minun tilanne on tämä, vaikea masennus on jälleen puhjennut ja olen neljännellä kuulla raskaana.. asiani on ainakin ulkopuolisten silmissä hyvin ja tämän pitäisi olla elämäni onnellista aikaa, minua pelottaa että en ole hyvä äiti tulevalle esikoiselleni, koska olen taipuvainen masennukseen, mieheni on suurena tukena, mutta silti olo on kamala... minulla oli viimeksi loppukesästä masennus josta en kai ole vieläkään kokonaan selvinnyt, hetken aikaa oli helpompaa mutta nyt on taas alamäen aika... olen koulutuksesta joka loppuisi hieman ennen kuin jäisin äityislomalle mutta ajatuskin sinne menemisestä saa minut itkemään ja ahdistumaan... Olen menossa tänään lääkäriin asian takia koska en voi jatkaa näin...
pointtini oli vaan se että onko muita jotka on samassa tilenteessa tai ollut joskus samanlaisessa tilanteessa... olenko huono ihminen kun poden säännöllisin väliajoin masennusta ja olen perustamassa perhettä?
Ja jos suinkin voitte niin en kestäisi ilkkumista vaan asiallisia vastauksia..kiitos...
pointtini oli vaan se että onko muita jotka on samassa tilenteessa tai ollut joskus samanlaisessa tilanteessa... olenko huono ihminen kun poden säännöllisin väliajoin masennusta ja olen perustamassa perhettä?
Ja jos suinkin voitte niin en kestäisi ilkkumista vaan asiallisia vastauksia..kiitos...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei.
Minä olen kärsinyt masennuksesta jo kaksikymmentä vuotta. Lääkityksen avulla saan pidettyä itseni "kunnossa" tosin olen kuntoutustuella.
Itse muistan kun ajattelin hankkia lapsen, että miten tämä sairaus vaikuttaa minun kykyyni kestää raskaus ja äitiys. Raskaus meni erittäin hyvin ja olin koko raskaus ajan ilman lääkitystä. Kuvittelin jo masennuksen menneen ohi, mutta lapseni ollessa parin kuukauden ikäinen iski takapakki ja masennuin taas. Lääkkeet kehiin taas ja elämä alkoi sujua....
Sinun kannattaisi keskustella lääkärin kanssa masennuslääkkeiden käytöstä raskausaikana, joskus kun on jopa vatsassa olevalle vauvalle parempi, että äiti syö lääkkeitä pitääkseen mielialan kurissa kuin, että masentuu täysin.
Minä, joka olen taipuvainen masennukseen ja sairastan sitä tälläkin hetkellä olen saanut kuullä omalta tyttäreltäni, että olen maailman paras äiti, tunnen ja itken hänen puolestaan ja pystyn myötäelämään kaikki asiat...äiti on se jolle kerrotaan kaikki, koska äiti ymmärtää, joskus on vain kovin vaikea kantaa suruja ja huolia, mutta kun ei lapsen aikana kovasti näytä mielialan laskua, ei lapsi siitä kärsi.
Mieheni on minulla myös suuri tuki, joka kantaa vaikeimmat ajat meidän perhettä.
Eva Kilven runoa siteeraten:
”Miten minua helpottaisi tieto, jota en voi koskaan saada: että jonkin salaperäisen erehtymättömän biologisen lain mukaan olen ollut paras mahdollinen äiti juuri tälle lapselle, virheistäni huolimatta”.
et varmasti ole huono äiti tai ihminen. Jos joku kurssi, työ tai muu ahdistaa, niin jätä tekemättä. Ei työ ja koulutus autuaaksi tee.
Jätä itsesi rauhaan turhilta velvollisuuksilta. itse tutkin Jodin kirjaa raamatusta, hyvä kuvaus masentuneesta ja netistä http://tiedostamaton.net
Masentunut kärsii turhaan syyllisyydestä.
Olen ollut aikalailla samassa tilanteessa, tosin sinulla on asiat paremmin kun olet ymmärtänyt hakea apua varhaisessa vaiheessa. Itse ensimmäisen lapsen jälkeen sairastuin masennukseen, yritin itsemurhaa lapsen ollessa 8kk, en saanut mistään apua enkä tiennyt mikä minua vaivasi. Jotenkin vain pääsin siitä yli ja tuli parempi vaihe ,nyt minulla on 3 lasta ja alkanut tulla samanlaisia oireita kun ensinmäisen jälkeen. Nyt osasin hakea apua ajoissa ja voin jo paremmin. Lapset ovat kuitenkin parasta mitä minulla on, Piristää kummasti mieltä kun näkee niiden voivan hyvin ja olevan onnellisia, parasta on kun ne tulevat halaa ja suukottelee ja kehuu miten ihana äiti on. Kyllä lapsista voi tulla tasapainoisia vaikka itsellä mieli välillä apea. Miehelleni kuuluu myös suuri kiitos että on jaksanut olla tukena kokoajan. Onnellista loppu raskautta, äläkä huolehdi turhia. Hyvä äiti sinusta tulee:)
kurssisi voit varmasti käydä loppuun myöhemminkin? Tärkeintä nyt on sinun ja vauvasi hyvinvointi! Olen itse vaikeaa masennusta sairastava äiti; tosin lapseni ovat jo ala-asteella, mutta olen silti lapsilleni hyvä äiti!
Älä tunne syyllisyyttä! Olet sitten aikanaan juuri niin hyvä äiti, mihin voimasi riittävät ja miehesi varmasti auttaa ja tukee silloinkin. Pääasia, että haet ja saat ja myöskin vaadit ammattiapua silloin, kun sitä tarvitset. Ja keskustele myös neuvolassa rohkeasti tunteistasi ja ongelmistasi!
Hyvää odotus- ja äitiysaikaa sinulle ja perheellesi!
pyydä lääkäriltä masis lääkettä.jos ei anna kun oot raskaana, vaadi ne,mun tytär odotti vauvaa ja söi cipramil 20mg ja opamogsii 15mg jonka tosin päivittäin puolitti .otti aamulla puolen ja illalla toisen puolen.ja vauvasta tuli aivan terve,jos nyt jatkat noin ,voit sairastua synnytys nasennukseen ,ja se on vaikeeta sitten vauvan kanssa.kun ite on masentunut,
voimia vaan eteenpäin;)