Miesystäväni juo, on nytkin dokaamassa,talviloman kunniaksi. Irtisanottu tammikuusta lähtien, vietti sen takia tässä juuri 3 kuukautta baareissa, nyt suunnittelee taas lomailua tammikuuksi, ei mitään haluja mennä töihin. On vielä muutaman viikon töissä, ja on ne päivät selvinpäin,luulisin että kiukkuisena ja väsyneenä, koska yleensä saan päivittäin kuulla huutoja milloin mistäkin silloin kun ei ole dokauspäivä. Seksiä hän ei enää kuulemma enää ajattele, mutta on mielettömän mustasukkainen minusta. En tiedä miten jaksan, pitäisi jaksaa hoitaa työ,opiskelu, perhe, ja tämä miesystäväni dokaus ja stressi uudesta 3 kuukauden putkesta, vie kaiket voimani. Oikea ratkaisu kai olisi ero, mutta en tiedä miksen sellaiseen nyt nähtävästi kykene, vaikka kylläkin mietin sitä.Yritin kerran erota ja olimme 3 viikkoa erossa, sinä aikana hänellä oli jo uusi, vaan kuulemma ihan siitä syystä ettei osaa olla yksin, kuulemma rakasti silti minua. Kai haluan nyt olla varma että haluan oikeesti erota, koska en halua taas kokea tota samaa, eli katsella häntä toisen kanssa ensin, ja sitten katua ja ottaa hänet takaisin. Jos nyt lähden niin toivon osaavani lähteä lopullisesti, mutta kai pelkään että palaankin, jos selvä kausi taas iskee, hetkeksi. Mutta eihän se tietysti ikuisuuksia kestä, ja nyt jo ahdistaa että koska se seuraava dokausputki taas alkaa, ja kauanko se kestää. Vai alkoiko se jo? Lupasi lopettaa huomenna, mutta ehkä oli vain lupaus?
Mietin tota seksipuolta, siis sen puutetta, onkohan se oire alkoholin käytöstä sekin, vaikka niitä selviäkin päiviä välillä on, voisiko liittyä silti tähän viinanhimoon, eli ettei mikään muu enää kiinnosta?
Mietin tota seksipuolta, siis sen puutetta, onkohan se oire alkoholin käytöstä sekin, vaikka niitä selviäkin päiviä välillä on, voisiko liittyä silti tähän viinanhimoon, eli ettei mikään muu enää kiinnosta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei alkoholistin kanssa eläminen ole ihmisarvoista elämää. Toinen joko dokaa tai on äreä ja v-mäinen. Aina läheinen saa kärsiä. Alkoholistit ovat itse piruja! Olkoot syynä huono itsetunto, vaikea lapsuus, perimä tai mikä hyvänsä, mutta muiden elämästä ne osaavat tehdä helvettiä niin humalassa kuin selvin päinkin. Syy juomiseen ei ole ikinä itsessä, vaan siinä kumppanissa (tai vanhemmissa, tai yhteiskunnassa...) Alkoholisti musertaa vähä vähältä raittiiden ystäviensä ja läheistensä itsetunnon. Jos olisin sinä, ottaisin ohjat omiin käsiini ja eroaisin lopullisesti. Vähän aikaa saa sietää kettuilua ja syyllistämistä, mutta sekin loppuu toivottavasti aikanaan.
Kuulostaa hyvältä!
Minullekin piti tulla todella pahaolo jotta suostuin hakemaan apua.
Tuska herättää ja kun herää niin huomaa että kaikki on hyvin ;)
Ei ole hyvä olla yhdessä, mutta ei eroonkaan pääse. Minua auttoi että selvitin ensin oman pääni ja sen tein käymällä vertaistukiryhmässä (Al-Anon). Vain toiset saman kokeneet, alkoholistien puolisot, avokumppanit, vanhemmat tai lapset voivat täysin ymmärtää toista sellaista, jonka elämä on tai on ollut sidoksissa alkoholistiin.
Ulkopuolisen on helppo sanoa "jätä se retku", mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi. Myös rakkauden siteet voivat kiinnittää meidät alkoholistiin, ei vain mielemme sairastuttanut 'läheisriippuvuus', 'kanssa-alkoholismi'.
Tunnettuahan on, että yksi juova alkoholisti häiritsee tai haittaa tavalla tai toisella noin 20 muun henkilön elämää. Nämä ovat paitsi omaa perhettä, myös ystäviä, sukulaisia, naapureita, työtovereita...
Apua on saatavilla teille molemmille. Alkoholisti ei ehkä vielä ole valmis hakemaan apua itselleen. Hae sinä apua itsellesi, että saat elämääsi järjestystä ja takaisin elämänilosi, itseluottamuksesi, hyväntuulisuutesi ja toimintatarmosi. Alkoholistin läheisyys syö niitä niin, että jos et hae itse apua, olet pian ihan kuitti itsekin.