ANNA-lehti itsenäisyyspäivän kunniaksi..

http://www.anna.fi

"Naisia tummissa rytmeissä

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.

"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle. Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.

Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa, lauantai ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan. Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae, keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu? Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
"- Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.

Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.
"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies. Meidän suhteemme ei perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden elämän", Anita huokaa.
Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30 kiloa.

Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin, alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät rauhaan, jos nainen pyytää.
Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta. Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta. Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Sydämeltään afrikkalainen

Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa. Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä ovat afrikkalaiset miehet.

Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Pienestä Länsi- suomalaisesta kaupungista kotoisin oleva Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi; he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.

"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.

Nainen saa olla nainen

Hymyilevä tumma mies kävelee naisten luo, kättelee jokaista naista ja poistuu sitten paikalta. Mies ei ole naisille ennestään tuttu, mutta tällaisia afrikkalaiset miehet kuulemma ovat, eikä esittäytyminen tarkoita sitä, että mies jäisi maanvaivana roikkumaan koko illaksi.

Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä. Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen. Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.
Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän tapailee taas tummia miehiä.
"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin, mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."
Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.

Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen deitti- ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.

Se tavallinen tarina

Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona.
"Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.
Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.

Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä

"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"

Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.

Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki.
"Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.
"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa.
Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.

Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.

Liisa ei saanut lähimmäisiltään täyttä hyväksyntää avioliitolleen, ja se toi lisäpaineita suhteen onnistumiselle. Pariskunta taisteli jatkuvasti ulkopuolisten ennakkoluuloja vastaan. Miian ja Liisan tarinoissa aviomiesten roolit ovat erilaiset. Miia oli lähes koko avioliiton ajan yksityisyrittäjänä toimivan miehensä varassa taloudellisesti. Miehen tulot lakkauttivat opiskelijan tuet. Liisan tarina on tavallisempi. Mies eli pitkään työttömänä hänen tuloillaan.
"Täkäläinen avioliitto on usein afrikkalaismiehelle kannattavaa taloudellisesti. Perheetön, rahaton ja luultavasti kurjasti asuva mies uudistaa elämänsä kerta heitolla parempaan suuntaan. Työtä saatuaan hän lähettää suurimman osan palkastaan äidilleen. Äiti on usealle afrikkalaismiehelle se tärkein nainen", Liisa hymyilee.

Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa. Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin.
"Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän ihailee. Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia "koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle.
"Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä."