaikille. Tietty määrä paskaa sataa kaikkien niskaan ja ei sitä tarvi jäädä tonkimaan loppuelämäksi.
Seuranetsijöille, epätoivo näkyy, joten ottakaa rennosti. Aika harva päätyy elämään yksinäisyydessä lopunelämänsä. Ja vielä sellainen asia että voihan sitä ihastua tyttöön luoennolta tai lähikaupan kassalta, mutta se todennäköisyys että siitä tulisi suhde on aika pieni.
Joten jos mä olisin sinkku, mä etsisin lesboista seuraa. Ja jos en löytäisi (kyllä se kesti aikansa löytää SeOikea), mä eläisin silti aika täyttä elämää. Koska ei se elämä muutu ruusuisaksi sillä että seurustelee jonkun kanssa.
Ensin pitää tulla itsensä kanssa toimeen ja mitä moninaisemmissa tilanteissa. Ja elämä ei ole vaikeaa, ei synkkyyttä, ei pahoja ihmisiä, ei kurjuutta. Kun hiukan pitää mielessä että maailmassa on muitakin napoja kuin oma, niin hyvin helposti voi löytää omasta elämästään hurjasti hyviä asioita.
Mä uskon edelleen että ihmiset hakevat onnea, eivät osaa elää sitä.
Ja siksi varatut naiset ovat monesti mielenkiintoisia koska heillä kuvitellaan sen onnen salaisuus olevan.
Ja minä olen elänyt sen verran että ymmärrän tämän: elämä on yksinkertaista, kun siitä ei tee monimutkaista.puhut kiitti sulle siitä. Tiedän kyllä mitä on elää ja olla.
Kirjoittamasi että seurustelevat on parempaa riistaa, on mielestäni varsin totta, ikävä kyllä.
Ikäväksi myös se että ketään tapaa on häviävän pieni mahdollisuus, ei minua kovinkaan kiehdo ajatus mennä lihatiskille suurempiin kaupunkeihin viikoloppuisin bilettämään. Monasti asia kun niin että ei samanmoisiin törmää kuin kerran vuodessa, tai vuosisadassa =)
sitähän se elämä on. - tinni-tunni
lisäksi kirjoitti:
vielä ainainen ja loppumaton pohdinta omassa päässä, lähipiirin avustuksella ja keskustelufoorumeilla siitä oliko viime- tai toissaexä sittenkin nykyistä =tulevaa exää parempi. Vai onko ehkä seuraava tai sitä seuraava juuri Se Oikea. Tuleeko hän vastaan bileissä, töissä, harrastuksissa ja minkähänlaisissa -kenen seurassa olisi sopivaa näyttäytyä, jos hän jo tarkkailee minua!!? Olenko valmis nyt, joskus, koskaan vai olinko jo silloin? :/ eikä ihme.
Elämä on kuitenkin juuri nyt ja tästä eteenpäin :)Kyllähän se tuollaista on myös heteroiden keskuudessa, ainakin nuorempien kohdalla. Jos ihminen on nuori niin sitä tietysti pohtii onko tää se oikea vai ei. Vanhemmaksi kun tulee niin alkaa tajuta että täyttä varmuutta ei voi saada, pitää vain kokeilla ja ennen kaikkea TODELLA TEHDÄ siitä suhteesta toimiva. Niin se vain on että rakkaus on myös tahtolaji, pitää haluta rakastaa toista. Pitää myös olla avoin kumppanilleen, eihän se aina ole helppoa mutta se on tärkeää tai oikeastaan erittäin tärkeää.
- tinni-tunni
j,oskus kirjoitti:
puhut kiitti sulle siitä. Tiedän kyllä mitä on elää ja olla.
Kirjoittamasi että seurustelevat on parempaa riistaa, on mielestäni varsin totta, ikävä kyllä.
Ikäväksi myös se että ketään tapaa on häviävän pieni mahdollisuus, ei minua kovinkaan kiehdo ajatus mennä lihatiskille suurempiin kaupunkeihin viikoloppuisin bilettämään. Monasti asia kun niin että ei samanmoisiin törmää kuin kerran vuodessa, tai vuosisadassa =)
sitähän se elämä on.että se on myös kiinni siitä, että jos on valmis löytämään jonkun niin sitten voi löytää. Ja silloin on valmis kun uskaltaa alkaa etsimään. Tietysti kannattaa varautua tapaamaan monia jotka eivät ole niitä oikeita. Uskoisin että mahdollisuus löytää ketään on häviävän pieni jos jää kotiin odottamaan että joku tulee hakemaan... Mitä useamman tapaa niin sitä suurempi mahdollisuus että se oikea osuu kohdalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627