Mikä on pahin ikä

Tytöllä alkoi voimallinen kiukuttelu ja rajojen etsiminen kun siirtyi yläasteelle. Nyt on 16-vuotias ja opiskelee ammattikoulussa. Kiukku ja viha edelleen aivan kamalaa. Ei varmaaan koskaan lopu.

ja todella kamala ikä!! Mikään ei hyvin ja kukaan ei välitä..rahaa ei saa,minnekkään ei pääse..ei jaksa siivota,mitä välii.

Ovet paukkuu,kamat lentää,sisarukset on paskoja,elämä on paskaa!!!

Välillä on kiva ottaa pikkasen siiderii ja tulla sitten kännissä kotiin(onneksi tulee)!
Aamulla onkin sitten mykkäkoulu,mistään ei saa puhua,ei kuulemma kuule meille(vanhemmille)!

Että tämmöstä välillä meillä..kaikkemme olemme tehneet ja rakkaudella yrittäneet tyttäremme kasvattaa,mutta jos ei niin ei!!

Loppuukohan tää koskaan??

--VOIMIA MURKKUJEN VANHEMMILLE--

Itse olin "kauheimmillani" ikävuosina 13-15.

Ovet paukkuivat,suusta tuli milloin mitäkin,taisin sanoa tutuille ja tuntemattomille juuri sen mitä olin mieltä...

Sitten löysin rippileiriltä ihanan poikaystäväni joka "kesytti" minut,myös äitini ja useamman muun mielestä.Seurustelen tämän saman miehen kanssa edelleen :)

Itselläni pahin kiukuttelu vaihe oli 12-14v. 14 vuotiaana löysin mukavan poikaystävän joka "kesytti" minut. Nykyään tämä samainen mies on aviopuolisoni. Tällä hetkellä pikkuveljeni on 16v ja hänelle on nyt tullut paha kiukuttelu aika.

Kaikki lapset ja nuoret ovat yksilöitä, ei voi laittaa mitään ikärajaa tms.
Omia lapsia on kolme.
Pojan murkku meni hiljaisesti, kaikkea kokeillein ja kiinni jääden, ohi.
Tytön murkkuikä, joka meni murjotellen ja haistatellen ja loppui kun tyttö 18v lähti au-pairiksi.
Nuorin tyttö on sijoitettuna tosi vaikean murkkuiän seurauksena. Tosin nyt jo itsekin ymmärtää miksi asiat on näin. Oli, 13 vuotiaana kadoksissa jopa 12 vuorokautta. Ei löytäneet äiti eikä poliisit.

Eli jokaista lasta pitää kohdella yksilönä.

Voimia!!!

Minulla on kolme lasta. Vanhimmalla (tyttärellä) alkoi murrosikä siinä 13-14-vuotiaana ja jatkui 16-ikävuoteen asti. Haukkui meitä vanhempia, ei pitänyt kiinni mistään rajoista, kokeili kaikkea typerää, ei käynyt aina koulussa ja liikkui vähän väärissä porukoissa.
Keskimmäisellä (pojalla) alkoi 15-16-vuotiaana,(nyt 17) mutta ei tapahtunut mitään pahaa. Poika on aina ollut hienotunteinen..Alko juominen kiinnostaa, ei kelvannut mikään mitä ehdotti, suuttui ihan vähän jostain ihme asioista, häpesi meitä :-D
Nuorimmaisella taitaa sitten olla se pahin murrosikä meidän perheessä. On ollut todella itsepäinen ja tempperamenttinen pienestä pitäen, eli siis murrosikä on yhtä helvettiä :-D. Suuttuu jopa siitä, jos avaa suunsa vääränä hetkenä, ei kuuntele ollenkaan meitä vanhempia, haukkuu, heittelee tavaroita, paiskoo ovia, lähtee välillä kotoa pois yöksi, ei käy koulussa, juo ja polttaa, pyytää ettemme puutu hänen elämäänsä, ei käy missään sukulaisten synttäreillä, valitsee väärät jätkät... Mutta niin kuin joku sanoi, niin jokaista pitää käsitellä yksilönä.. ja se on kyllä huomattu. Jokaisella on erilainen murrosikä ja se kuuluu kaikkiin nuoriin. Se menee ohi ja kun lapsia tehdään, niin kaikkien pitäs tietää se, että kyllä niille söpöille pikkusille paaperoillekin tulee se pahin vaihe. Ja sekin on myös ärsyttävää, jos jotkut vanhemmat sanovat näin "Meidän lapsella on ongelma, ei tottele..vaikka olemme kasvattaneet hyvin" Tai jotain muuta vastaavaa. Ei niillä ongelmaa ole, paitsi jos murrosiän haluaa ongelmaksi tuomita.

13v ja tytöllä 15v. Tutkimuksista en tiedä.

15. Siinäpä ne. Sitten helpottaa.

Veljeni ei vissiin koskaan ollut "kamala", mutta ehkä sitten kuitenkin kamalin 15-16-vuotiaana. Min hoidin murrosikäni supernopeasti ja superrankasti oikeastaan melkein kokonaan 13-14-vuotiaana. Pikkusiskoni taas aloitti murrosikänsä 14-vuotiaana ja nyt 17-vuotiaana se jatkuu oikein tasokkaasti, eikä loppua näy. Perheen nuorin, 11-vuotias, ensioireilee jo hermoja raastavasti.

Äiti parka. Nostan hattua.

Tarkoitin muuten tässä murrosiällä sitä psyykkistä puolta, kiukuttelua ja kapinointia, en muuta.

tule ongelmia ainakaan mitään isompia.
Olen ihmetellyt aina sitä murrosikäkeskustelua jossa murkut on ihan kauheita. Toki meilläkin on ollut erimielisyyksiä eikä ajatukset ole aina sopineet yksiin. Liekö lasten luonteesta johtuen ei ole tarvinnut läträt viinan eikä tupakan kanssa. Harrastuksia ja yhteistä tekemistä vanhempien kanssa on ollut ehkä riittävästi. Olen kyllä ollut myös takka rajoista asioist on sovittu ja sopimuksista on pidetty kiinni molemmin puolin. uskon että kaikkien lasten kohdalla ei tarvi odottaa mitää hirveitä myllerryksiä. Uskon että nyt kun nuorinkin on jo aikuinen että näinkin voi murrosiän ohittaa.