syitä ja seurauksia?!

menee aivoissa jotenkin näin:

Kun arki tulee, ja jos suhde ei pysy vireessä, sitä ensin ajattelee että "voi silloin joskus" ja sitten jokin antaa periksi aivoissa ja mahdollisuuden tuntea niinkuin joskus, ja silloin sitä helposti ihastuu johonkin toiseen.

Klisee rakastan mutta ei tunnu hyvälle tarkoittaa siis että tunteita on mutta ne ei enään tyydytä.

Musta tuntuu että mä olen pelastunut koska olen löytänyt sen oikean ja huomaan eron sitoutumisen määrässäkin. Ennen luulin että osaan sitoutua mutta enempi taisin nauttia toisen sitoutumisesta minuun kuin että itse olisin osannut sitä tehdä.

Parisuhde vaatii todella paljon, ja sen olen nyt oppinut. Elämä tässä suhteessa on täydellistä vaikka on jo vuosia takana ja arki todella tullut sisään meidänkin suhteeseen. Mutta se että nyt mä nautin siitä, koska tämän ihmisen mä halusin opetella tuntemaan ja tämän ihmisen minä halusin antaa tuntea minut.

Me tiedetään toistemme huonot hetket ja toinen tunnistaa jo pienistä eleistä enemmän kuin tuhannesta sanasta.

Mikä tekee jostain kestävämmän kuin toisesta, sitä en tiedä, tarkalleen.
Ehkä se että yhteensopivuus ei ole sana ilman merkitystä.

kun seuranhaku jatkui ja kiinnosti yhteistä tulevaisuuttamme enemmän. Toinen sai mennä kun työkuvioissa puolituttu perheellinen nainen oli kiinnostunut ja eksäni tarttui tilaisuuteen.

Jos parisuhteen vaaliminen jo muutenkin on taitolaji ja vaatii kummaltakin paljon niin vähemmistöjen osalta se vaatii mahdottomia joskaan ei aina ole mahdotonta.

kukaan ei sanonut mitään positiivista minulle siitä että olin löytänyt elämääni oikean ihmisen. uhkauksia jne.

Jätin, koska

- fyysistä väkivaltaa
- henkistä väkivaltaa
- seksuaalista väkivaltaa
- luottamuspula