Piti sitten lähteä ruokatunnilla tukkuun hakemaan eukon narikkaan tarveaineita. No mikäs se siellä vastapäisellä parkkiksella auringossa loikoili. Vanha Kehno 240D, tuon tunnisti jo kaukaa. Isäntäkin sattui sopivasti saapastelemaan kasseineen marketista autolle. Jutulle siinä sitten, oltiinhan sentään "liiketuttuja" muutaman vuoden takaa.
Pyöreät 760.000 km on nyt taivalta takana, tällä kaverilla n. 150 tkm. Itseltänihän mittariin jäi 600 tkm ja rapiat. Sanoi, että "taitaa kaksnelkytdee olla tämän pallon lujin kone kilometrejä vastaan".
Hänen aikanaan vaihtoon on mennyt vesipumppu, korkkasi pahassa paikassa, mutta kaveri ehti kuitenkin toimia ennen kansipahvin kärähtämistä. Pikkusälää on mennyt uusintaan, mutta kaikkiaan rahanmeno on ollut minimissään.
Peli näytti maalatun vyötärölinjasta alaspäin, ei mitään huippujälkeä - tyypillistä viraapelivärjärin työtä - appelsiinia siellä täällä, mutta ajaa varmasti asiansa peltien suojana.
Kovasti muutenkin tuntuu Kehno taistelevan "hirviporukkakohtaloa" vastaan. Mutta jos tekniikka kestää nykyiseen malliin, niin jossain siellä kirpputorikauppiaan ja salaojaputkiurakoitsijan työkalun välimaastossa tulevaisuus siintää. Nämä tosin suosivat enemmän farkkumalleja :)
Hauska oli vain todeta, että henki pihisee vanhassakin, näköjään ainakin muutaman vuoden tästäkin eteenpäin.
Pyöreät 760.000 km on nyt taivalta takana, tällä kaverilla n. 150 tkm. Itseltänihän mittariin jäi 600 tkm ja rapiat. Sanoi, että "taitaa kaksnelkytdee olla tämän pallon lujin kone kilometrejä vastaan".
Hänen aikanaan vaihtoon on mennyt vesipumppu, korkkasi pahassa paikassa, mutta kaveri ehti kuitenkin toimia ennen kansipahvin kärähtämistä. Pikkusälää on mennyt uusintaan, mutta kaikkiaan rahanmeno on ollut minimissään.
Peli näytti maalatun vyötärölinjasta alaspäin, ei mitään huippujälkeä - tyypillistä viraapelivärjärin työtä - appelsiinia siellä täällä, mutta ajaa varmasti asiansa peltien suojana.
Kovasti muutenkin tuntuu Kehno taistelevan "hirviporukkakohtaloa" vastaan. Mutta jos tekniikka kestää nykyiseen malliin, niin jossain siellä kirpputorikauppiaan ja salaojaputkiurakoitsijan työkalun välimaastossa tulevaisuus siintää. Nämä tosin suosivat enemmän farkkumalleja :)
Hauska oli vain todeta, että henki pihisee vanhassakin, näköjään ainakin muutaman vuoden tästäkin eteenpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä on hiukan masentavmpia kokemuksia jälleennäkemisistä.
Meikäläiseltähän jäi oikein siisti (tämän ovat muut sanoneet) E28-korimallin Bemari, johon oli oikein liikkeessä tehty maalaus peltityöt. Kori oli siis täyskunnostettu. Tekniikan pikkuvikojen takia luovuin autosta, ja ennen niin arvokkaan näköinen auto tulikin meikäläistä myynnin jälkeisenä kesänä vastaan: etulasissa joku neonvihreä "turbo"teippi, alla Bilteman "alupölyvanteet" ja tuulilasissa karvanopat. Akuankka-kuvioiset istuinsuojat ja vähintään viisituumainen pakoputken ulostulo kruunasivat esityksen.
Siinä tuli mieleen, että olisi voinut kunnostuttaa tekniikan pikku murheet ja pitää autoa pyhäpelinä vielä joitain vuosia...
Jurppiihan se joskus, kun on laittanut aikaa, vaivaa ja rahaa kiesiin ja joku sen sitten tunaroi. Aikanaan vimpan päälle laitetun Turbo-uunon hukkaaminen on jälkikäteen harmittanut. Auto meni naapurikuntaan yhdelle kölville, eikä tuo juurikaan ymmärtänyt pelin päälle.
"Joka nurkasta ja kiireestä kantapäähän" viritetty kirppu ei tosiaan ole mikään lauluauto.
Tämä sen kohtaloksi kuitenkin koitui, nyt vehje kuuluu ns. vaja-autoihin = on suojassa, muttei rekisterissä ja ehkä kulkee joskus, jos joku viitsii laittaa kuntoon.
Eihän Uuno ole mitenkään Mersuun verrattavissa, mutta syntisen hauska se oli. En pistäisi ollenkaan vastaan, jos tuo vielä olisi hoidettuna tallinperällä - valmiina lähtöön menneitä muistelemaan eli ulkoilemaan Ahvenistolle ja Alastaroon.
Jäipä edellisestä pois kysymys, notta onko W111 ikään kuin telakalla vai saako vanhus maistaa tietä säännöllisesti?
Eli telakaksihan tuota voisi kutsua. Lämmin talli ok-talon yhteydessä --auto säilynee ikkunat auki ruuvattuna ihan kunnossa. Ensi kesänä ottanemme auton työn alle: edellisestä peruskunnostuksesta alkaa olla parikymmentä vuotta. Ajokuntoinen auto on (jos eivät jarrut ym. kauheasti jumita) mutta katsastamatta jo toista vuotta.
Kannattaa muistaa että auto poistetaan rekisteristä jos sitä ei katsateta kolmantena vuonna. Tästä toki tulee ilmoitus kirjeitse jo vuotta aiemmin mutta senpä takia asia helposti unohtuu seuraavana vuonna.
Eri asia on jos olet itse poistanut auton rekisteristä ja luovutat vanhat kilvet katsastuskonttorille, saat myöhemmin halutessasi
samat kilvet takaisin.
Näinhän sen pitäisi olla, että rekisteristäpoisto tapahtuu. Auto on aikaisempina vuosina ollut ainakin 3v leimaamtta, ja täsmälleen kerran asiasta on minulle soitettu. Selvitin, että auto on seisonnassa, ja vastaus tyydytti viranomaista, vaikka virallista seisontavakuutusilmoitusta ei koskaan tehtykään. Sittemmin kirjeitä tai puheluita konttorilta ei tullut, eli tässä suhteessa byrokraateilla on vielä hiukan tehokkuudessa hiomista.
ja kun minut pistivät viemään 66-mallisen tähtiperän katsastettavaksi rekisteristäpoiston uhalla vaikka auto oli ns. "remontin" alla.
Siitä on kyllä jo aikaa vuosia, on saattanut käytännöt muuttua......