En jaksa ravun ominaispiirrettä- eli loukkaantuminen kritiikistä tai haukuista. Mä suutun ihan mistä vaan (jopa pienestäkin) kritiikistä mua kohtaan tai jos joku laukoo jonku herja vitsin, niin mä otan sen niin syvälle itseeni ja olen loukkaantunut kauan.
Luin että tää on ravun tapaa ja jopa sille oma mottokin; "Pilkka särkee sydämen".. Ihanaa.. Tää on nii ärsyttävää.
Luin että tää on ravun tapaa ja jopa sille oma mottokin; "Pilkka särkee sydämen".. Ihanaa.. Tää on nii ärsyttävää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama vika! hetikö tulee pieniki krittiiki niin vaivu n omaan kuoreeni :/
Huumori auttaa tilanteessa kuin tilanteessa, tai sitten antaa mennä vaan tölväsyjen ohi, eli opettelee lyhytmuistiseksi. Niin ainakin tämä rapuliina on pärjäillyt. vieläpä karatemestari -heh heh.
Olisi välillä tosikko.. Vaikka mua aina sanotaan show tyypiksi, niin itseeni kohdistuva läppä otetaan syvälle itseeni.
Lyhytmuistinen olisi kiva olla, mutta hauskasta illasta varmasti muistaa jokaisen negatiivisen jutun.. Ja liian itsekriittisenä rankka olla.. :(
No kai tää joskus poistuu musta.
mulla on ihan sama ongelma. varmaan oon vaan niin helv.... herkkä että jo pienikin vihjaisu tai semmonen mitä toinen ei välttämättä tarkoita pahalla, tuntuu silti tosi tosi pahalta ja kirpaisee sydämen pohjasta. ja se vielä että en tod. haluais olla noin "pikkutarkka" ja herkkä mutta ei siitä pääse eroonkaan. en tykkää.
... mutta olen huomannut, että ikä auttaa. Kun vanhenee, ei jaksa ottaa ihan kaikesta hernettä nenään. Ja itselleenkin oppii nauramaan kun vuosia harjoittelee. Silti vielä joskus kirpaisee ihan liian herkästi ja vaivun kuoreeni mietiskelemään maailman pahuutta.
vanhana rapuna voin kertoa ,ettei toi piirre mee ohi pikkasen helpottaa mut vain pikkasen.mut huumori tulee iän myötä siihen mukaan ja pehmittää tuskaa . rapu on vaan niin herkkä,mut aina on yksi piikki joka sojottaa ylöspäin, sillä me pärjätään.
Mä loukkaannun kans tosi helposti, mutta ainoastaan, jos mun kumppani heittää jotain epämääräistä läppää. Tulkitsen sanat ja naurun hörähdykset omalla tavallani ja hyvä fiilis saattaa mennä sekunnissa ohi ja olen ihan pipo kireellä! Tosi ärsyttävää itsestänikin ja varsinkin, kun en voi sille itse mitään. Alkaa vaan ottaa kupoliin ihan sairaasti. Mies on välillä ihan pihalla, kun ei pysy mun mielialojen vaihtelujen perässä ollenkaan. Me ravut ollaan ehkä maailman "tuulella käyvintä" porukkaa...