Elämäni Tarkoitus
Oli pimeä ja kylmä yö, tuuli puhalsi ja se kuulosti kuin aaveiden huudoilta, puut humisivat ja lauloivat tuulenlauluaan. Minä olin kävelyretkellä pimeässä metsässä yksin ainoastaan sudet ympärilläni. Yhtäkkiä tunsin että joku katselee minua ja katsoin ylös niin huomasin että oli täysikuu ja tähtitaivas, kuu näytti niin kauniilta, kelmeältä. Hetken kuuta ihasteltuani tunsin oloni oudoksi ja kuulin että joku kävelee takanani, katsoin taakseni ja en nähnyt muuta kuin silkkaa pimeyttä. Pelko hiipi pitkin selkäpiitäni ja ihoni meni kananlihalle kun aivan selvästi olin kuullut askelia, mutten nähnyt ketään. Ajattelin niitä juttuja ihmissusista ja vampyyreistä, pidin niitä pelkkänä roskapuheena, yritin vakuutella itselleni että siellä ketään ole, mutta minä olin kyllä peloissani. Aloin juoksemaan ja katselin taakseni, kiihdytin vauhtia ja sitten kompastuin naamalleni. Kuulin ääntä ja katsoin taakseni, näin tumman varjon ja kysyin hätääntyneenä: ”Kuka siellä?” Ei vastausta ”Kuka siellä!?” Huusin jo paniikissa ääni väristen. Näin kun varjo lähestyi ja tärisin pelosta. Sitten Hän ilmestyi kuin tyhjästä. ”Hei minä en aio satuttaa sinua, olen täällä auttamassa sinua”
”Kuka sinä olet? Mitä sinä aiot tehdä minulle? Kysyin ja Hän katsoi suoraan silmiini, näin pahuuden noissa tummissa silmissä. ”Näen silmissäsi pelon” Hän kuiskasi ”Olen Inuyasha, tulen hyvin kaukaa maailmasta jossa pahalla on valta ja hyvät tapetaan.” Hän hymyili ja paljasti mahtavat isot, valkeat ja täydelliset kulmahampaansa. Katsoin niitä melkein koomassa ja sopersin: ”S-sinulla on kauniit h-hampaat” ”Kyllä, minun kauniit hampaani, minä pidän hyvää huolta niistä, mutta niillä on yksi tehtävä johon minä tarvitsen sinua ystäväni.” Hän sanoi rauhallisesti. ”Minua, mihin?” Kyselin hengitys jo selvästi kiihtyneenä. ” ”Sinä olet Valittu, minun täytyy saada veresi, olet syntynyt tätä hetkeä varten, ja nyt se hetki on koittanut ystäväni.” Hän sanoi katsoen minua suoraan silmiin ja hampaat säihkyen. ” Ei, tämä ei voi olla totta! Ei voi! Ei, minä olen liian nuori! Olen liian nuori! Armoa!” ”Rakastan kuulla aneluasi, et tiedäkään miten paljon tästä nautin, sinun tappamisesi tulee olemaan nautinnollista ystäväni. Suotta yrität karkuun, et pääse koska minä en hengästy. Ja sitten minun pitää metsästää sinut” Minä lähdin kuitenkin juoksemaan kovempaa kuin ikinä, juoksin niin kovaa kuin pystyin halki metsän, Hän saavutti minua kun aloin hengästyä, katselin Hänen hampaitaan ja anelin armoa huutamalla koska en halunnut pysähtyä ja kuolla. Lopulta kaaduin maahan kuoleman hengästyneenä ja Hän hyppäsi selkääni ja taivutti pääni taakse ja sanoi nauraen: ”Nyt sinä olet minun käsissäni eikä kukaan voi auttaa sinua, enkä todellakaan aio päästää sinua, sinä olet nyt Uhri” Siinä minä olin avuttomana armottoman Vampyyrin käsissä, en tiennyt olevani Valittu Uhri. ”Kiltti päästä minut, päästä, pyydän! Katsoin Häntä silmiin ja uikutin armoa itku kurkussa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten Hän asetti isot hampaansa kaulalleni, ja tunsin niiden terävät kärjet vasten kiivaasti sykkivää suontani. Olin niin peloissani etten pystynyt sanomaan mitään, hengitin vain nopeasti. Sitten Hän vain upotti hampaansa pehmeään kaulaani, ja kohta koittaisi ikuinen uni.
Olin saavuttanut elämäni tarkoituksen
Jos haluaa kommentoida niin siitä vaan:)
Oli pimeä ja kylmä yö, tuuli puhalsi ja se kuulosti kuin aaveiden huudoilta, puut humisivat ja lauloivat tuulenlauluaan. Minä olin kävelyretkellä pimeässä metsässä yksin ainoastaan sudet ympärilläni. Yhtäkkiä tunsin että joku katselee minua ja katsoin ylös niin huomasin että oli täysikuu ja tähtitaivas, kuu näytti niin kauniilta, kelmeältä. Hetken kuuta ihasteltuani tunsin oloni oudoksi ja kuulin että joku kävelee takanani, katsoin taakseni ja en nähnyt muuta kuin silkkaa pimeyttä. Pelko hiipi pitkin selkäpiitäni ja ihoni meni kananlihalle kun aivan selvästi olin kuullut askelia, mutten nähnyt ketään. Ajattelin niitä juttuja ihmissusista ja vampyyreistä, pidin niitä pelkkänä roskapuheena, yritin vakuutella itselleni että siellä ketään ole, mutta minä olin kyllä peloissani. Aloin juoksemaan ja katselin taakseni, kiihdytin vauhtia ja sitten kompastuin naamalleni. Kuulin ääntä ja katsoin taakseni, näin tumman varjon ja kysyin hätääntyneenä: ”Kuka siellä?” Ei vastausta ”Kuka siellä!?” Huusin jo paniikissa ääni väristen. Näin kun varjo lähestyi ja tärisin pelosta. Sitten Hän ilmestyi kuin tyhjästä. ”Hei minä en aio satuttaa sinua, olen täällä auttamassa sinua”
”Kuka sinä olet? Mitä sinä aiot tehdä minulle? Kysyin ja Hän katsoi suoraan silmiini, näin pahuuden noissa tummissa silmissä. ”Näen silmissäsi pelon” Hän kuiskasi ”Olen Inuyasha, tulen hyvin kaukaa maailmasta jossa pahalla on valta ja hyvät tapetaan.” Hän hymyili ja paljasti mahtavat isot, valkeat ja täydelliset kulmahampaansa. Katsoin niitä melkein koomassa ja sopersin: ”S-sinulla on kauniit h-hampaat” ”Kyllä, minun kauniit hampaani, minä pidän hyvää huolta niistä, mutta niillä on yksi tehtävä johon minä tarvitsen sinua ystäväni.” Hän sanoi rauhallisesti. ”Minua, mihin?” Kyselin hengitys jo selvästi kiihtyneenä. ” ”Sinä olet Valittu, minun täytyy saada veresi, olet syntynyt tätä hetkeä varten, ja nyt se hetki on koittanut ystäväni.” Hän sanoi katsoen minua suoraan silmiin ja hampaat säihkyen. ” Ei, tämä ei voi olla totta! Ei voi! Ei, minä olen liian nuori! Olen liian nuori! Armoa!” ”Rakastan kuulla aneluasi, et tiedäkään miten paljon tästä nautin, sinun tappamisesi tulee olemaan nautinnollista ystäväni. Suotta yrität karkuun, et pääse koska minä en hengästy. Ja sitten minun pitää metsästää sinut” Minä lähdin kuitenkin juoksemaan kovempaa kuin ikinä, juoksin niin kovaa kuin pystyin halki metsän, Hän saavutti minua kun aloin hengästyä, katselin Hänen hampaitaan ja anelin armoa huutamalla koska en halunnut pysähtyä ja kuolla. Lopulta kaaduin maahan kuoleman hengästyneenä ja Hän hyppäsi selkääni ja taivutti pääni taakse ja sanoi nauraen: ”Nyt sinä olet minun käsissäni eikä kukaan voi auttaa sinua, enkä todellakaan aio päästää sinua, sinä olet nyt Uhri” Siinä minä olin avuttomana armottoman Vampyyrin käsissä, en tiennyt olevani Valittu Uhri. ”Kiltti päästä minut, päästä, pyydän! Katsoin Häntä silmiin ja uikutin armoa itku kurkussa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten Hän asetti isot hampaansa kaulalleni, ja tunsin niiden terävät kärjet vasten kiivaasti sykkivää suontani. Olin niin peloissani etten pystynyt sanomaan mitään, hengitin vain nopeasti. Sitten Hän vain upotti hampaansa pehmeään kaulaani, ja kohta koittaisi ikuinen uni.
Olin saavuttanut elämäni tarkoituksen
Jos haluaa kommentoida niin siitä vaan:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.