Olen fiksu ja suht komea nuorehko mies, ainoa ongelmani naisrintamalla tuntuu vain olevan pinnallisuuden puute. Olen yrittänyt etsiä naista, jolle yhdessäolo ja henkiset elämänarvot ovat tärkeitä, mutta sellaiset tuntuvat olevan katoava luonnonvara.
Ravintoloissa pärjäävät parhaiten korvista pursuavan ylimieliset miehet, jotka eivät typeristä korulauseistaan huolimatta välitä naisista tippaakaan. Onko niin, että naisille on tärkeintä vain ulkoiset vallan tunnusmerkit, kuten hyvä työ, kallis auto ja oma asunto?
Toinen ääripää lienee naiset, jotka etsivät mahdollisimman kovaa, ts.väkivaltaista miestä, ja sitten mankuvat jos mies hakkaa.
Apinabiologiaa, sanon minä. Aito kohteliaisuus, lempeys ja rakkaus ei paina mahtiurosten rinnalla mitään, sen olen joutunut huomaamaan. Toisaalta taas, elän mieluummin yksin, kuin yritän tehdä vaikutuksen tällaisia miehiä etsivään pinnalliseen bimboon, jonka kanssa ei todellakaan voisi keskustella juuri mistään.
Olen yksinäinen vain, koska etsin rakkautta. Jos haluaisin vain yhden illan naisia, niin mitään ongelmaa ei olisi. Surullista, olisin niin halunnut jakaa elämän kauniit hetket...
Ravintoloissa pärjäävät parhaiten korvista pursuavan ylimieliset miehet, jotka eivät typeristä korulauseistaan huolimatta välitä naisista tippaakaan. Onko niin, että naisille on tärkeintä vain ulkoiset vallan tunnusmerkit, kuten hyvä työ, kallis auto ja oma asunto?
Toinen ääripää lienee naiset, jotka etsivät mahdollisimman kovaa, ts.väkivaltaista miestä, ja sitten mankuvat jos mies hakkaa.
Apinabiologiaa, sanon minä. Aito kohteliaisuus, lempeys ja rakkaus ei paina mahtiurosten rinnalla mitään, sen olen joutunut huomaamaan. Toisaalta taas, elän mieluummin yksin, kuin yritän tehdä vaikutuksen tällaisia miehiä etsivään pinnalliseen bimboon, jonka kanssa ei todellakaan voisi keskustella juuri mistään.
Olen yksinäinen vain, koska etsin rakkautta. Jos haluaisin vain yhden illan naisia, niin mitään ongelmaa ei olisi. Surullista, olisin niin halunnut jakaa elämän kauniit hetket...
Vastaukset 24
Vanhimmat
etsit sieltä ravintolasta?
Mihin muualle ihmiset esim. näin talvisaikaan kokoontuvat? En itse juo kuin pari kertaa vuodessa, joten en enää nykyisin jaksa kierrellä känniläisiä pursuavissa ravintoloissa siinä toivossa, että löytäisin sen oikean, eikä enää tarvitsisi pyöriä baareissa. Eräänlainen noidankehä siis...
On toki naisia, jotka ihan oikeasti etsivät aitoa ihmistä, mutta kirjoittelin tämän viestin aika masentuneissa ja turhautuneissa fiiliksissä. Yleisvaikutelmani on kuitenkin melko synkkä...
Yleensä kai suositellaan jotain harrastuksia tai nettiä, mistä etsiä, tai jopa opiskelemaan lähtemistä. Mutta en itsekään tiedä mistä löytää kiinnostavia ihmisiä.
Hei !
Minulla on aivan samanlaiset ajatukset kuin sinulla...paitsi että olen naispuolinen..Olen kaunis, mutta myös kovin herkkä ja syvällinen. Ympärilläni kyllä pyörii ihan riittämiin asti miehiä, mutta lähinnä omahyväisiä rentoja..Missäköhän luuraavat ne kivannäköiset, mutta myös aidot ja keskustelutaitoiset miehet, taitavat olla katoava luonnonvara...Tämän huomasin erottuani noin vuosi sitten pitkästä suhteesta. Voih, ovatko kaikki tosiaan niin pinnallisia, tätä menoa säilyn kyllä sinkkuna, näyttelyesineeksi en halua.
Näin se on, sama pätee varmasti molemmissa sukupuolissa. Tunnen kaveripohjalta eräänkin kauniin ja syvällisiä arvoja kunnioittavan naisen, jonka ympärillä pörrää vuodesta toiseen lähinnä vain kuvaamasi kaltaisia urosapinoita. Surullista mutta totta!
On niitä ihan oikeitakin miehiä vielä jäljellä, itsekkin tunnen muutamia tästä jo vähemmistöksi jääneestä ryhmästä, toivottavasti sellainen sattuu kohdallesi!
syvällisiä ja herkkiä ihmisiä on kaikkialla mutta harvakseltaan.. ja yleensä kun sellaisen lyötää niin on mielummin ystävä kun pelkää menettävän toisen suhteen kautta =(
Olen syvästi sitä mieltä että on parempi elää yksin kuin huonossa suhteessa joka on epätasapainossa.. vaikka kaikki olisi pinnalla hyvin niin sydän käy levottomaksi ja onnettomaksi.. ja lopun varmaan arvaattekin.
vaikka toisaalta yksin kulkiessa pieni haiku kulkee rinnassa mukana jokaisella askeleella, mutta silti niin voi olla onnellinen :)
Niinhän sitä sanotaan. Joillain on ongelmana se, ettei uskalla tutustua ihmisiin lainkaan. Mutta kun siitä vaiheesta aletaan olla päästy yli, saattaa ongelmaksi tulla yksinkertaisesti mahdollisuudet ja paikat tutustua uusiin ihmisiin. Minäkin painiskelen juuri sen ongelman kanssa.
En ole keksinyt oikein muuta ratkaisua kuin vain tehdä kovasti duunia eri mahdollisuuksien löytämiseksi. Yllättävän vaikean tuntuista kuitenkin, kun kysymys on vain toisiin ihmisiin tutustumisesta. Huoh. :)
miksi ette tässä vaihda mailiosoitteita? ei vois asiaa tehdä paljon yksinkertaisemmaksi. näyttäis että täällä keskustelee kummiskin samoja ajatusmaailmoja omaavia ihmisiä. eikä siinä loppupeleissä edes mitään menettäisi jos toinen ei olekkaan toivomansa kaltainen.
Mistäspäin "pettynyt" on? Olet unelmieni mies(=
Kiitoksia:)Lappeenrannasta ollaan...Missäs kaupungissa itse vaikutat? Kirjoteltasko?
kuin minä. Olen yli 3-kymppinen...
Tampereen suunnaltahan minä... Mikäs siinä, kirjotellaan vaan(=
Moi! Avasin just hotmail-osoitteen: [email protected]
Kirjoittele! Katsellaan, miten toiveet ja odotukset käyvät yksiin. Kerro itsestäsi...
Ai niin...unohdin kysyä ikäsi? Ettei tule sitten mitään yllätyksiä....jospa vielä rohkaisen mieleni ja laitan sähköpostia tulemaan(=
En siis ole nuori enkä vanha, vaan nuorehko:)
2-kymppisten mielestä olen tietysti jo ikäloppu...
Hmm...meillä on kyllä aika isokin ikäero..tuskin sinä kyllä olet mikään "kalkkis"...
En ole kalkkis:) Olen tosin melko rauhallinen ja lempeä, mutta en pode vielä dementiaa:)
Kuinka suuresta ikäerosta on kyse?
No tuota...enemmän kuin 10 vuotta, mutta vähemmän kuin 15 vuotta...(=
Se on kyllä aika paljon...En sano, että se välttämättä olisi liikaa, mutta on varsin mahdollista, että tuntuisin sinusta vain vanhalta sedältä... Olen itse jo omat totuuteni selvittänyt, ja haluan elämältä vain rakkautta, mitään uratavoitteita tms. minulla ei ole. Olen taloudellisesti ns. köyhä, eikä minulla ole mitään muuta tarjota kuin oma itseni.
Haaveeni voivat joistakin tuntua tosi tylsiltä, mutta unelmoin, että joskus löytäisin sen oikean, jonka kanssa voisi käydä pizzalla, elokuvissa ja paistella vaikka lettuja...Tykkään jutella paljon ja halailu on parasta mitä tiedän...Olen aika viisas, mutta en ole ylimielinen.
jos kira vielä pyörii täällä niin haluisitko kenties mailailla ja kertoo itsestäs enemmän...?
juuri kirjoitin tonne samaan aiheeseen liittyvän vuodatuksen. Olen pinnallinen, mutta silti haluan jotain pinnan alta. Ja tiedän tarkalleen tuon, että mistä muualta kuin baarista etsisi sitä ihmistä jonka elämäänsä haluaisi.
Näitä tähän aiheeseen liittyviä vuodatuksiahan riittää...
ihminen on semmonen epeli että se oppii seurassaan tavoille. Jos perusluottamus elämään on aineellinen, niin se ikävä kyllä pistää silmään aika kovasti, mutta pinnan alla voi olla muu kaipuu. Taloudellinen menestys voisi olla bimbolle viesti hyvästä perimästä ja näinollen pariutumiskutsu. No nää asiat selvii sitte pikkuhiljaa ihmiselle. En tiedä kuuluuko nää peruskoulu opetuksen piiriin. 8 vuotias poika sano tuossa taannoin: "raha ei oo tärkein asia elämässä". Vieläköhän hällä tuo muistissa 10 vuoden päästä?