Mieheni sairastui sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja sitä on jatkunut jo pitkän aikaa. Hän kuvittlee että minulla on suhde työpaikalla ja jatkuvasti saa arveluttavia vihjeitä siitä mitä muka teen töissäni. Tämä on todella satuttavaa ja vaikeaa aikaa eikä siitä näy tulevan loppua. Rakastan miestäni enkä ole koskaan häntä pettänyt millään tavalla. Tämä juttu on hänen puoleltaan mennyt todella pitkälle ja ollaan käyty melko pohjalla ja ylös päin yritetään. Olemme saaneet ammattiapua niin keskustelun kuin lääkityksenkin saralla. Onko kenelläkään vastaavan laista kokemusta?
Surullinen tarina
3
1070
Vastaukset
- valkosukkainen
täällä tuntuu olevan nimenomaan vain miehesi kaltaisia tyyppejä, jotka itse epäilevät kaikkia ja kaikkea.. Sinänsä aika ironista siis kun itse mustasukkaiset täällä lueskelevat tekstiäsi! xD
- tarinan aloittaja
Niin, mutta toisikohan se hieman toisenlaista näkökulmaa asiaan? Niin ja mielestäni nämäkin ihmiset, mustasukkaiset sellaiset, pitäsi saada tajuamaan miltä se tuntuu toisesta osapuolesta.
En kiellä ollenkaan sitä etteikö joissain tapauksissa olisi aihettakin, mutta on myös aiheettomia tapauksia. Mustasukkaisuus tietyllä tasolla on erittäin tervettä ja kuuluu suhteeseen, mutta pitemmälle vietynä se on kavala sairaus, joka voi joskus johtaa jopa korvaamattomiin tekoihin.
- Tepe
Minulla on todella kokemusta ko. sairaudesta. V. 90 mieheni sai yks kaunis päivä, ainakin se silloin minulle paljastui, päähänsä että minä olin viettänyt kaksoiselämää. Hän epåili kaikkia mahd. ja mahdottomia kohteita. Monta kertaa jouduin lähtemään pakoon hänen väkivaltaisuutensa vuoksi. Kerran olin pakoreissulla yli puoli vuotta, mutta aina tyhmyyksissäni palasin takaisin. Kerran hän käsitteli pyssyä edessäni pirullisen näköisenä ja kerran hän lähti hakemaan puukkoa, mutta onneksi pääsin yöpaitasillani naapuriin pakoon. Olen varma, että jos hän olisi hermostuksissaan ehtinyt puukon ottaa käteensä, en olisi tätä kirjoittamassa.
Olen sitä mieltä, että kaikkien ,joilla on vainoharhainen mustasukkainen kaveri, kannattaa hankkiutua eroon, ennenkuin tapahtuu todella pahoja.
Aluksi kävimme läpi kaikki mahdolliset asiantuntijat, psykologit, psykiatrit ym.mutta apua ei löytynyt, koska hän ei halunnut ottaa lääkkeitä. Eräs psykologi sanoi minulle eka kerralla, että tämä on tauti, joka ei parane, mutta minä tyhmä en uskonut. Vasta 8 vuoden kuluttua kyllästyin ja otin eron.
Voin sanoa, että hänen epäilyksilleen ei ollut mitään katetta, ikinä en ollut pettänyt häntä, mutta hänen laitansa oli toisin ja kai huono omatunto ajoi uskomaan toisestakin samaa.
Tässä tarinani, enkä varmasti ole ainoa, joka on joutunut kärsimään moista - ja moni on päässyt hengestäänkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331925- 69842
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28812Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259724Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64703Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132670- 10664
- 26639
- 77637
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200627